Hien virratessa pitkin selkärankaani palautuu mieleeni kuva oravasta, joka heinäkuun helteellä lojuu reporankankana tammen oksalla viime vuoden heinäkuun alulla. Orava on kuvattu hautausmaalla, jossa päilyy monia virvoittavia juomapaikkoja, mutta joskus voi uupumus viedä kurreltakin voimat.
Kaarinan Lemunniemessä, metsikön kätkössä, on itsessään omituisen näköinen pronssiin valettu taideluomus, joka selittyy kuolevaksi soturiksi. Kyseessä on vuoden 1808 Suomen sotaan liittyvä Lemun taistelun muistomerkki. Noin 500 vainajaa vaatinut revohka käytiin 19.–20.6. päätyen ruotsalaisten tappioon, kuten koko sota. Suomesta tuli Venäjän autonominen osa, jossa jäivät voimaan Ruotsin lait.
Kuvanveistäjä Heidi Limnellin teoksen taustalla on Suomen sodasta kaunokirjallisesti kronikoineen J. L. Runebergin runo Kuoleva soturi teoksessa Vänrikki Stoolin tarinat.
Runo alkaa:
Lemulla päivä verinen / kun oli sammunut / ja kaatuneitten viimeinen / jo voihke laantunut, / maa, meri peittyi pimeään / kuin hauta, yöhön synkeään.
- - -
(Suomennos Teivas Oksala 2008)
Taidemaalari Kai Stenvall ottaa kuvataiteen keinoin kantaa Venäjän (Putinin) sotaretkeen Ukrainassa. Näyttely on esillä Turun Ruissalon telakan kahvilassa. Valistunut katsoja ymmärtää kuvien sanoman selityksittä. Otan ehdottomasti osaa taitelijan esittämään toiveikkaaseen näkemykseen sodan lopputuloksesta. Ostaisin mieluusti hänen töitään postikortteina, mutta riittänee, että kuvat leviävät sosiaalisessa mediassa.
