maanantai 29. marraskuuta 2021

pätkä valomakkaraa

Muistan hyvin Helsingin makkaratalon kohdalla olleen Theodor Höijerin ja F. A. Sjöströmin 1870-luvulla suunnitteleman Skohan uusrenessanssia edustaneen tyylikkään asuin- ja liiketalon. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kortteli oli määrä pyhittää betonibrutalismille Aleksanterinkadun puolelle asti, mutta onneksi suunnitelma raukesi. Kaupunkikuvaan rumasti istuvaa Viljo Revellin ja Heikki Castrénin suunnittelemaa, 1967 valmistunutta rakennusta,  on kovasti ehostettu ja se on lailla suojeltu. Sen paraatipuoli on rautatieasenaa vastapäätä. Oheiset kuvat ovat Keskuskadulta. Rakennus on hybridi, joka ei muistuta kunnolla alkuperäistä itseään juuri kuin "makkaran" osalta. Kansalaiskannanotoissa uloketta on vaadittu poistettavaksi ja koko rakennus purettavaksi. Mitä oikeastaan on suojeltu?

torstai 25. marraskuuta 2021

jurmon kappeli

Saaristomerellä Jurmon saaressa on vuonna 1846 kirvesmiestyönä valmistunut kappeli, järjestyksessään saaren kolmas. Ensimmäinen kappeli sijaitsi nykyisin Kappelinmäeksi sanotulla saaren korkeimmalla kohdalla, mutta kun merenkulkijat erehtyivät pitämään sitä pookina, aluksia ohjaavana valottomana majakkana, rakennettiin toinen, 1703 valmistunut kappeli, nykyiselle alavalle paikalle. 

Kappeli on auki kesäisin turisteille ja erinäisille kirkollisille toimituksille. Kerran vuodessa kappelissa pidetään jumalanpalvelus heinäkuun toisena sunnuntaina. Kylän asukkaat hoitavat Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan omistaman rakennuksen ja hautausmaan. Vuoteen 1962 asti myös likeisen Utön vainajat kuopattiin Jurmoon, merestä kohoavan kolmannen Salpausselän kaukaisen jatkeen hiekkaan, koska vasta tuolloin Utön kalliosaari sai oman hautausmaansa, jonne hiekka tuotiin proomuilla Paraisilta ja Korppoosta. 

Mustavalkoisen kuvan iästä minulla ei ole tietoa, mutta siitä näkee, miten nykyinen kappeli asettui suhteessa kylään. Kuvissa näkyvä männikkö on istutusmetsää, jonka puut seisovat säntillisissä riveissä. Legendan mukaan Kustaa Vaasa olisi rangaistuksena saarelaisten merirosvoiluista poltattanut saaren  metsän. Nykyinen männikkö edustaisi jonkinlaista ennallistusta. Alimmassa kuvassa kappeli pilkottaa kuvan oikeasta reunasta.

perjantai 12. marraskuuta 2021

perjantai 29. lokakuuta 2021

ruskon kirkkomaalla

Vaikka sääennuste tuotti pettymyksen, ei pilvinen päivä estänyt poikkeamasta vanhan pyhiinvaellusreitin varrella sijaitsevan Ruskon pienen keskiaikaisen harmaakivikirkon kalmistoon. Koska kirkon ovi oli sattumoisin auki vainajan siunaustilaisuuden jäljiltä, rohkenin kurkistaa sisälle yhden kuvanoton verran, varsinkin kun vahtimestari myöntyvästi nyökkäsi. Aiemmin olen blogissani esitellyt kirkon. 

Hautakivistä kiinnitti erityisesti huomiotani viime vuonna kuolleen ruskolaisen kuvanveistäjän ja graafikon, Juhani Vikaisen, hautamuistomerkki, jossa oleva veistos on taiteilijan itsensä tekemä. Hän oli Vehmaalle haudatun taiteilijaprofessori Jussi Vikaisen poika. 

Isä Jussi tuli tunnetuksi erityisesti Lounais-Suomessa, jonne hän suunnitteli 20 sankaripatsasta veistäen niistä pääosan kotiseutunsa Vehmaan graniittiin. 

Jussi Vikaisen veljiä olivat mm. taidegraafikko Voitto Vikainen ja sarjakuvataiteilija Olavi Vikainen, jonka ensimmäinen sarjakuva oli Nalle Nöpönenä Anni Swanin toimittamassa Sirkka-lehdessä 1933. Hänen ensimmäinen sarjakuvakirjansa (1942) oli Pupu, Kili ja Possu. Kirjasta otettiin viisi painosta, viimeinen 1960.

lauantai 23. lokakuuta 2021

valkoposket

Roskasakin kuvasi Ville. (Klikkaa suuremmaksi)