mitä maa kantaa

Kukkakuvat ovat varmaan monien mielestä tylsiä. Vielä tylsempiä ovat kukkablogien kommentit. Erityisesti keväisin mutta pitkin kesää tekee mieleni kuvata ilman minkäänlaista taiteellista tai tieteellista intentiota kaikkea kiinnostavaa, mitä maa päällään kantaa ja mikä ilmassa lentää ja vedessä kelluu. Se on tietynlaista luonnonpäiväkirjan pitämistä. Mukavimmillaan luonnonpäiväkirja esiintyy Pappilan Laurin almanakkamerkinnöissä. Keskimmäisessä kuvassa on kevättaskuruoho ja sen alla ojavedestä kurkottelevia keltakurjenmiekkoja.

uinu samettiturkki

Tämä kuva ei tee oikeutta vainajalle, jollainen löytyi tänäkin vuonna suunnillen samalta paikalta kuin viime keväinen. Luonnostaan sen selkä on musta ja vatsa harmaa, mikä viittaa vesipäästäiseen, Suomen ainoaan myrkylliseen nisäkkääseen. Päästäinen on touhukas ja sen aineenvaihdunta niin vilkas, että se kuolee nälkään päivässä, jos ei löydä riittävästi ruokaa.

herran huoneet

Turkulaissyntyisen arkkitehti Pekka Pitkäsen runsaaseen ja korkealle arvostettuun tuotantoon kuuluu joukko kirkollisia rakennuksia. Hänen päätyönään pidetään Pyhän ristin kappelia Turun hautausmaalla. Melko äskettäin päätyivät purettaviksi kaksi hänen kuusikymmenluvulla suunnittelemaansa betonirakenteista seurakuntakeskusta kirkkotiloineen. 

 

Rakennusten rappiota seurakunnat perustelivat yleiseen tapaan sisäilmaongelmilla ja homevaurioilla ja liian korkeilla korjauskustannuksilla. Museo- ja ELY-keskus olivat ainakin virkansa puolesta rakennusten suojelun kannalla. Olen kolunnut useimmat Varsinais-Suomen kirkkorakennuksista ja ihmeellisesti ne vain ovat vuosisatojen jälkeenkin hyvässä hapessa. 

 

Pallivahan 1968 rakennettu ja 2025 purettu seurakuntakeskus kirkkoineen on muisto vain, kuten kuvista näkyy. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on päättänyt myydä alueen, joille on kaavailtu kahta kerrostaloa. 

 

Toinen purettu kohde oli Hirvensalon seurakuntakeskus, edesmenneen Pekka Pitkäsen luomus vuodelta 1962. Kirkkosalin ikkunaseinän hän oli suunnitellut niin, että optimaalisessa tilanteessa kymmeneltä alkavan jumalanpalveluksen aikana auringonkilo osuu alttariin. Uudessa, 2025 valmistuneen seurakuntakeskuksen kirkkotilassa, on pyritty säilyttämään sama ominaisuus. Pitkäsen peruja on myös peräseinän valkoiseksi maalattu tiiliverhous ja siinä hänelle ominainen risti. (Klikkaa kämmentä kahdesti). Rakennuksen pääportaikon tasanteella on Emma Jääskeläisen omaperäinen teos Kylväjä.

esteiset ja esteettömät

Taannoisella kahviretkelläni Turun Kakskerran hautausmaan entisen portin tietämillä koin aikamoisen ihmetyksen, sillä ennen kodikkaana kutsuvan kirkkomaan portin tilalle oli ilmestynyt kolossaalinen esteettömyysrakennelma, joka pani miettimään, olisiko asia voitu hoitaa vähemmin vaurioin, esimerkiksi poistamalla portaat eikä rakentamalla niitä lisää. Oheiset kuvat kertovat karua kieltään.

Pysäköintipaikan sijainnin takia hautausmaalle ja sen keskellä olevaan kirkkoon on kulku takapihan kautta, mutta kirkon pääsisäänkäynnille pääsee myös autollakin kuljettavaa esteetöntä reittiä. 

Autojen invalidipaikat on ilmeisesti näköesteisiä varten maalattu räikeän sinisiksi. Väriruutu saattaa sopia ison marketin edustalle, mutta ei pienelle hautausmaalle.

Haitalliseksi vieraslajiksi määritellyt parkkipaikan ohen viitapihlaja-angervot ovat poistumassa kurttulehtiruusuja seuraten.

metsän veteraanit

Turun Ruissalossa on Suomen laajin luontaisesti syntynyt tammisto, jonka vanhimmat puut ovat tosin vain noin 400-vuotisia. Huomattavan paljon on lahoja ja lahoavia pystypuita sekä sammaloituneita maapuita. Vuosittain puita kaatuu myrskytuulissa ja omia aikojaan. Elonsa ehtoopuolella olevat veteraanit ovat arvokkaita ruokailu- ja pesimäpuita luonnon eliöille. Alakuvassa nähdään lahotammen tyveen syntynyt onkalo, jonne usein nakkaan kourallisen pähkinöitä.

l'autostrada del sole

Turku, Martinmäki