sunnuntai 16. elokuuta 2020

Vehmaan kirkko

Pyhälle Margaretalle omistettu Vehmaan keskiaikainen kirkko on rakennettu noin vuosina 1425–1440. Vehmaan seurakunnasta löytyy maininta jo vuodelta 1331. Myöhäiskustavilainen kellotapuli on valmistunut vuonna 1826. Kivikirkkoa edelsi samalla paikalla sijainnut puukirkko.

Kovin keskiaikaiselta kirkkosali ei sisällönuudistusten (viimeinen 1994-96) jäljiltä näytä, sillä kirkon sisustus mallintaa 1600-luvun barokkisaarnastuolia lukuun ottamatta jotakuinkin 1840-luvun ilmettä. Lopputulos on kyllä siisti. Vähäisiä fragmentteja osittain tuhoutuneista koristemaalauksista on seinien ja katon maalin alta löytynyt. Holvaukset ovat kauniit.

Keskiaikaisen esineistön vanhin on 1300-luvun alulle ajoitettu kärsivää Kristusta esittävä krusifiksi, jonka kuntoa on jouduttu korjaamaan. Arviolta 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa valmistettu kolmiapila- ja vihkiristiaihein koristeltu vihkivesiallas eteläportaalin vieressä ja samanlainen kasteallas kuorissa ovat kemiöläistä kalkkikiveä. Kastemaljan jalusta on gotlantilaista kalkkikiveä.

Kirkosta on viety Kansallismuseoon erinäinen määrä esineistöä, mm. lyypekkiläinen Pyhää Margaretaa kuvaava patsas ja brysseliläinen alttarikaappi veistoksineen.

Kuusikulmainen saarnastuoli on saatu lahjoituksena vuonna 1652. Myös valaisinkruunut ovat lahjoituksia 1600–1800-luvuilta. Seinäkello on tullut lahjoituksena seurakunnan kirkkoherralta 1800-luvun lopulla.

Suurikokoinen hautausvaakuna kertoo Nuhjalan ym. kartanoitten omistajan, vapaaherra ja eversti Bernhard Rehbinderin, kuolleen v. 1705. Vaakunan alapuolella näkyvän miekan on lahjoittanut hänelle kuningas Kaarle XI.

Nykyiset penkit, alttarikaide ja lehterikaiteiden erikoinen ulkoasu ovat 1800-luvun puoliväliltä.

Urkujen julkisivu on uusikaupunkilaisen J. A. Zachariassenin vuonna 1889 rakentamista uruista. Niiden takana on Kangasalan Urkutehtaan vuonna 1957 valmistamat urut.

Kuori-ikkunan lasimaalauksen on signeerannut kuvataiteilija Hilkka Toivola (1909-2002) 1974. Alttarin krusifiksin on tehnyt kuvanveistäjä Jussi Vikainen.

Kirkkosalin ikkunat ovat yhtä lukuun ottamatta laajennetut, viimeksi 1905.

Kuorin lattian alla on suuren hautaholvin jäänteet, joista alkaa hautausmaan kiviaitaan johtava tunneli.

Kirkkoa ympäröi hautausmaa, jolla sijaitsevat Eneskiöld- ja Stackelberg-sukujen hautakappelit ja niiden välillä paikallisen mahtisuvun, Amberlan, sukuhaudat. Vehmaalaislähtöinen kuvanveistäjä Jussi Vikainen, joka on suunnitellut Lounais-Suomeen 20 sankaripatsasta, on päätynyt synnyinpitäjänsä multiin, toisin kuin Kangasniemeltä Amerikkaan lähtenyt ja siellä Vehmaalla syntyneen vaimonsa kanssa kuollut ja Vehmaan kirkkomaalle puolisonsa viereen päätynyt Hiski Salomaa.

Kirkon kupeella eräs hautamuistomerkkiä muistuttava kivi ei ole hautakivi, vaan muistokivi vehmaalaissyntyiselle Bero II Balkille (Björn Balk), ensimmäiselle suomalaissyntyiselle Turun piispalle, joka näki päivänvalon todennäköisesti 1350-luvun ensimmäisellä puoliskolla, toimi Turun piispana vuosina 1385–1412 ja kuoli viimeisenä virkavuotenaan Kuusiston piispanlinnassa Kaarinan pitäjässä ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon.

6 kommenttia:

  1. Onpa runsaasti kiintoisia yksityiskohtia tämän kirkon interiöörissä! Samalla yleisvaikutelmasta tulee jotenkin levoton. Mutta kaunis harmaakivikirkko on tämäkin.

    Kesäisellä ajelulla Savon suunnalla poikkesimme Juvalla kartanossa, joka sijaitsi Juvavehmaan kylällä. Siitä saimme aiheen pohdiskella, missä se varsinainen Vehmaa lienee. Toinen meistä arveli Turun suunnalla olevan. No,nythän se löytyi.

    VastaaPoista
  2. Juvan Vehmaalla olen muutaman kerran poikennut, mutta en sikäläisessä Grotenfeltin kartanossa, mutta kylläkin vesitornissa kahvilla silloin kuin siellä vielä kahvila oli.

    Vesivehmaa on Asikkalassa. Siellä olen kanavan varrella syönyt eväitäni Lahteen pyöräillessäni.

    Jos kysyisin, laskeeko Päijänne Vesijärveen vai Vesijärvi Päijänteeseen, niin mitäpä vastaisit.

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia oot ottanut kesän aikana! Esimerkiksi Vehmaan sijainnista ei ole ollut tietoakaan.

    Aioin ensin sanoa että Vesivehmaan jenkka ja sitten näin että tuossa lukee että Hiski Salomaa, jonka musiikki oli jenkan ja jazzin sukua. Vanhoja kirkkojahan nuo on siellä päin. Ja niin hirveän usein palaneet.

    Sukunimistä ajattelin tuota Balkia. Eero Balk suomensi venäjästä ja mielestäni hyvin, vaikka en venäjää osaakaan. Suomensa Balk kyllä osasi. Amberla, semmoinen laulaja on kuin Tuula Amberla.

    Ovatkohan nuo nimet balttilaisia alun perin?

    VastaaPoista
  4. Piispa Balk syntyi Vehmaan Palkkisissa. Siinäpä nimihistoriaa. Hänen isänsä oli vehmaalainen rälssimies.

    Amberlan suku on lähtöisin Vehmaan Himoisista. Amberlan nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1405. Nimi on aina kirjoitettu samassa muodossa. Suku on vaikuttanut Vehmaalla vuodesta 1592 lähtien. Suvun vanhempaan historiaan en ole paneutunut. Tuula Amberla tuli esiin laululla Lulu.

    VastaaPoista
  5. Kuule. Näistä saisi kyllä hienon kotiseutukirjan noilta paikkakunnilta. Nyt vain otat ja kysyt että kuka semmoisia asioita siellä hoitaa. No, hyväkin minä puhumaan, ei aavistustakaan kuka täälläkään semmoisia hoitaa.

    Epäilen että työt annetaan tutuille. No siis tiedän että se on melkein mahdotonta, mutta silti.

    VastaaPoista
  6. Enempään minulla ei riitä viitseliäisyyttä. Nykyään näpsivät kuvia kaikki, joilla kännykkä näpeissä pysyy, kirkoistakin. Minulle on tärkeää taustoittaa kirkkorakennusten historiaa. Siihen ei liity minkäänlaista henkilökohtaista hengellisyyden motiivia. Olisin voinut ruveta kuvaamaan vaikka kunnantaloja, mutta kirkoista ja hautausmailta kertyy enemmän kulttuurihistoriallista antia.

    VastaaPoista