iniön kirkko

Iniö on entinen Turun saariston kunta, jonka maa-alue muodostuu yli tuhannesta saaresta ja luodosta.

Ainoa varsinainen nähtävyys on pääsaarella sijaitseva, vuosina 1798-1800 Mikael Piimäsen johdolla kivestä ja tiilestä rakennettu melko vaatimaton päätytornillinen pitkäkirkko, jonka piirustukset tehtiin Ruotsin yli-intendentin virastossa vuonna 1796.

Iniön kylässä oli jo keskiajalla puinen kappeli, joka 1600-luvulla todettiin purkukuntoiseksi. Ensimmäinen maininta kappelista on vuodelta 1554.

Seuraava kirkko hankittiin valmiiksi hakattuna Sundista ja pystytettiin nykyisen kirkon likelle. Enempää en asiasta tiedä. Kirkonpaikkaa ja silloista hautausmaata ympäröi hirsistä salvottu, 1600-luvulta alkaen ylläpidetty aita.

Nykyinen prinsessa Sofia Wilhelminalle omistettu kirkko otettiin käyttöön kesäkuussa 1801. Pitkänäperjantaina 1880 se paloi katon ja sisustuksen tuhoutuessa täysin.

Kirkon sisustus uusittiin 1880-81 lääninarkkitehti C. J. Heidekenin piirustusten mukaan uusgoottilaiseksi. Tornin kahdeksankulmainen puinen yläosa sai muotonsa Turun tuomiokirkon tornista. Alttaritauluksi hankittiin Vivi Munsterhjelmin vuonna 1907 maalaama teos paimenista palvomassa Jeesus-lasta. Heideken suunnitteli myös saarnastuolin.

Vuonna 1939 kirkkoon ostettiin Paraisten kirkon vanhat, vuonna 1862 rakennetut urut. Urkuparvi purettiin 1960-luvun remontissa ja urut siirrettiin kuoriin ja korvattiin Hans Heinirichin vuonna 1969 rakentamilla uruilla. Istumapaikkoja kirkossa on 120.

Ylimmässä kuvassa on yhteysalus matkalla Iniöön. Alimmassa kuvassa on kirkon ja sataman välinen vanha kylätie.

mastot ruissalon rannassa

Vuonna 1926 Turun kaupunki pakkolunasti arkkitehti Alex Nyströmin (1869 Helsinki–1926 Turku) 1917 Ruissaloon pankinjohtaja Tor Grotenfeltille piirtämän huvilan Suomen ensimmäiseksi siviililentoterminaaliksi, josta ponttoonikoneilla lennettiin Tukholmaan. Vuodesta 1942 huvilassa on toiminut Turun Pursiseuran seuramaja ja ravintola, jossa oli kiitettävästi tarjolla käsidesiä ja turvavälejä.

Nyström suunnitteli Turkuun useita arkkitehtonisesti tyylikkäitä rakennuksia, mm. Volter Kilven taloksi sanotun rakennuksen, jonne Kilpi muutti 1919 ja kuoli siellä 1939.

ruissalon telakka

Kaikkea on: muskeliveneistä muhkuraisiin kajakkeihin ja korvapuusteista porkkanakakkuihin.

Kesä on kääntymässä syksyyn. Huomenna sandaalit vaihtuvat saappaisiin. Paavo Nurmi -marathon juostaan sateessa.

kirkolliset

Kuvat ovat Ahvenanmaan Brändöstä. Hautausmaan reunamalle nurmikkoon isketty laudanpaloista koottu risti hieman ihmetyttää, mutta varmasti sillä on tarkoituksensa.

Brändössä toimi kirkkoherrana Perhossa syntynyt Heikki Juhani Turakka vuosina 1981-85. Aikaa myöten hänelle siunaantui yhdeksän lasta.

Perho on ehkä Suomen lestadiolaisin kunta, jossa kirkkoon kuuluminen lähenee sataa prosenttia. Tilastojen mukaan luterilaiseen kirkkoon kuulutaan eniten Perhossa, Kinnulassa ja Reisjärvellä.

Vanhoillislestadiolaisten Turun rauhanyhdistys järjestää Ahvenanmaalla seuroja, mutta kirkon sisäisistä herätysliikkeistä evankelisuus on siellä enemmistönä.

kallioiset

Alinna merellinen järvisätkin.

merelliset

Matkustaja-autolautta Viggen ja Mervartiolaitoksen Tursas Vuosnaisten ja Åvan välillä. (Nais)motoristi oli saaristoreitillä Vuosnaisista Maarianhaminaan.

tuorlan kartano

Kävin hakemassa Kyheröisen kanalasta tuotuja munia Kaarinassa sijaitsevasta Tuorlan kartanosta, keskiaikaisen Kuusiston piispanlinnan entiseltä karjatilalta, joka nykyisin toimii maatalousopistona.

Uskonpuhdistuksen hulinoissa Kustaa Vaasan tuhoamasta piispanlinnasta on vain rauniot läheisen Piikkiönlahden takana. Sen viimeinen piispa, Arvid Kurki, hukkui paetessaan tanskalaisia Ruotsiin Ruotsin kansalaissodan aikana vuonna 1522. Linna hävitettiin Kustaa Vaasan käskystä kuusi vuotta myöhemmin.

Kartanon läheisyydessä sijaitsee Tuorlan observatorio, entinen Turun yliopiston tähtitieteen tutkimusyksikkö, Esko Valtaojan pitkäaikainen työpaikka, josta yliopisto on luopumassa ja siirtämässä sikäläiset toimintonsa muuanne. Esko on jo eläkkeellä tähtitieteen professorin virasta, mutta hellinee ajatusta sopivan eksoplaneetan löytämiseksi ihmiskunnan tulevaisuuden varalle (mikäli Herra viivyttää loputtomasti tulemistaan).

Kartanon majatalosta saa Kyheröisen munien lisäksi yösijan, ruokaa ja apua kahvihammasvaivaan.

Vehmaan kirkko

Pyhälle Margaretalle omistettu Vehmaan keskiaikainen kirkko on rakennettu noin vuosina 1425–1440. Vehmaan seurakunnasta löytyy maininta jo vuodelta 1331. Myöhäiskustavilainen kellotapuli on valmistunut vuonna 1826. Kivikirkkoa edelsi samalla paikalla sijainnut puukirkko.

Kovin keskiaikaiselta kirkkosali ei sisällönuudistusten (viimeinen 1994-96) jäljiltä näytä, sillä kirkon sisustus mallintaa 1600-luvun barokkisaarnastuolia lukuun ottamatta jotakuinkin 1840-luvun ilmettä. Lopputulos on kyllä siisti. Vähäisiä fragmentteja osittain tuhoutuneista koristemaalauksista on seinien ja katon maalin alta löytynyt. Holvaukset ovat kauniit.

Keskiaikaisen esineistön vanhin on 1300-luvun alulle ajoitettu kärsivää Kristusta esittävä krusifiksi, jonka kuntoa on jouduttu korjaamaan. Arviolta 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa valmistettu kolmiapila- ja vihkiristiaihein koristeltu vihkivesiallas eteläportaalin vieressä ja samanlainen kasteallas kuorissa ovat kemiöläistä kalkkikiveä. Kastemaljan jalusta on gotlantilaista kalkkikiveä.

Kirkosta on viety Kansallismuseoon erinäinen määrä esineistöä, mm. lyypekkiläinen Pyhää Margaretaa kuvaava patsas ja brysseliläinen alttarikaappi veistoksineen.

Kuusikulmainen saarnastuoli on saatu lahjoituksena vuonna 1652. Myös valaisinkruunut ovat lahjoituksia 1600–1800-luvuilta. Seinäkello on tullut lahjoituksena seurakunnan kirkkoherralta 1800-luvun lopulla.

Suurikokoinen hautausvaakuna kertoo Nuhjalan ym. kartanoitten omistajan, vapaaherra ja eversti Bernhard Rehbinderin, kuolleen v. 1705. Vaakunan alapuolella näkyvän miekan on lahjoittanut hänelle kuningas Kaarle XI.

Nykyiset penkit, alttarikaide ja lehterikaiteiden erikoinen ulkoasu ovat 1800-luvun puoliväliltä.

Urkujen julkisivu on uusikaupunkilaisen J. A. Zachariassenin vuonna 1889 rakentamista uruista. Niiden takana on Kangasalan Urkutehtaan vuonna 1957 valmistamat urut.

Kuori-ikkunan lasimaalauksen on signeerannut kuvataiteilija Hilkka Toivola (1909-2002) 1974. Alttarin krusifiksin on tehnyt kuvanveistäjä Jussi Vikainen.

Kirkkosalin ikkunat ovat yhtä lukuun ottamatta laajennetut, viimeksi 1905.

Kuorin lattian alla on suuren hautaholvin jäänteet, joista alkaa hautausmaan kiviaitaan johtava tunneli.

Kirkkoa ympäröi hautausmaa, jolla sijaitsevat Eneskiöld- ja Stackelberg-sukujen hautakappelit ja niiden välillä paikallisen mahtisuvun, Amberlan, sukuhaudat. Vehmaalaislähtöinen kuvanveistäjä Jussi Vikainen, joka on suunnitellut Lounais-Suomeen 20 sankaripatsasta, on päätynyt synnyinpitäjänsä multiin, toisin kuin Kangasniemeltä Amerikkaan lähtenyt ja siellä Vehmaalla syntyneen vaimonsa kanssa kuollut ja Vehmaan kirkkomaalle puolisonsa viereen päätynyt Hiski Salomaa.

Kirkon kupeella eräs hautamuistomerkkiä muistuttava kivi ei ole hautakivi, vaan muistokivi vehmaalaissyntyiselle Bero II Balkille (Björn Balk), ensimmäiselle suomalaissyntyiselle Turun piispalle, joka näki päivänvalon todennäköisesti 1350-luvun ensimmäisellä puoliskolla, toimi Turun piispana vuosina 1385–1412 ja kuoli viimeisenä virkavuotenaan Kuusiston piispanlinnassa Kaarinan pitäjässä ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon.