kalannin pyhän olavin pyhäkkö

Kalannin pitäjä tai kihlakunta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa 1632. Pyhälle Olaville omistettu harmaakivikirkko rakennettiin ilmeisesti vuosien 1430–1450 välillä, joskin täällä oli puukirkko ja kivisakaristo jo 1300-luvulla.

Vuosina 1470–1471 kirkko koristeltiin maalauksilla kirkkomaalari Pietari Henrikinpojan toimesta. On hienoista kiistaa siitä, onko kirkkomaalausten edelläkävijä Taivassalon vai Kalannin kirkko, mutta Kalannin koulukunnasta puhutaan ja sen maalaukset on Petrus Henriksson signeerannut.

Kalannin kirkko on arkkitehtonisesti Taivassalon kirkon hivenen pienempi kopio. Kalannin koulukunnan tyylillä koristeltuja kirkkoja ovat edellä mainittujen lisäksi ainakin Laitilan, Paraisten ja Perniön harmaakivikirkot.

Kirkon esilläolevasta esineistöstä triumfikrusifiksi on veistetty Suomessa 1500-luvun alulla. Renessanssityylinen saarnastuoli on seuraavalta vuosisadalta. Syrjään siirretty alttaritaulu, ”Kristuksen kirkastuminen”, on Arvid Liljelundin 1892 maalaama. Suomen merkittävimpänä pidetty keskiaikainen alttarikaappi on kansallismuseossa.

En ole kuvannut erityisesti kirkkomaalauksia, vaan yleisvaikutelmaa, sitä miltä kirkossa näyttää, mutta päätin kuitenkin sanoa jotain maalauksista, jotka ovat jotenkin löydettävissä. Jotain jää uupumaan, sillä osan kuvista voi nähdä vain urkuparvelta. Osa kuvista on tuhoutunut kirkon korjauksissa ja uudistuksissa. Maalaukset on restauroitu 1965–68.

Vaikka kuvien anti blogissa ei ole hääppöinen, antavat ne kuitenkin viitteitä siitä, mitä kirkosta voi löytää, jos keskiaikainen kirkkomaalaus alkaa kiinnostaa. Kirkkomaalaukset ovat yleensä lahjoituksia. Niillä kuvat kustannettiin. Aivan pyyteetöntä ei lahjoittaminen ollut, sillä kuvaan saatettiin liittää lahjoittajan nimi ja vaakuna ja häntä kuvaava polvistunut hahmo, ja ehkä siinä taivaspaikkaakin varmisteltiin.

Kuvassa 5 on Jeesus ristillä. Hänen vasemmalla puolellaan on Maria ja oikealla sotilaita. Lisäksi näkyy osa maalauksesta, jossa kaksi itämaan tietäjää tuo lahjoja Jeesukselle.

Kuvassa 6 nähdään Jeesus-lapsi äitinsä kanssa. Kuvaan kuuluu myös isä Josef, vaikka ei tullut näkösälle. Sen alapuolella lienee kirkon nimikkopyhimyksen, Pyhän Olavin, retki Suomeen, mutta kyseessä saattaa olla myös Pyhän Erikin ristiretki. Siihen liittyen oikealla olevan olion on päätelty edustavan pahuutta, joka väistyi kristinuskon tieltä.

Kuvissa 8 ja 9 krusifiksin oikealla puolella vihkiristin vieressä on Pyhä Helena risteineen. Lisäksi nähdään Jeesus-lapsi äitinsä kanssa isoäitinsä Marian sylissä. Ikkunan sisäpielessä, tosin huonosti näkyen, on Pietari.

Kuvassa 9 krusifiksin vasemmalla puolella kruunupäinen Pyhä Margareta seisoo lohikäärmeen päällä.

Kuvassa 12 on kattoholvissa kirkkoisät Ambrosius ja Hieronymous sekä leijona symboloimassa Markusta ja Kotka Luukasta.

Kuva 13 on osa sakastissa olevasta kuvasta, johon kuuluu neljä kirkkoisää ja symbolikuvat evankelistoista.

Kuvassa 15 on holvikaaren pylvään yläpäässä kärpännahkaviittaan sonnustautunut Pyhä Barbara muina tunnusmerkkeinään kolmiosainen torni ja miekka. Samassa kuvassa nähdään myös Neitsyt Maria ja kärsivä vapahtaja ihmiskunnan esirukoilijoina. Marian vaipan alla on turvaan paenneita ihmisiä. Ylhäällä on itse jumala. Edelleen nähdään Pyhän Erasmuksen kiduttaminen ja pikkupaholaisen häiritsemä arkkienkeli Mikael sielujen punnitsijana. Ikkunanpielessä on Jakob Vanhempi pyhiinvaeltajan puvussa. Ikkunan oikealla puolella on osa Pyhän Laurentiuksen kuolemaa esittävästä kuvasta, jossa on keisari Decius kahden palvelijan välissä ja näiden yläpuolella kaksi enkeliä noutamassa valkealla vaatteella marttyyrin sielua taivaaseen.

Edelleen kuvassa 15, vihkiristin alla, on seinälle nostettu hautakivi, jota kiertää latinankielinen lause, suomennettuna: "Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto." Varsinainen hautakivi kertoo (latinasta suomennettuna): "Tämän kiven alle on haudattu Jonas Matthiae Raumannus, hänen puolisonsa Elisabet ja heidän perillisensä."

Raumalla syntynyt Matthiae Raumannus (1608-1683) oli Kalannin kappalainen, runoilija ja suomalaisen kirjallisuuden toimittaja, joka toimi raamatukäännöskomitean sihteerinä. Hautakivessä mainittu puoliso kuoli lapsivuoteeseen.

(Sama seinämaalaus voi löytyä muualtakin kuin juuri sille numeroidusta kohdasta.)

taivassalon kuvakirkko

Taivassalo on yli 650 vuotta vanha seurakunta, jonka ensimmäinen kirkko pystytettiin luultavasti jo 1200-luvulla ja korvattiin nykyisellä Pyhälle ristille (Sancta crux) omistetulla harmaakivikirkolla, jonka rakennusajankohtaa ei varmaksi tiedetä, mutta jonka arvellaan olevan jossain 1300-luvun ja 1450-luvun välimailla.

Kirkon ensimmäinen kellotapuli rakennettiin 1690 ja nykyinen kiviseltä alaosaltaan 1799 ja puiselta yläosaltaan uusittuna1890. Tuona vuonna kirkon restauroinnin yhteydessä keskiaikaiset kalkkimaalaukset otettiin esiin ja niihin kuuluneet kuluneet tekstit korvattiin suomenkielisillä selityksillä. Kirkko on kuuluisa rikkaista, taidehistoriallisesti merkittävistä maalauksistaan, joissa on apostoleita, profeettoja, vertauskuvia ja moraliteetteja sekä aiheita Kristuksen elämästä ja pyhimyslegendoista. 

Alttarin yläpuolella riippuva kotimaista tekoa oleva krusifiksi on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle (kuvat 3 ja 4).  Kiinteästä sisustuksesta on saarnastuoli (kuva 6 ym.) Henrik Flemingin lahjoittama 1638 ja todennäköisesti peräisin Tobias Heintzen työpajasta Tallinnassa. Lehterit (kuva 21 ym.) rintamuksineen ja uusgoottilaiset penkit ovat vuodelta 1890. 
Kuvissa 6 ja 7 ja 15 Pyhä Kristoferus kantaa Jeesus-lasta. Hän on kuviteltu pyhimys.  Kuvissa 6 ja 7 näkyy Jeesuksen taivaaseenastumista kuvaava entinen alttaritaulu.
Kuvissa  8 ja 9 tapahtuu Pyhän Barbaran mestaaminen. Tapaukseen liittyy kiintoisa tarina, mutta luultavasti  Barbara on keksitty myöhäisantiikin pyhimys. Mestauskuvan yläpuolella ovat Pyhä Katarina ja Pyhä Matteus.  Kuvissa 10 ja 11 ovat Pietari ja Paavali. Heidän yläpuolellaan grillataan Pyhää Laurentusta, joka hankkiutui epäsopuun kirkon kanssa.  Kuvassa 12 ovat evankelistat Lukas ja Johannes. Katosta löytyvät myös muut synoptikot ja paljon muuta porukkaa.  Kuvissa 3 ja 14 on ylösnousseen Kristuksen kasvot suitsutusastioita heiluttavien enkelten välissä.
Kuvasta 16 löytyvät ristiinnaulitun jalkaterät.  Urkujen takana, kuvassa 22, pelikaani ruokkii poikasiaan omalla verellään.  Kuvassa 23, ulko-oven yläpuolella, on kuvattuna kuolleiden ylösnousemus. Ihmiset kömpivät haudoistaan ja Jeesus määrää, ketkä joutuvat tulijärveen ja ketkä pääsevät taivaan iloon. Vasemmalla saattaa erottaa porukkaa valkeissa vaatteissaan ja Pyhän Pietarin avaimineen taivaan portilla.   Edellä on vain pieni, laadultaan keskinkertainen sipaisu kirkon kuvakavalkadista. Jotkut maalauksista ovat kuvaamisen kannalta niin tuhruisia, että vaatisivat kuvaajalta erikoisväineitä. Ehkä kuvia  suurentamalla niistä saa jonkinlaista tolkkua. Osa otoksista ei painotu maalauksiin tai piirroksiin, vaan yleisnäkymiin.  Rohkenen kiitollisin mielin sanoa, että kirkonoppaana toiminut herrasmies oli mitä runsain tietopaketti vailla vertaa.

uudenkaupungin vanha kirkko

Uudenkaupungin vanha kirkko muurattiin harmaasta kivestä vuosina 1623–1629 ja on ainoa jäljellä oleva rakennus kaupungin perustamisajalta. Vuonna 1863 kirkollinen toiminta rakennuksessa loppui uuden kirkkorakennuksen valmistuttua. Sakaristosta tehtiin kaupunginmuseo ja 1775 rakennetusta kellotapulista palotorni. Kirkko entisöitiin 1970-luvulla ja otettiin uudestaan alkuperäiseen käyttöönsä, joskin vain kesäkirkkona

Kirkon esineistöä pidetään hyvin säilyneenä, mistä on kiittäminen kaupungin porvaristoa ja pappeja, jotka Suuren Pohjansodan aikana ehtivät paeta arvoesineet mukanaan Ruotsiin ennen vuotta 1713, jolloin venäläiset saapuivat kaupunkiin ja tekivät osasta kirkkoa viljavaraston. Vain köyhät jäivät kaupunkiin.

Vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen papit ja porvarit palasivat kirkon kalleuksien kera. Arvokkain esine on Piéta 1400-luvulta kirkon kuorissa alttarin oikealla puolella, mutta siitä ei ole lähikuvaa.

Uusikaupunkilaisen Gabriel Brychténin tekemät kirkkosalin koristemaalaukset ovat vuodelta 1770. Kirkon keskikäytävällä on lukuisia kaupungin porvareiden kalkkikivisiä hautalaattoja 1600-luvulta. Alttari on 1700-luvun alkupuolelta. Saarnastuoli on ostettu turkulaiselta puusepältä vuonna 1648.

Monet taideteokset ovat merenkulkijoiden lahjoittamia ja ulkomailta hankittuja. Ne ovat raamattuaiheisia, paitsi yksi, joka kuvaa Sundholman voutia väkensä kanssa ristiinnaulitun vieressä. (seitsemäs kuva alhaalta lukien). Kaikki he hukkuivat rippikirkkomatkallaan kovassa ukkosmyrskyssä.

Votiivilaivoista vanhin on 1600-luvun puolimailta. Valokuvattavaksi mahdottomasta alttaritaulusta en ole löytänyt mainintaa käsillä olevasta aineistosta, mutta se kuvaa tavanomaisesti maalattua ehtoollisen asettamista.

Entisaikaan kirkoissa oli tarkka istumajärjestys. Viidennessä kuvassa ylhäältä lukien on nuorisolle tarkoitettu parvi. En tiedä, kumpi puoli oli tytöille ja kumpi pojille, mutta kuten kuvasta näkyy, on parven puolivälissä seinä, jolla estettiin nuorison keskinäinen silmäpeli jumalanpalveluksen aikana. 

Urkuja ei kirkosta löydä, vain vanhan harmonin ja pienen sähköisen kosketinsoittimen kaiuttimineen.

Viimeisen matkansa on voinut taittaa komeissa hevosten vetämissä vankkureissa.