villa ville

Poikkesin Oripäässä sijaitsevassa Villa Villessä, edesmenneen kuvataiteilija Viljo Syrjämän ja hänen Kaisu-puolisonsa ateljeekodissa. Viljo Johannes (Ville) Syrjämä (1914 Paltamo – 1976 Oripää) oli taidemaalari, kuvanveistäjä ja graafikko, joka sai oppinsa Turun ja Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Hän avioitui Kaisu Heinisuon (1918 – 2008) kanssa. Vuodesta 1949 hän toimi Oripään seudun yhteiskoulun piirustuksenopettajana eläkkeelle jäämiseensä (1976) asti. Kaisu oli samassa koulussa musiikinopettajana. Heillä oli yksi lapsi, Mikko (1947–2007). 

 

Viljo Syrjämän 1950-luvun alussa rakentama talo on Oripään merkittävin kulttuurikohde. Villa Villen nimellä tunnettu rakennus oli taiteilijaperheen koti ja ateljee. Innoituksen talonsa rakentamiseen taiteilija sai Italian Firenzessä sijaitsevasta San Marcon luostaria esittävästä valokuvasta. Opintojensa päätteeksi hän sai stipendin jatkokoulutukseen Italiassa, mutta toisen maailmansodan syttyminen esti matkan. Talo on taiteilijan itsensä suunnittelema ja rakentama ja se mainitaan yleisesti hänen huomattavimmaksi taideteoksekseen. Enin osa rakennuksesta on hänen käsityötään ulkoseinien tiiliä myöten. Yläkerran liuskekiviseinä näyttää aidolta, vaikka on ladottu laudanpätkistä. 

 

Kansakunnan kaapin päällä ei ole tungokseen asti kuvataiteilijoita ja myös Viljo Syrjämäkin on jäänyt provinsiaaliseksi ilmiöksi. Hän maalasi mieluiten maisemia ja kukka-asetelmia ja muotokuvia perheenjäsenistään, omakuviakin. Esille asetettujen töiden ripustus on sekava eikä niistä ilmene minkäänlaista kehityslinjaa, jos ei ota huomioon hänen 15-vuotiaana maalaamaansa Jeesus-kuvaa. Kubismia hänen mainitaan kokeilleen ja todenneen, ettei se hänelle sovi. Maalaustelineen taulu pohjautuu Aleksis Kiven näytelmään Kihlaus ja on päässyt joskus toiselle palkintosijalle näytelmään perustuvassa kilpailussa. Taidokas puunveistäjä hän oli myös, mutta grafiikanlehtiä ei ollut esillä. Pihapiiristä löytyy pari leikkimielistä betonista ja romusta tehtyä veistosta, kuten ”Kolme sulotarta”. 

 

Viljo Syrjämä osallistui Turun taiteilijaseuran yhteisnäyttelyihin 1940-luvulta lähtien. Hänellä oli kaksi yksityisnäyttelyä Turun taidemuseossa 1950-luvulla. Hänen töitään on ainakin Turun taidemuseon, Ars Nova-museon sekä Loimaan taidemuseon kokoelmissa. Villa Villeen häneltä jäi kymmeniä kehystämättömiä maalauksia. Oripään hautausmaan sankaripatsas on hänen suunnittelemansa. 

 

Ateljeekodin omistaa Oripään kunta. 

voiton puolella

Kevät on ponnistellut likelle kesää. Tammet ovat luoneet lehtensä. Metsämansikat ja kielot marjovat pian. Puna-ailakki kukkii myöhäiseen syksyyn. Voikukat ovat muuttuneet puhalluskukiksi. Tammenlehvien välitse lehahtanut lintu jätti tervehdyksen. Lahokoivun jäkälässä ryöminyt otus ei kertonut nimeään, mutta ötökkäoppaastani sen löydän. Käki kukkui kuudesti. Metsässä kaikui tikanpoikasen kerjuuääni.

kesän kynnyksellä

Tuomi kukkii nopeasti, sorea hiirenporras pitää vihreytensä myöhäiseen syksyyn, räytyneet ruo'ot katoavat salaperäisesti uusien tieltä.

pähkinäpensas

Pähkinäpensas on kiinnostava eri kasvuvaiheissaan. Tässä on tulossa lehtiä. Suomessa pensaat tuottavat pähkinöitä oraville ja linnuille, mutta on niitä kerätty ihmisravinnoksikin. Kaupoissa myytävät hasselpähkinät tulevat Turkista. Pähkinät ovat ravinteikkaita sisältäen noin 60 % rasvaa, kuitua noin 18 % ja proteiinia noin 14 %. Ne sisältävät myös runsaasti kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia. 

partakarvat

Olisikohan tuosta Tapio mennyt.

kevätaamuna

Punavarpunen lauloi haljetakseen ja västäräkki kipitteli ruokaa etsien. Punavarpunen on periaatteessa vegetaristi, mutta pyydystää pesäpoikasilleen lentävää proteiinia. Västäräkki ei rehuista huoli, vaan syö hyönteisiä ja pieniä selkärangattomia. 

Punavarpusia pyrähteli tuon tuosta läheisestä ruovikosta, joka ei mahtunut kuvaan. Pesineet linnut eivät kauan Suomessa viivy, sillä jo heinäkuussa ne mielivät takaisin Kaakkois-Aasiaan ja Intiaan. Perikunnat menevät perässä elokuulla. 

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, muuttavat västäräkit kurkien selässä Afrikkaan ja muuanne, minne kurjet vievät, ja kotipaikkauskollisten kurkien selässä ne myös palaavat.