sunnuntai 26. heinäkuuta 2026

putkinotkon herra

 
Viime lauantaina oli radiossa päivän mietelauseena runo kirjailija Joel Lehtosen postuumisti julkaistusta runoteoksesta Hyvästijättö Lintukodolle. Otavan 1979 julkaisemassa painoksessa on Paavo Haavikon kirjoittamaksi merkitty teksti, jonka lyhennän olennaiseen: Hyvästijättö Lintukodolle on se kirja, jonka luen joka kesä joskus heinäkuussa Säämingissä lähellä Lehtosen Putkinotkoa. Se on hänen jäähyväisensä elämälle. (–) Se on kirjailijan elämäntyön tietoinen päätös, lopun enne
 
Monet ”hyvästijätön” runot kertovat kivusta, elämään väsymisestä, kaipuusta lähteä ja silti kaihosta elää. Niiden merkitys korostuu tiedosta, että kirjailija kärsi ankarasta, työkyvyttömyyteen johtaneesta selkärankareumasta. Hän hirttäytyi Pohjois-Haagan kauppalan Sankaritien työhuoneessaan 52-vuotiaana. 
 
Lintukoto oli kalamaja Vanajaveden pienessä Vähä-Vohli-saaressa, jonka Lehtonen oli hankkinut kesäpaikakseen luovuttuaan 17 vuotta pitämästään Putkinotkosta, 30 hehtaarin Inhanmaan tilasta. 
 
Joel Lehtosella oli ankara varhaislapsuus. Hän syntyi loppuvuodesta 1881 Säämingin Haukiniemessä Harjun tilalla Karoliina Heikaraisen aviottomana lapsena. Äiti ei suostunut kertomaan lapsen isää eikä isäehdokasta ilmaantunut, vaikka vahvoja arveluja miehestä oli. 
 
Karoliina jätti vain puolivuotiaan poikansa huutolaiseksi. Vuonna 1885 papinleski Augusta Wallenius huusi nelivuotiaan Joelin hoitoonsa 11 vuodeksi. Hän antoi lehtolapselle nimeksi Lehtonen ja avasi hänelle koulutien. Aikuisena Joel uskoi huonon terveytensä johtuneen varhaislapsuutensa kurjista vuosista. 
 
Olen poikennut pyöräilyretkilläni Putkinotkossa muutaman kerran. Ylimmässä valokuvassa on sauna, jossa Joel syntyi. Se on siirretty Harjun tilalta Putkinotkoon. Saunan alkuperäiselle paikalle on pystytetty muistokivi. Toisessa kuvassa on Harjun torppa. Siellä käydessäni talo oli autio, mistä porstuan edustan kasvustokin kertoo. Otin useita kuvia sisältä ja ulkoa, mutta ne ovat jääneet jonnekin, kuten Putkinotkon rakennuksistakin ottamani kuvat. Vain oheiset ovat jääneet.
 
Minulla on joitakin teoksia Lehtosen tuotannosta. Teos Kerran kesällä, 1917 painettu, kuuluu Putkinotko-sarjaan, kuten muutamat muutkin hänen kirjoistaan, joista tunnetuin on Putkinotko, yhdenpäivän romaani.

perjantai 24. heinäkuuta 2026

puut vanhat

- - - -
 
Suvikerrat miljoonat maatuu, kun vierivät ikuisuudet, ajat kuolevat, ajattomuudet ja kansojen rajattomuudet, puut vanhat lahoo ja kaatuu, puut nousevat tuoreet ja uudet. 
 
Kaarlo Sarkia

torstai 23. heinäkuuta 2026

läheisriippuvaiset

Pikkulimaska on pieni irtokelluva kasvi, jolla ei ole vartta eikä lehtiä, vain muutama vähäinen juurihapsu vihreän kelluttimen alla, joilla se hankkii elantonsa. Se on hyvin läheisriippuvainen, kuten kuvasta ilmenee, mutta lisääntyy suvuttomasti. Luonnon kierrossa pikkulimaska on lähinnä sorsien ruokaa, ja jos olisin kultakala, pitäisin sitä suurena herkkuna, ainakin akvaarioharrastajien mielestä. Talveksi pikkulimaskat painuvat vesistöjen pohjaan noustakseen keväällä tiiviiseen elämäänsä.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2026

martinkirkko

 
Sotalaistenmäen arkkitehtoninen komistus.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2026

sateen jälkeen

Tie metsään ja metsästä pois, hasselpähkinät, ranta-alpi ja ojakärsämö, hiirenvirna ja vesi kielellä.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2026

tammi

"Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut"...