erkki

Kuvissa on yksinäinen kurki. Eilen pellolle ilmestyi kurkipariskunta ja tämä yksinäinen, kurkiparista erillään pysyttelevä, mikä aiheuttaa vähän aprikointia. Pari- ja paikkauskollinen kurki aloittaa muninnan normaalisti huhtikuun lopulla ja kylminä keväinä toukokuun puolella. Sanotaan, että jos näkee yksinäisen kurjen kuljeksivan pellolla, on se merkki haudonnasta tai epäonnistuneesta pesinnästä. Kurki pullauttaa munan tai kaksi. Pesäpakoiset poikaset kiljuvat äänekkäästi ruokaa. Viime kesänä ei toista emoa eikä perikuntaa näkynyt. Olkoon tämä yksinäinen harhailija sukupuolestaan riippumatta toistaiseksi Erkki. PS. Kurkien paluumuutto jatkuu vielä. PS. PS. Useilla pesivillä kurjilla selkä on ruosteensävyinen, koska se tahriutuu rautapitoiseen tai saviseen suoveteen linnun hautoessa. Minusta Erkin selkä on tahriutunut.

pallivaha

Nimi Pallivaha ei alkujaan ole viitannut miehisiin genitaaleihin, viiksivahaan tai huonekaluteollisuuden kalusteiden pinnoitteisiin, vaan jääkauden tuomaan siirtolohkareeseen, joka mukaan on nimetty kokonainen Turun asuinalue. Vanhan kansan mukaan kivi on päätynyt paikalleen likeisellä Nunnavuorella asuneen jättiläisen viskaamana. 

Olkoon asia vaikka niin, niin totta on ainakin, että vuonna 1697 kuninkaallinen maanmittari Magnus Bergman merkitsi kiven verotusta varten laatimaansa karttaan rajakiveksi. 

Itä-Götanmaalla Ruotsissa syntynyt Magnus Bergman oli ensimmäinen Turun akatemiasta valmistunut maanmittari. Hän oli laatimassa Turun asemakaavaa 1709–1710 ja kuoli Rymättylässä 1732. 

Pallivaha-nimen alkuosa viittaa kiven pallomaiseen muotoon ja tulee murteisesta palloa tarkoittavasta palli-sanasta. Vaha puolestaan tarkoittaa lounaismurteessa isoa kiveä tai rajakiveä. Murikka on rauhoitettu.

puut vanhat

 ---

"Suvikerrat miljoonat maatuu, kun vierivät ikuisuudet, / ajat kuolevat, ajattomuudet ja kansojen rajattomuudet, / puut vanhat lahoo ja kaatuu, puut nousevat tuoreet ja uudet .."

---

Kaarlo Sarkia 

mitä maa kantaa

Kukkakuvat ovat varmaan monien mielestä tylsiä. Vielä tylsempiä ovat kukkablogien kommentit. Erityisesti keväisin mutta pitkin kesää tekee mieleni kuvata ilman minkäänlaista taiteellista tai tieteellista intentiota kaikkea kiinnostavaa, mitä maa päällään kantaa ja antaa ja mikä ilmassa lentää ja vedessä kelluu. Se on tietynlaista luonnonpäiväkirjan pitämistä. Mukavimmillaan luonnonpäiväkirja esiintyy Pappilan Laurin almanakkamerkinnöissä. Keskimmäisessä kuvassa on kevättaskuruoho ja sen alla ojavedestä kurkottelevia keltakurjenmiekkoja.

uinu samettiturkki

Tämä kuva ei tee oikeutta vainajalle, jollainen löytyi tänäkin vuonna suunnillen samalta paikalta kuin viime keväinen. Luonnostaan sen selkä on musta ja vatsa harmaa, mikä viittaa vesipäästäiseen, Suomen ainoaan myrkylliseen nisäkkääseen. Päästäinen on touhukas ja sen aineenvaihdunta niin vilkas, että se kuolee nälkään päivässä, jos ei löydä riittävästi ruokaa.

herran huoneet

Turkulaissyntyisen arkkitehti Pekka Pitkäsen runsaaseen ja korkealle arvostettuun tuotantoon kuuluu joukko kirkollisia rakennuksia. Hänen päätyönään pidetään Pyhän ristin kappelia Turun hautausmaalla. Melko äskettäin päätyivät purettaviksi kaksi hänen kuusikymmenluvulla suunnittelemaansa betonirakenteista seurakuntakeskusta kirkkotiloineen. 

 

Rakennusten rappiota seurakunnat perustelivat yleiseen tapaan sisäilmaongelmilla ja homevaurioilla ja liian korkeilla korjauskustannuksilla. Museo- ja ELY-keskus olivat ainakin virkansa puolesta rakennusten suojelun kannalla. Olen kolunnut useimmat Varsinais-Suomen kirkkorakennuksista ja ihmeellisesti ne vain ovat vuosisatojen jälkeenkin hyvässä hapessa. 

 

Pallivahan 1968 rakennettu ja 2025 purettu seurakuntakeskus kirkkoineen on muisto vain, kuten kuvista näkyy. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on päättänyt myydä alueen, joille on kaavailtu kahta kerrostaloa. 

 

Toinen purettu kohde oli Hirvensalon seurakuntakeskus, edesmenneen Pekka Pitkäsen luomus vuodelta 1962. Kirkkosalin ikkunaseinän hän oli suunnitellut niin, että optimaalisessa tilanteessa kymmeneltä alkavan jumalanpalveluksen aikana auringonkilo osuu alttariin. Uudessa, 2025 valmistuneen seurakuntakeskuksen kirkkotilassa, on pyritty säilyttämään sama ominaisuus. Pitkäsen peruja on myös peräseinän valkoiseksi maalattu tiiliverhous ja siinä hänelle ominainen risti. (Klikkaa kämmentä ja plussaa). Rakennuksen pääportaikon tasanteella on Emma Jääskeläisen omaperäinen teos Kylväjä.