Pyhälle Margaretalle omistettu Vehmaan keskiaikainen kirkko on rakennettu noin vuosina 1425–1440. Vehmaan seurakunnasta löytyy maininta jo vuodelta 1331. Myöhäiskustavilainen kellotapuli on valmistunut vuonna 1826. Kivikirkkoa edelsi samalla paikalla sijainnut puukirkko.
Kovin keskiaikaiselta kirkkosali ei sisällönuudistusten (viimeinen 1994-96) jäljiltä näytä, sillä kirkon sisustus mallintaa 1600-luvun barokkisaarnastuolia lukuun ottamatta jotakuinkin 1840-luvun ilmettä. Lopputulos on kyllä siisti. Vähäisiä fragmentteja osittain tuhoutuneista koristemaalauksista on seinien ja katon maalin alta löytynyt. Holvaukset ovat kauniit.
Keskiaikaisen esineistön vanhin on 1300-luvun alulle ajoitettu kärsivää Kristusta esittävä krusifiksi, jonka kuntoa on jouduttu korjaamaan. Arviolta 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa valmistettu kolmiapila- ja vihkiristiaihein koristeltu vihkivesiallas eteläportaalin vieressä ja samanlainen kasteallas kuorissa ovat kemiöläistä kalkkikiveä. Kastemaljan jalusta on gotlantilaista kalkkikiveä.
Kirkosta on viety Kansallismuseoon erinäinen määrä esineistöä, mm. lyypekkiläinen Pyhää Margaretaa kuvaava patsas ja brysseliläinen alttarikaappi veistoksineen.
Kuusikulmainen saarnastuoli on saatu lahjoituksena vuonna 1652. Myös valaisinkruunut ovat lahjoituksia 1600–1800-luvuilta. Seinäkello on tullut lahjoituksena seurakunnan kirkkoherralta 1800-luvun lopulla.
Suurikokoinen hautausvaakuna kertoo Nuhjalan ym. kartanoitten omistajan, vapaaherra ja eversti Bernhard Rehbinderin, kuolleen v. 1705. Vaakunan alapuolella näkyvän miekan on lahjoittanut hänelle kuningas Kaarle XI.
Nykyiset penkit, alttarikaide ja lehterikaiteiden erikoinen ulkoasu ovat 1800-luvun puoliväliltä.
Urkujen julkisivu on uusikaupunkilaisen J. A. Zachariassenin vuonna 1889 rakentamista uruista. Niiden takana on Kangasalan Urkutehtaan vuonna 1957 valmistamat urut.
Kuori-ikkunan lasimaalauksen on signeerannut kuvataiteilija Hilkka Toivola (1909-2002) 1974. Alttarin krusifiksin on tehnyt kuvanveistäjä Jussi Vikainen.
Kirkkosalin ikkunat ovat yhtä lukuun ottamatta laajennetut, viimeksi 1905.
Kuorin lattian alla on suuren hautaholvin jäänteet, joista alkaa hautausmaan kiviaitaan johtava tunneli.
Kirkkoa ympäröi hautausmaa, jolla sijaitsevat Eneskiöld- ja Stackelberg-sukujen hautakappelit ja niiden välillä paikallisen mahtisuvun, Amberlan, sukuhaudat. Vehmaalaislähtöinen kuvanveistäjä Jussi Vikainen, joka on suunnitellut Lounais-Suomeen 20 sankaripatsasta, on päätynyt synnyinpitäjänsä multiin, toisin kuin Kangasniemeltä Amerikkaan lähtenyt ja siellä Vehmaalla syntyneen vaimonsa kanssa kuollut ja Vehmaan kirkkomaalle puolisonsa viereen päätynyt Hiski Salomaa.
Kirkon kupeella eräs hautamuistomerkkiä muistuttava kivi ei ole hautakivi, vaan muistokivi vehmaalaissyntyiselle Bero II Balkille (Björn Balk), ensimmäiselle suomalaissyntyiselle Turun piispalle, joka näki päivänvalon todennäköisesti 1350-luvun ensimmäisellä puoliskolla, toimi Turun piispana vuosina 1385–1412 ja kuoli viimeisenä virkavuotenaan Kuusiston piispanlinnassa
Kaarinan pitäjässä ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon.