pääsiäinen soikoon

Vanhan, laajalle levinneen uskomuksen mukaan aurinko tanssii noustessaan pääsiäisaamuna. Helsingissä on ollut tapana, että lapsia ja palvelijoita kokoontui varhain aamulla Alppilan kallioille ihmettä katsomaan. Totta tai ei, mutta räntäsadetta odotellessani ja Matteus-passiota kuunnellessani välitän pilvisen päivän piristeeksi kirjeenvaihtajalta saapuneen kuvan Juornaankylän linja-autoasemalta Myrskylästä.

pähkinöitä tulollaan

puiden elämästä

Ei tule Iso-pukintien lehmuksillekaan vanhuus ilman vaivoja. 

kevättä

Hitaasti mutta varmasti luonto elpyy kesään. Pikkulimaska on noussut ojan pohjavedestä valoa ahmimaan. Pähkinäpensaiden urvut ovat vielä laihoja, mutta pulkistuvat kyllä. Jotkut pensaat näyttävät  vihreää silmujensa kärjillä. Peippo kuuluttaa paluustaan rinta rottingilla. Kirstiä ja Erkkiä odotellaan. Vanhan kansan mukaan "huhtikuun jäätä ei ole uskominen", mutta "kevähinen kehno ilma hyvää ajatteleepi".

lintula

Huvila Ruissalossa.

varjo

Aavistan kuoleman varjon. / Tiedän, että kohtalomme ovat kerätyt nornain* pöydälle. / Tiedän, ettei maahan syövy edes sadepisaraa, / joka ei olisi kirjoitettu ikuisten aikojen kirjaan. / Tiedän: niin totta kuin aurinko nousee, / koskaan en ole näkevä huikaisevaa hetkeä, jona se on taivaanlaella. / Tulevaisuus luo minuun autuaan varjonsa, / se ei ole muuta kuin tulvivaa aurinkoa: / olen kuoleva valon lävistämänä; / kun olen polkenut kaiken sattuman anturani alle, / käännän hymyten elämälle selkäni. 

 

*Nornat ovat skandinavisessa mytologiassa kohtalon jumalattaria. 

 

Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.