lauantai 29. kesäkuuta 2019

kalannin pyhän olavin pyhäkkö

Kalannin pitäjä tai kihlakunta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa 1632. Pyhälle Olaville omistettu harmaakivikirkko rakennettiin ilmeisesti vuosien 1430–1450 välillä, joskin täällä oli puukirkko ja kivisakaristo jo 1300-luvulla.

Vuosina 1470–1471 kirkko koristeltiin maalauksilla kirkkomaalari Pietari Henrikinpojan toimesta. On hienoista kiistaa siitä, onko kirkkomaalausten edelläkävijä Taivassalon vai Kalannin kirkko, mutta Kalannin koulukunnasta puhutaan ja sen maalaukset on Petrus Henriksson signeerannut.

Kalannin kirkko on arkkitehtonisesti Taivassalon kirkon hivenen pienempi kopio. Kalannin koulukunnan tyylillä koristeltuja kirkkoja ovat edellä mainittujen lisäksi ainakin Laitilan, Paraisten ja Perniön harmaakivikirkot.

Kirkon esilläolevasta esineistöstä triumfikrusifiksi on veistetty Suomessa 1500-luvun alulla. Renessanssityylinen saarnastuoli on seuraavalta vuosisadalta. Syrjään siirretty alttaritaulu, ”Kristuksen kirkastuminen”, on Arvid Liljelundin 1892 maalaama. Suomen merkittävimpänä pidetty keskiaikainen alttarikaappi on kansallismuseossa.

En ole kuvannut erityisesti kirkkomaalauksia, vaan yleisvaikutelmaa, sitä miltä kirkossa näyttää, mutta päätin kuitenkin sanoa jotain maalauksista, jotka ovat jotenkin löydettävissä. Jotain jää uupumaan, sillä osan kuvista voi nähdä vain urkuparvelta. Osa kuvista on tuhoutunut kirkon korjauksissa ja uudistuksissa. Maalaukset on restauroitu 1965–68.

Vaikka kuvien anti blogissa ei ole hääppöinen, antavat ne kuitenkin viitteitä siitä, mitä kirkosta voi löytää, jos keskiaikainen kirkkomaalaus alkaa kiinnostaa. Kirkkomaalaukset ovat yleensä lahjoituksia. Niillä kuvat kustannettiin. Aivan pyyteetöntä ei lahjoittaminen ollut, sillä kuvaan saatettiin liittää lahjoittajan nimi ja vaakuna ja häntä kuvaava polvistunut hahmo, ja ehkä siinä taivaspaikkaakin varmisteltiin.

Kuvassa 5 on Jeesus ristillä. Hänen vasemmalla puolellaan on Maria ja oikealla sotilaita. Lisäksi näkyy osa maalauksesta, jossa kaksi itämaan tietäjää tuo lahjoja Jeesukselle.

Kuvassa 6 nähdään Jeesus-lapsi äitinsä kanssa. Kuvaan kuuluu myös isä Josef, vaikka ei tullut näkösälle. Sen alapuolella lienee kirkon nimikkopyhimyksen, Pyhän Olavin, retki Suomeen, mutta kyseessä saattaa olla myös Pyhän Erikin ristiretki. Siihen liittyen oikealla olevan olion on päätelty edustavan pahuutta, joka väistyi kristinuskon tieltä.

Kuvissa 8 ja 9 krusifiksin oikealla puolella vihkiristin vieressä on Pyhä Helena risteineen. Lisäksi nähdään Jeesus-lapsi äitinsä kanssa isoäitinsä Marian sylissä. Ikkunan sisäpielessä, tosin huonosti näkyen, on Pietari.

Kuvassa 9 krusifiksin vasemmalla puolella kruunupäinen Pyhä Margareta seisoo lohikäärmeen päällä.

Kuvassa 12 on kattoholvissa kirkkoisät Ambrosius ja Hieronymous sekä leijona symboloimassa Markusta ja Kotka Luukasta.

Kuva 13 on osa sakastissa olevasta kuvasta, johon kuuluu neljä kirkkoisää ja symbolikuvat evankelistoista.

Kuvassa 15 on holvikaaren pylvään yläpäässä kärpännahkaviittaan sonnustautunut Pyhä Barbara muina tunnusmerkkeinään kolmiosainen torni ja miekka. Samassa kuvassa nähdään myös Neitsyt Maria ja kärsivä vapahtaja ihmiskunnan esirukoilijoina. Marian vaipan alla on turvaan paenneita ihmisiä. Ylhäällä on itse jumala. Edelleen nähdään Pyhän Erasmuksen kiduttaminen ja pikkupaholaisen häiritsemä arkkienkeli Mikael sielujen punnitsijana. Ikkunanpielessä on Jakob Vanhempi pyhiinvaeltajan puvussa. Ikkunan oikealla puolella on osa Pyhän Laurentiuksen kuolemaa esittävästä kuvasta, jossa on keisari Decius kahden palvelijan välissä ja näiden yläpuolella kaksi enkeliä noutamassa valkealla vaatteella marttyyrin sielua taivaaseen.

Edelleen kuvassa 15, vihkiristin alla, on seinälle nostettu hautakivi, jota kiertää latinankielinen lause, suomennettuna: "Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto." Varsinainen hautakivi kertoo (latinasta suomennettuna): "Tämän kiven alle on haudattu Jonas Matthiae Raumannus, hänen puolisonsa Elisabet ja heidän perillisensä."

Raumalla syntynyt Matthiae Raumannus (1608-1683) oli Kalannin kappalainen, runoilija ja suomalaisen kirjallisuuden toimittaja, joka toimi raamatukäännöskomitean sihteerinä. Hautakivessä mainittu puoliso kuoli lapsivuoteeseen.

(Sama seinämaalaus voi löytyä muualtakin kuin juuri sille numeroidusta kohdasta.)

2 kommenttia:

  1. Upea tämäkin. Näiden historiallisten pyhäkköjen maailmaan olen päässyt kuviesi kautta, silloin, kun Lounaisessa Suomessa ja Länsirantaa lomilla vaeltelin, en juuri koskaan päässyt kirkkoihin sisälle. Vaikka nämä kirkot edustavat katolisen uskon rantautumista suomenniemelle, ei luterilainen kirkko ole kyennyt pitämään äitikirkkonsa tapaan pyhäkköjään auki edes matkailukautena ennen kuin 2000-luvulla. Pitäisi tehdä uusi kierros siellä päin.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli minusta jotenkin siistimmin kuvitettu kuin Taivassalon kirkko.

    Kirkon ensimmäisessä restauroinnissa 1884 kalkkimaalaukset, jotka oli peitetty laastilla, paljastettiin, peitettiin uudelleen ohuelti ja päälle maalattiin ”parannetut” jäljennökset. Seuraavassa restauroinnissa 1965-68 nämä parannetut jäljennökset poistettiin ja esillä on nyt työn alkuperäinen jälki.

    VastaaPoista