tulihan sitä

sen verran että pystyy Ruissalon sänkipellolle ladun hiihtämään.

talot joen rannalla

Kuvan keltaisessa rakennuksessa vietti viimeiset elinvuotensa Turun maineikkain arkkitehti Erik Bryggman (1891-1955). Rakennus on hänen itsensä suunnittelema. Hänen tunnetuin luomuksensa on Ylösnousemuskappeli Turun isolla hautausmaalla. Kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt Bryggmanin päätyöksi mainittua 1941 valmistunutta kirkkorakennusta on luonnehdittu rakennustaiteen helmeksi. Bryggman perusti oman arkkitehtitoimiston 1923 ja sai ylenpalttisesti toimeksiantoja, kuten kesähuviloita, oppilaitoksia, sairaaloita, teollisuusrakennuksia ja kokonaisia asuinkortteleita. Hän myös restauroi arvorakennuksia toimien esimerkiksi Turun linnan restauroinnin pääarkkitehtina. Ansioistaan hän sai professorin arvonimen. Kerrotaan Bryggmanin kehottaneen rakennusmestareita välttämään vatupassin käyttöä, jotta seinäpinnasta tulisi elävä.

 

Seuraava rakennus on vuonna 1962 valmistunut arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnittelema Asunto Oy Vilénia. Myös hän oli Turussa elämäntyönsä tehnyt ja professorin arvonimellä palkittu. Turussa 1927 syntynyt ja siellä 2018 kuollut Pitkänen oli nuoruudessaan Bryggmanin arkkitehtitoimistossa harjoittelijana. Hänen päätyönään pidetään Turkuun 1967 valmistunutta betonibrutalismia edustavaa Pyhän ristin kappelia ja sitä ympäröivän hautausmaan laajennusta. Hänen töitään ovat mm. Iisalmen kulttuurikeskus ja Turun oikeustalo. Hän suunnitteli myös useita kirkollisia rakennuksia ja niiden korjaushankkeita. Hänen suunnittelemistaan asuinrakennuksista voi sanoa, että niitä on mahdoton määrä. 

 

Kuvan graniittilinna valmistui 1909 arkkitehtien Kurt Wasastjernan ja Gustaf Adolf Lindbergin piirtämänä. Jälkimmäisen elämässä on mielenkiintoisia piirteitä. Tukholmassa 1865 syntynyt, arkkitehdiksi valmistunut Lindberg muutti Suomeen 1898, jossa hänen tunnetuin työnsä oli Noormarkun ruukkiin suunniteltu vuorineuvos Walter Ahlströmin yksityisasunto Havulinna, luvalla sanoen kamala. Suomen-vuosinaan hän kuului vuoden 1905 suurlakon aikana perustettuun suojeluskaartiin saaden surmansa elokuussa 1906 vain 41-vuotiaana Helsingin Hakaniemessä suojeluskaartin ja punakaartin aseellisessa kahakassa. Hänet kuopattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan yhdesä kuuden toverinsa kalmon kera.

inkontinenssi

esteellinen

Aurajoen jää kutsuu ulkoilemaan niin kauan kuin sinne vielä ehtii, sillä sitä iloa ei kauan kestä. Itämeren vesi ei ole ollut yhtä alhaalla sataan vuoteen ja kun matalapaine nostaa sen takaisin normaalikorkeuteen, nousee vesi joen jäälle. Jyrkkien, huonosti suunniteltujen lankonkien takia meno jäälle ja sieltä palaaminen on yllättävän hankalaa. Kaiteen varassa voi kitkutella ylös ja alas, mutta liikuntaesteiset älkööt vaivautuko.

paastoten

Kristinusko toi Suomeen kirkollisen paaston. Kustaa Vilkunan mukaan Raja- ja Itä-Karjalan ortodoksinen väestö noudatti ankaraa paastoa ensimmäiseen maailmansotaan asti lopettaen lihansyönnin viikkoa ennen laskiaissunnuntaita. Varsinaisen seitsemän viikon paaston aikana väki söi kuivatuista ja tuoreista kaloista tehtyä ruokaa. Kasviksina olivat pääasiassa kaskinauriit. 

Luterilaisilla oli erilaisia paaston aikaan kuuluvia kieltoja: hevosilla ei saanut olla kulkusia eikä ihmisillä punaisia tai raidallisia vaatteita. Kehrätä ei saanut, paljo puhe oli kielletty, samoin kirvestyö, päreiden kiskonta, tuhkan liikuttaminen ja pyykkääminen. Karhua ei saanut sanoa karhuksi eikä muitakaan petoeläimiä niiden nimellä. Nykyään luterilainen kirkko suosittaa jäseniään pidättymään kirkollisen paaston ajaksi mm. jostakin turhasta tavasta, kuten...

terve laskiainen!

Menee se laskiainen tallustellenkin. Muinoin laskiainen oli kunnon rokkapäivä, jossa Jalostajan purkkieines ei olisi ollut mitään. Ruoassa piti ennen kaikkea olla rasvaa ja se valmistetiin siansorkista, pavuista tai herneistä. Oheisruokina olivat rasvarieskat ja rasvamakkarat. Peräpohjolassa keitettiin poron koparoista rasvainen lapinvelli, jonka ohessa naposteltiin poron kuulla höystettyä verikakkua.