Vuonna 1884 Venäjän keisari Aleksanteri III pysäytti sotalaivastonsa voidakseen käydä Turun Ruissalon Villa Kuuvassa mehua juomassa. Minä kävin viime lauantaina syömässä siellä rahtusen mustikkapiirakkaa ja juomassa tilkan kahvia, mutta vierailuni ei jääne historiaan.
Skotlannista kotoisin oleva Ylämaan karja on kotoutunut myös Turun Ruissaloon sivutehtävänään perinnebiotooppien ja kulttuurimaiseman hoito. Nämä peräti persoonallisen oloiset naudat saavat elää lajityypillistä elämää niin kauan kuin ihminen niille armossaan elonpäiviä suo.
Apilapellolla laiduntava uljas kurkipari ilmoitti raikuvilla trumpeteillaan mitä mieltä olivat koiranulkoiluttajan koiran räksytyksestä. Kurki on arka, valpas ja tarkkaavainen ja herkästi pakeneva.
Kurjet muodostavat elinikäisen parisuhteen. Alkukesästä pellolla oleileva kurkipari on merkkinä epäonnistuneesta pesinnästä. Nuoret, pesimättömät kurjet, saattavat kuljeksia porukoissa. Ne aloittavat pesinnän 4-6-vuotiaina.
Kolmannessa kuvassa ylhäältä kurjet kuuntelevat koiran rähinää ja alimmissa kuvissa huutelevat ja levottomasti liikehtivät.
Keskiaikaisen asiakirjan mukaan in monte Ruscho sijaitseva Ruskon kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin, vaikkei sitä ulkoa katsoen äkkiä luulisi. Mäellä on ollut kirkko jo 1200-luvulla. Maria Magdalenan nimikoksi rakennettu harmaakivikirkko muurattiin vuosien 1490 ja 1510 välillä. Kellotapuli on vuodelta 1774.
Lainamakasiinin edessä olevassa lapussa varoitetaan maahisista. Sen likellä olevassa Jussi Vikaisen laatimassa muistolaatassa on teksti: "Pyhän Henrikin tie Turusta Kokemäelle kulki tässä Nunnanpolku-nimisenä Turusta Nousiaisiin".
Kyseinen kirkko on osa rakennettua kulttuuriympäristöä, johon kuuluvat 1800-luvun puolivälillä rakennetut Rindellin torppa ja aitta, jotka on kunnostettu mäkitupamuseoksi 1900-luvun lopulla. Seurakunnan omistuksessa oleva torppa on nimetty rakennusta asustaneen suutarimestari Matti Wilhelm Rindellin mukaan. Hän tuli nelivuotiaana 1861 äitinsä ja isäpuolensa kanssa Ruskolle.
Notkelmassa virtaavan mutaisen Ruskonjoen toisella puolella kirkon suunnasta katsottuna on parisataavuotinen rakennusryhmä ja mm. entinen kappalaispappila, jonne vie kirkolta joen ylittävä 1898 rakennettu kiviholvisilta.
Ylimmän kuvan rakennuksen oikeanpuoleisen oven takaa löytyy löytyy presidentti Mauno Koiviston varhainen Turun-asunto, kahdenkymmenenyhden neliön hellahuone, joka nykyisin toimii opiskelijoiden tutkijankammiona.
Kakskerran keskiaikaiseen tapaan rakennetun kirkon salia pidetään akustisesti erittäin konserttikelpoisena. Tänään kirkon sivuitse kävellessäni kuulin urkujen soivan. Menin kirkkosaliin, missä kanttori urkuparvella juoksutti sormiaan koskettimilla ehkä vain iloksi itselleen. Ehdin kohtalaisen tovin kuunnella ennen kuin kirkonpalvelija ilmoitti ryhtyvänsä imuroimaan.
Karjalan kirkko Karjalankyläntien hautausmaineen ja kotiseutumuseoineen ei sijaitse maantieteellisessä Karjalassa, vaan Varsinais-Suomen Mynämäessä entisessä Karjalan kunnassa, kuten jäljempänä Karjalankylän rukoushuone.
Uusgoottilainen Karjalan kirkko valmistui lääninarkkitehti Theodor Chiewitzin suunnittelemana 1869. Kirkon likellä olevassa hirsirakenteisessa lainamakasiinissa vuodelta 1891 toimii kotiseutumuseo. Jussi Vikainen on kylvänyt sankaripatsaita pitkin pitäjiä hautausmaita ja yksi löytyy täältäkin.
Kuvasarjassa kirkkoa vinottain vastapäätä oleva rakennus, risti kyljessään, on entinen yksityiseen omistukseen siirtynyt evankeliumiyhdistyksen seurakuntatalo. Mustavalkoinen kuva kirkosta on 1900-luvun alulta.
En koe hengellistä vetoa kirkkoihin enkä hautausmaihin, mutta niihin liittyvä historiallinen momentti on usein kiinnostava. Lisäksi tulen mielelläni tällaisiin syrjäisiin paikkoihin kuuntelemaan hiljaisuutta, joskaan en tarkoita nimenomaan vainajia. Hiljaisuuden ääniä juuri nyt ovat tuulen suhina puissa, poutataivaalla kirmaavien pääskyjen sirinä, satunnaiset laululintujen ääntelyt ja heinäsirkkojen siritys. Hiljaisuutta on metelöinnin poissaoloa.
Karjalan kirkkoa kiinnostavampi saattaa olla Karjalankylän rukoushuoneen sijoittuminen keskiajalla kehittyneen Mynämäen syrjäiseen pitäjään. Kylän alueelle syntyi asutusta jo 1200-luvulla ja siellä on toiminut useita myllyjä, saha, meijeri ja kyläkauppa, joka näkyy kalmistokuvassa vasemmalla.
Rukoushuone rakennettiin 1911 Karjalan seurakunnan 1600 luvun lopulta periytyvän kirkon paikalle. Vuoden 1692 piispantarkastuksen mukaan kylässä oli 16 talollista. Hyvässä hoidossa olevalle rukoushuoneelle on merkitty tälle vuodelle kaksi tapahtumaa: ehtoollishartaus heinäkuussa ja jouluhartaus. Myös pieni hautausmaa on siisti ja hyvin hoidettu.
