Kirkkosalin seinät verhoiltiin vuonna 1848 palttinalla ja maalattiin valkoisiksi. Kirkossa ei ole sähkövalaistusta eikä lämmityslaitetta. Penkkirivit on numeroitu. Mitä lähempänä alttaria istumapaikka oli, sitä korkeampi oli henkilön yhteiskunnallinen arvoasema. Paikka ilmaistiin penkkiin kaiverretulla puumerkillä. Vasemmalla takimmainen penkkirivi numero 0 oli varattu mm. hevoslahtarille, kansanomaisesti ”nylkijäretkulle”.
Kuvia tarkkaan katsoen näkyy oikeanpuoleisella seinällä puisia pinnoja miesten päähineille. Kirkon vasen puoli oli varattu naisille.
Sakastista otetuissa kuvissa näkyy 1890 hankittu kamina, joka talvisin antoi niukasti lämpöä kirkkosaliin.
Votiivilaiva on vuodelta 1864.
Tuntemattoman tekijän alttaritaulu, Kristus kristillä, on korvattu uudenaikaisella teoksella, jonka tekijä on tuntematon minulle. Seinällä olevan taulun muistan nähneeni ennenkin ja arvelen sen kuvaavan tuhlaajapojan paluuta. Koko perhe on koontunut pöydän ympärille ateriaa varten ja joku rahaa teurastettavaksi silloista aikalaisherkkua, syöttövasikkaa.
Saarnastuolissa on neliosainen tiimalasiyhdistelmä, josta pappi saattoi nähdä saarna-aikansa neljännestunneittain.
Kirkon eteisessä olevasta soittopelistä en tiedä, sillä kirkossa ei ole ollut urkuja. Alttarin vieressä on jonkinlainen sähköinen soitin.
Kirkon kantavat lattiarakenteet on uusittu, mutta huomioni kiinnittyi tukeviin lattialankkuihin, joita ei ollut kiinnitetty naulaten, mikä on perua ajalta, jolloin hajalleen kuluneiden lankkujen uusiminen oli ruodutettu määrätyille taloille.
Nykyisellä, vanhaksi kirkoksi sanotulla rakennuksella, on ainakin kaksi edeltäjää. Vuodelta 1623 on ensimmäinen maininta Västansfjärdin saarnahuoneesta. Vuonna 1657 rakennettiin uusi kappeli, joka sata vuotta myöhemmin oli niin huonokuntoinen, että sen tilalle rakennettiin nykyinen kirkko, joka arkkitehtonisesti on Nötön 1756 käyttöön otettu sisarkirkko.
Hautausmaa perustettiin 1725. Sitä ennen vainajat rahdattiin pitkän matkan taakse Kemiön emäkirkon kalmistoon.
Kellotapuli rakennettiin 1763. Kuvista ilmenee, että kirkko ja tapuli ovat saaneet uuden katon.
Kirkkorakennuksen porstuan likellä on meren uhrien muistokivi.
Maisemakuva merelle on otettu kirkonmäeltä.
Kirkkopihan lähistöllä, vähäväkisellä hautuumaalla, kaurapellon kyljessä, sirkat soittivat ja haavanlehdet havisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti