kuka on

kirkko pyhälle jaakobille

Oheisissa kuvissa olen 1926-28 rakennetun Pyhän Jaakobin kirkon hautausmaalla ja sen vierillä Paimiossa. Kirkkorakennus on järjestyksessään kolmas. Ensimmäinen lahosi ja toinen paloi. Nykyinen   kirkko on arkkitehti Lars Sonckin piirtämä. Paloista säästynyt kellotapuli siirrettiin uuden kirkon vierelle. 

Savipeltojen ympäröimä hautausmaa on hienoa hiekkaa, mikä on antanut aihetta päätellä, että kirkkomaan alue olisi toiminut aikoinaan laivojen painolastina olleiden hiekkasäkkien tyhjennyspaikkana. Tuolloin meri ulottui ylitse alimmassa kuvassa levittäytyvän viljelyaukean.

Hautuumaalla seisoo rapattu, keltaiseksi maalattu pyöreä mausoleumi, jonka ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder rakennutti 1824 isälleen Reinhold Johan Rehbinderille, jolla oli merkittävä asema varhaisten kirkkorakennusten historiassa.

Sukuhaudan rautaovessa on luodinreikä. Epäperäisen tarinan mukaan se olisi syntynyt muutaman paikkakuntalaisen murtautuessa ryöstämään Rehbinderin sormesta timanttikoristeista kultasormusta. 

Pyhän Jaakobin kirkko ei ole Paimion seurakunnan omistuksessa; rakennuksesta huolehtii yksityinen seurakuntayhdistys. 

(Blogikirjoituksessani elokuulta 2019 on sisäkuvia rakennuksesta.)

valoa kirkon varjossa

Angelniemen 1772 rakennettu kirkko sijaitsee Kemiön saarella korkealla kalliolla meren äärellä. Angelniemi oli itsenäisenä seurakuntana vuodet 1916-1966, minkä jälkeen se liitettiin takaisin osaksi emäpitäjäänsä Halikkoa. Kirkossa pidetään jumalanpalveluksia kesäisin kahdesti kuukaudessa ja talvisin suurina kirkkopyhinä. Angelniemi, joka nykyisin kuuluu Saloon, sijaitsee kahden puolen merenlahtea, jota liikennöi Kokkilan lossi. Kirkko on ylhäisessä yksinäisyydessään Kemiön saaren puolella.

Keskimmäisessä kuvassa on muinoin haudattujen muistomerkkejä. Kirkko käyttää vanhentuneet haudat uudelleen, jollei se katso niillä olevan kulttuurista tai muuta arvoa. Luterilainen kirkko ei usko ruumiin ylösnousemukseen, vaikka uskontunnustuksessaan toisin väittää. Ylösnousemus ymmärretään nykyisin sielulliseksi, mitä se tarkoittaneekaan.

Kirkkorakennuksen kupeella kukoistava yksinäinen orvokki on tämän postauksen loppukevennys.
 

lähipuoti

Tämä ei ole mainos. Kemiönsaaressa on pieni pysähtymään houkutteleva tienvarsipuoti monenlaisine makeine hilloherkkuineen ja ruokatarvikkeineen. Ostin sieltä vanhaan tapaan muutamia tuotteita, vaikka hinnat eivät houkutelleetkaan. Tomaattikilo maksoi 4,50, kasvihuoneen naperoperunat 7,50 ja Kyheröisen kananuorikkojen munat 3,00 kymmenen kappaletta. Suoramyynti tilalta fiilinkihintoineen ei kilpaile markettihintojen kanssa. Tässä puodissa halutaan luottaa asiakkaan rehellisyyteen, sillä kaupanteko on mahdollista ilman myyjääkin.

kasvunpaikka

kantola