monimuotoista

Lahokannon ympärillä ja päällä sammalta, ketunleipää, lillukkaa, karhukaista, hiirenporrasta, päkinäpensasta, tammipuuta ja paljon muuta. 

PS. Todennäköisesti eniten karhukaisia on kuvan kannolla olevalla sammalella, koska sammal kerää kosteutta ja vesi on tärkeää karhukaisten elämälle. Kuiville joutuessaan  ne pystyvät pysäyttämään aineenvaihduntansa ja siirtymään anhydrobiosiin ainakin kymmeneksi vuodeksi ja elpymään saadessaan vettä niskaansa. Niinpä karhukainen  on tunnettu myös "pienenä vesikarhuna". Pieni se onkin: pienimmillään 0,1 millimetriä ja suurimmillaan 1,5 millimetriä. Karhukaiset eivät ole sosiaalisia, ne eivät kommunikoi keskenään. Ne liikkuvat hyvin hitaasti ja kohdatessaan toisensa vaihtavat suuntaa, paitsi jos aikovat lisääntyä suvullisesti. 

marjat pihlajan

Kulosaari - Leposaari

ilta

Kakskerran kirkolla.

kirkkosuntti

Kerrotaan, että Kakskerran asukkaat saivat tästä suntista vuonna 1686 niin valtaisan lahnasaaliin, että se nähtiin taivaallisena merkkinä kovasti kaivatun kirkon rakennuspaikasta. Saadut sata tynnyriä kalaa myytiin Turun torilla ja tuloilla perustettiin kirkonrakennusrahasto. Brinkhallin kartano lahjoitti rakennusmaan.

lillukka

Tämä on se kasvi, jonka varsiin puhujien sanotaan sanoissaan joskus kompastelevan, mutta voiko niihin edes kuvannollisesti kompastua. Luontoportti kertoo: 

 

Lillukka leviää erittäin tehokkaasti kasvullisesti: kasvin tyveltä kasvavat juurehtivat rönsyt ovat sanonnasta kuuluisia lillukanvarsia. Yhdessä kesässä rönsy voi kasvaa jopa 3,5 metriä ja yhden yksilön rönsyjen yhteispituus voi olla jopa 40 metriä. Rönsyt juurtuvat loppukesästä ja tytäryksilöt itsenäistyvät, kun yhteys emokasviin katkeaa rönsyn lakastuessa.

kukkaisten keskellä

 metsäkauris