paimion parantola

Paimioon 1933 valmistunut funktionalismia edustava tuberkuloosiparantola oli valmistuessaan Alvar Aallon uljas luomus, kokonaistaideteos ajalla, jolloin Suomessa kuoli keuhkotautiin 10 000 ihmistä vuodessa.

Yläkuvassa vasemmalla on sairaalasiipi, jossa sijaitsivat potilashuoneet. Oikealla sijaitsivat etelään suuntautuvat ilmakylpyparvekkeet, jotka jo kuusikymmenluvulla rakennettiin tarpeettomina umpeen ja muutettiin toimistoiksi ja muiksi tiloiksi.

Päärakennuksen lisäksi Aallon toimisto suunnitteli alueelle yhdeksän muuta rakennusta, joista ylilääkärin asunto toimii nykyään lasten päiväkotina.

Vuonna 1971 parantolasta tuli osa Turun yliopistollista keskussairaalaa. Sen sisätilat remontoitiin yleissairaalakäyttöön ja rakennus nimettiin Paimion sairaalaksi.

Sairaalan toimintojen siirryttyä Turkuun TYKS vuokrasi keväällä 2014 noin puolet rakennuksesta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiölle muun osan jäädessä autioksi.

Viime vuonna Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri luovutti kiinteistökokonaisuuden korvauksetta irtaimistoineen valtion johdolla perustettavalle säätiölle.

Vuonna 1993 Paimion sairaala suojeltiin rakennussuojelulailla. Suojelu kohdistuu entiseen parantolarakennukseen, lämpökeskukseen, yhteisautotalliin, työväen asuintaloon, lääkärien rivitaloon, ylilääkärin asuntoon, hautakappeliin sekä rakennusten ympäristöön. Sairaala on ehdolla UNESCO:n maailmanperintökohteiden luetteloon.

*

Kansanterveyttä kurittaneeseen keuhkotuberkuloosiin ei 1900-luvun alkukymmeninä ollut lääkitystä. Parantoloissa tautisia hoidettiin levolla, ruokavaliolla, liikunnalla, työnteolla ja kirurgialla. Hoitoajat olivat pitkiä ja yleensä tuloksettomia. Maahamme rakennettiin 1930-luvun alulla 16 suurta kansanparantolaa.

Paimion parantola oli eristyslaitos muiden vastaavien tavoin. Säännölliseen päiväohjelmaan kuuluivat peseytyminen, kolme hallimakuujaksoa ja useita hoidon kannalta tärkeinä pidettyjä ravinteikkaita aterioita. Ateria-ainekset saatiin omalta 327 hehtaarin suurtilalta. Työkykyiset miespotilaat osallistuivat aamuisin männikkömetsän siistimiseen ja naispotilaat ahkeroivat liinavaatteiden parissa. Kuumeettomat potilaat osallistuivat säännöllisesti siivous-, pesu- ja tarjoilutehtäviin. Tupakointia, kortinpeluuta, alkoholinkäyttöä, hallimakuusta laistamista ja parantola-alueelta poistumista ei sallittu. Ensimmäisestä rikkomuksesta selvisi varoituksella, mutta toisesta saattoi saada lähdön. Hoidettavat tulivat laitokseen kunnanlääkärin lähetteellä.
 

kemiön kirkko

Joskus on kirkkoonpääsyn esteenä häät, joskus hautajaiset, joskus korona, mutta toivoakseni voin vielä käydä neljännen kerran yrittämässä tähän arviolta 1469 rakennettuun Kemiön Pyhän Andreaksen kirkkoon, jota edelsi jo puukirkko, josta varhaisin maininta on vuodelta 1445.

Harmaakivikirkon holvit rakensi 1460-luvulla Pietari Kemiöläinen, joka vastasi holvien rakentamisesta myös Turun Tuomiokirkossa.

Kirkon nykyinen sisustus on vuoden 1781 jälkeiseltä ajalta, sillä tuli tuhosi tuona vuonna  kirkon sisustuksen katosta lattiaan.

Rakennuksen myöhäisistä restauroijista todettakoon Lars Sonck ja töiden rahoittajista Amos Anderson.

Kirkkomaan sankarihauta-alue, joka yllä olevassa kuvassa näkyy hieman epätäydellisenä, on toteutettu arkkitehti Erik Bryggmanin piirustusten mukaan 1953.

Yksittäisistä hautamuistomerkeistä kannattaa mainita Felix Nylundin veistämä ja arkkitehti W. G. Palmqvistin piirtämä Amos Andersonin hautakivi sekä arkkitehti Bengt Lundstenin suunnittelema Sjölaxin kartanon omistavan Jägerskiöld-suvun hauta-alue.

Sjölax on 1500-luvulta peräisin oleva säterikartano Kemiössä. Jägerskiöld on vanhaa suomalaista rälssiä, joka on lähtöisin 1500-luvun Herttoniemestä.

Liikemies ja mesenaatti Amos Anderson syntyi Kemiössä ja kuoli nykyisin Kemiönsaareen kuuluvassa Dragsfjärdissä.

eväsretki angelniemeen

Edessä on Halikonlahti, takana Angelniemen pienen kappelikirkon kellotapuli. Entinen Angelniemen kunta sijaitsee Kemiön saaren pohjoispäässä sekä mantereella. Saaren ja mantereen välillä voi rentoutua Kokkilan lossissa noin viiden minuutin merimatkalla. Angelniemi kuuluu nykyään Halikkoon, josta se aikoinaan itsenäiseksi kunnaksi ja seurakunnaksi erotettiinkin. Kokkila oli kunnan hallinnollinen keskus. Halikossa sijaitsevalla Joensuun kartanolla, jonka konserninjohtaja Björn Wahlroos hankki omistukseensa, oli oikeus käyttää nimitysoikeutta kappelin papinvaalissa 1700-luvun loppupuolelta 1870-luvulle. Kirkko on kesäkautena jumalanpalveluskäytössä kaksi kertaa kuukaudessa, talvikautena harvemmin. Kirkosta on enempi toisaalla blogissa.

silkkiuikku

Nimestään huolimatta laulujoutsen ei ole mikään laululintu, mutta ei ole LuontoPortin mukaan silkkiuikkukaan: "Aäni kakisteleva ”käk-käk-kä-kä-kä-kä-kä”, käheä parkuna ”köö-köö-köö” ja porsaan huutoa muistuttava röhkinä."

kurjet

Kurkien kuviokelluntaa nousevassa ilmavirtauksessa.

kauppiaan hauta

Hautausmailla näkemäni veistokset ovat yleensä taiteellisesti korkeatasoisia. Kauppias Väinö Jalavakin on muistomerkkinsä ansainnut, mutta toista anatomisesti yhtä oudoksuttavaa klassisen taiteen luomusta en ole täkäläisillä haudoilla havainnut. Tekijä on Lokalahdella 1881 syntynyt ja kuolleeksi 1963 merkitty Jon Väinö Karsten, joka kävi kolme vuotta Suomen Taideyhdistyksen Turun piirustuskoulua 1900-luvun alulla ja debytoi nelikymppisenä kuvanveistäjänä opiskelukaupungissaan.

Kauppias Väinö Jalava kuuluu Turun hautausmaan tunnettujen henkilöiden luetteloon, kuten mm. Birger Laihonen, turkulaisten hyvin tuntema kauppatorin nakkikauppias, jonka haudalla haluan pistäytyä.

planeetat

Turun keskushautausmaan hauskimpiin kuuluva hautakivi on Mika Linto-Vaaran  laatima muistomerkki turkulaiselle taidegraafikko Manno Mikael Kalliomäelle (1948-2020).

Manno Kalliomäen elämänkumppanin, taiteilija Hilkka Könösen, mielestä muistomerkki on Mannon näkönen ja oloinen olematta näköisveistos.

Muistomerkki on Varpaisjärven mustaa graniittia, jonka ovaalimuotoa ympäröi kaksitoista suomalaisesta kivilajista tehtyä planeettamaista kivipalloa antamassa teokselle avaruudellisen tunnun.

asuntomarkkinat

Hautausmaalla kuljeksiessani nautin näin keväisin suorastaan paratiisillisesta linnunlaulusta aina kun liikennemelu antaa myöten, mutta äänessä eivät ole pönttöpesijät. Minua ärsyttää puiston puihin näkymiä rumentamaan ilmestynyt tiaispönttöjen paljous. Tolkkua, arvoisa tarhuri.

klttuurivinkki

Turussa 24-vuotiaana kuollut Augusta Fredrika Thérese Rotkirch oli senaattori Erik Ossian Wuorenheimon (ent. Bergbom) ensimmäinen puoliso.

Vuorenheimon veli, Kaarlo Bergbom, oli suomalaisen teatterin perustaja.

Hautakiven marmorimedaljongissa on kuvattuna tuomion pasuunaa ja tiimalasia pitelevä tuomion enkeli. Reliefi on Johannes Takasen vuodelta 1882. 

Roomassa 1885 kuolleen kuvanveistäjän hauta sijaitsee Rooman protestanttisella hautausmaalla.

veljeshauta

Kävynheiton päässä aiemmin selostetun lasten ristiretken muistomerkistä sijaitsee työväenluokan veljeshaudan muistokivi. Aloitteen muistomerkin saamiseksi kaatuneitten työväenluokan jäsenille teki Turun Työväen järjestönuorten puheenjohtaja, suutari Yrjö Urhonen, josta oli tärkeää, että punaorvoiksi jääneet saisivat paikan muistella kaatuneita vanhempiaan.

Vuonna 1921 pystytetyn obeliskin valmisti kivenhakkaaja Jussi Vintanen porukoineen Kakolanmäeltä louhitusta graniitista. Kivi kuljetettiin salaa hevosrattailla vappua edeltävänä yönä hautausmaalle.

Seuraavana päivänä muistomerkillä pidettiin tilaisuus, jonka santarmit hajottivat. Urhonen pidätettiin ja muistokiveen kiinnitetyt pronssilaatat poistettiin. Seuraavana päivänä ne kiinnitettiin uudelleen, mutta virkavalta poistine ne taas. Laatat palautettiin pysyvästi vasta talvisodan jälkeen 1941,  mistä lähtien työväenjärjestöt ovat kokoontuneet muistomerkillä kaikkina vappuina.

Muistomerkin laatoissa on tekstit: ”Työväenluokan veljeshauta 1918", ”Uhrasitte parhaanne - elämänne - sosialismin voiton ja sorrettujen vapautuksen puolesta”, ”Veljeys, vapaus, toveruus, aate mi johtotähtenä ollut on vuossadat työväenluokan” ja ”Eest' elon uhrin antoivat, mi suur' on pyhä jalo”.

Laattojen tekstit tulevat paremmin näkyviin kuvia klikatessa.

maan alla ja päällä

lasten ristiretki

Viime vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta suomalaisten heimosotiin kuuluvasta Aunuksen retkestä, josta Turun hautausmaallakin on muistokivi seitsemälle Aunuksessa kaatuneelle pojalle, joista nuorin oli ehtinyt täyttää vasta 15 vuotta.

Osanottajien nuoruuden vuoksi lasten ristiretkeksikin luonnehdittu Aunuksen ”vapauttaminen” epäonnistui monesta syystä, joista eräs oli karjalaisten yhteistyöhaluttomuus.

Suur-Suomen tekijöitä innosti C. G. Mannerheimin kuuluisa miekkavalapuhe, jossa hän ilmoitti, ettei pane miekkaansa tuppeen, ennen kuin Viena ja Aunus on vapautettu Vladimir Leninin sotilaista.

Muistelmissaan Viimeistä piirtoa myöten lapuanliikkeen keulakuvaksi kohotettu Vihtori Kosola kirjoitti: ”Monen äidin silmänurkkaan pusertui kyynelkin pojan matkaanlähtiessä, mutta se kuivui pian ajateltaessa, miten Jumala soi kansallemme tilaisuuden miehentöihin. Äitien siunaukset muassaan ja Uusi Testamentti selkärepussa pojat painuivat kohti itää.”

Joukossa oli runoilija Uuno Kailaskin.

Retkuetta komensivat jääkärieversti Aarne Sihvo, jääkärieverstiluutnantti Ero Gadolin, jääkärimajuri Gunnar von Hertzen, jääkärimajuri Paavo Talvela ja jääkärikapteeni Ragnar Nordström.

Erikseen tekee mieleni mainita lempääläissyntyinen runoileva lestadiolaispappi Väinö Havas, joka oli vapaaehtoisena viidessä sodassa: Suomen sisällissodassa, heimosodissa Virossa Pohjan Pojissa ja Aunuksessa, talvisodassa ja jatkosodassa, jossa kaatui. Hän ei ollut sodissa pappina, vaan sotilaana, jatkosodassa kapteenina, vapaaehtoisesti sotivana kansanedustajana. Hänellä oli kymmenen lasta. Tyttäret saivat nimekseen Viena, Aunus, Inkeri ja Eesti.

Havasta ei haudattu Lempäälässä sijaitsevaan sukuhautaan, vaan Kivijärvelle, jonka kirkkoherrana hän ennen sotaanlähtöään oli toiminut. Eräällä pyörämatkallani kävin hänen haudallaan historiallisen kuriositeetin vuoksi. Samalle pyörämatkalle osui myös Lapuan tuomiokirkko, mutta Vihtori Kosolan haudalla en vieraillut. Suntio vakuutti kirkon pihalla sojottavien tykkien osoittavan suoraan itään.

hitaat auringot

"Hitaat auringot" on Väinö Kirstinän toisen julkaistun runokokoelman nimi. Kirjan kannessa on kuvattuna leskenlehden kukkia. Niillä ja auringonkukilla on ominaisuus kääntää kasvonsa aurinkoon. Tästä kokoelmasta vielä vähän pidin, mutta Kirstinän parasta antia on hänen esikoiskokoelmassaan "Lakeus". Kiinnostukseni hänestä "kehittyvänä" runoilijana laimistui aika pian, vaikka olihan hänellä puolensa, myös suomentajana.

hävityksen kauhistus velkuan kirkossa

Tällä Palvan saarella sijaitsevan Velkuan kirkon kirkon edustalla olevalla lahdella, jonka ranta ulottui aikoinaan kellotapulin juurelle asti, käytiin Suomen sodassa 18.9.1908 venäläisten ja ruotsalaisten saaristolaivastojen välinen vähäinen taistelu, joka päättyi venäläisten voittoon.

Kahdelta puolelta saarta saarretut asukkaat pakenivat saaren sisäosiin ja venäläiset ryöstivät mitä ryöstettävissä oli, lähinnä kirkon ja pappilan irtaimiston.

Vuonna 1793 valmistuneesta kirkosta säilyi vain ulkokuori ja piilossa ollut alttaritaulu.

Perinteisen legendan mukaan tapulin kirkonkellot olisi upotettu vihollisilta piiloon meren lahteen, mutta todennäköisimmin venäläiset veivät nekin mennessään, joskin on arveltu, ettei tapulissa olisi kelloja ollutkaan.

Onni onnettomuudessa oli, etteivät venäläiset polttaneet kirkkoa

linnut

Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen luomuksia ovat joutsenet. Alinna tuntemattoman tekijän lintuveistos merimiehen hautapatsaalla. (Tku)