tiistai 27. lokakuuta 2020

paikkarin torpasta hän lähti

Ehkä jossain Elias Lönnrotin synnyinkodin vaiheilla Samatissa on seissyt koivu, jonka oksanhangassa Eliaksen kerrotaan poikasena istuneen lukemassa. Pyydettyään turhaan äidiltä leipää nälkäänsä oli Elias vastannut, että jassoo, minä luen sitten. Näin kansakoulun lukukirjassa Eliaksen kodin köyhyydestä kerrottiin. 

Koululuokkamme peräseinällä oli pitkä rivi Lönnrotin Kalevalaa koululaispainoksena. En muista niitä koskaan luetun, mutta aikansa arvokkaimpana kansalliskirjallisuutena sitä varmaan piti Kouluhallituksen määräyksestä olla saatavilla Ahon Rautatien ja Kiven veljesten rinnalla. 

Aikaa myöten minulle selvisi, ettei kansalliseepoksemme, jota teosofien piirissä luettiin kuin Raamattua ikään, ollutkaan sanan väärentämätöntä maitoa, vaan Lönnrotin kaunokirjallinen tuotos, jonka hän oli laatinut keräämästään suullisesta kansanrunousperinnöstä, josta omien sanojensa mukaan olisi kyennyt luomaan ainakin seitsemän erilaista Kalevalaa. Tuossa vaiheessa hän tuskin enää ajatteli kokoavansa yhteen jonkin muinaishistoriallisen kokonaisuuden sirpaleita. 

Vuonna 1849 hän Litteraturbladetissa kertoi työmetodistaan: ”En voinut pitää toisen laulajan järjestystä toista alkuperäisempänä, vaan selitin molemmat syntyneiksi siitä halusta, mikä jokaisella on asettaa tietonsa johonkin järjestykseen ja joka sitten, laulajien esittämistavan mukaan, oli saanut aikaan erilaisuudet. Viimein kun ei yksikään laulajista kyennyt kilpailemaan keräämieni laulujen paljouden puolesta, arvelin itselläni olevan saman oikeuden kuin useimmilla laulajillakin, nim. saada järjestää runot siten kuin ne parhaiten toisiinsa sopivat – tai, puhuaksemme runon sanoilla: ’Itse loime loitsijaksi, Laikahtime laulajaksi’, s.o. pidin itseäni runonlaulajana yhtä hyvin kuin hekin.” Runot saivat Lönnrotin käsittelyssä juonellisen sisällön. 

Suhtauduttakoon Kalevalaan miten tahansa, teki Lönnrot teoksensa eri laitoksia kootessaan merkittävän palveluksen vakiintumattomassa vaiheessa olevalle suomen kielelle. Hän otti myös huomioon saamansa kielellistä ilmaisua koskevan työaikaisen kritiikin, mutta yhdessä asiassa hän ei antanut periksi: d-kirjainta ei hänen tekstissään ole. Ruokottomiksi katsomansa sanat hän poisti, mihin häntä neuvottiinkin, ”jotta Kalevala sopisi vallasväenkin naispuolisille”.

Jo pelkästään Kalevalan ansiosta Lönnrot olisi nostettu kansakunnan kaapin päälle, mutta hän ansioitui myös Kantelettaren kokoajana, kielentutkijana, sanakirjojen toimittajana, virsirunoilijana, kielenkääntäjänä, suomen kielen professorina ja ylipäätään kirjakielen kehittäjänä. Ei ollut vähäinen tehtävä saattaa runonkeruulla hankittu murreaineisto kielellisesti jotakuinkin ymmärrettäväksi. Nyt teos on "suomennettukin". Tulos on täydellistä kielimoskaa.

Lönnrot toimi myös Kajaanin piirilääkärinä, joskin hänen aikanaan lääketiede Suomessa oli lähinnä kansanlääkinnän tasolla. Yhdellä ja samalla koulutuksella saattoi ryhtyä papiksi tai lääkäriksi. Uransa alkuvaiheessa Lönnrotkin päätyi tekemään tällaista ammatillista valintaa. Lääkärintointa hän harjoitti sivutoimisesti vielä vanhoilla päivillään. Lääkintöhallituksen pyynnöstä hän laati useita terveydenhoito-oppaita aina lastenhoidosta jäkäläleivän valmistukseen.

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

lapset sodassa

Tutkiessani Turun hautausmaalla muuatta hautakiveä huomiotani kiinnitti kapinavuotena 1918 nelivuotiaana kuollut Sally Margaretha Bäckström. Kuolinvuosi alkoi askarruttaa mieltäni. Tuulikki Pekkalaisen kansalaissodan lapsikuolemia käsittelevästä kirjasta Lapset sodassa 1918 löysin Sallyn, josta kaikessa tylyydessään oli merkintä: valkoinen, kuolintapa tuntematon. Hänet oli ilmeisesti vanhempiensa yhteiskunnallisen vakaumuksen mukaan ideologisesti määritelty.

Pikkulasten kuolinsyyksi mainitaan tilastoissa useimmiten harhalaukaus ja vahingonlaukaus, mutta merkintöjen totuudellisuudesta ei voi olla varma. Löytyy myös kuristamalla tapettu kolmiviikkoinen lapsi, ammuttu 1-vuotias ja ”murhattu” 3-vuotias. Pienokaisia kuoli myös sairauksiin.

Lapsisotilaat olivat sekä punaisten että valkoisten puolella yleensä 14–15-vuotiaita, mutta  löytyy myös 8-vuotias luodista surmansa saanut ”sotilas”. Muuan 13-vuotias poika ammuttiin yhdessä isänsä kanssa. Kaksitoistavuotias tyttö ”poltettiin asuntoonsa”. Lahdessa tyttöjä ammuttiin juoksuhautoihin. Esimerkkejä riittää.

Valkoisten kenttäoikeus tuomitsi myös lapsia ammuttaviksi. Nuorimmat teloitetut olivat kolme 12-vuotiasta ja 9-vuotias. Lapsivankeja vankileireillä oli 1482. Kadoksiin jäi 21 lasta, tyttöjä ja poikia. Arvailujen varaan on heidän kohtalonsa jäänyt.

torstai 1. lokakuuta 2020

syyskuun viimeiset

Ilokseni ehdin ennen lehtipuhallinporukkaa Turun hautausmaalle vaahteranlehtiä kahistamaan ja hautoja katselemaan. 

Ylinnä enkeliveistoksen koristaman hautakiven alla oleva Pekka Uschanoff oli savenvalaja Muolaan Kyyrölässä. Kotiseutukronikoijan mukaan Kyyrölässä joka kolmas mies 1930-luvulla oli ainakin sivutoiminen potintekijä. Talvisodan alla kylässä oli  pottiverstaita, kornuja, noin seitsemänkymmentä.

Rami Sarmasto, laulaja ja näyttelijä, menehtyi 27-vuotiaana auto-onnettomuudessa, jossa oli mukana  hänen kihlattunsa Tamara Lund, joka selviytyi onnettomuudesta katkenneella kylkiluulla. Tamara Lundin hauta on Turun Kakskerran kirkkomaalla. Rami Sarmaston äiti eli pitkän elämän ja pääsi kuolemassa poikansa viereen.

Ajatuksia saattaa herättää hautakivi, jossa lukee pelkästään ÄITI, monien mielestä suomen kielen kaunein sana. Haudan hallintaoikeus on päättynyt ja jos sitä ei jatketa eikä kiveä poisteta vuoden kuluessa, vie seurakunta kiven ja ehkä äitienpäiväruusunkin.

Bror (Buntta) Arne Napoleon Wahlroosin hautakivi seisoo samassa rintamassa jääkäriupseerien hautakivien kanssa. Muistokirjoituksessa isästään Björn Wahlroos kertoo, ettei isä pystynyt askeltamaan edes viittäsataa metriä ilman matkalukemista. Hän luki aina milloin se oli mahdollista, ja kaiken mahdollisen, postiluukustakin putoilevan.

Kuvassa olevan hautausmaan korkeimman muistokiven kirjoitusta en muista, mutta käyn joskus parsimassa aukon. 

Lopuissa kuvissa on lähinnä maisemallisia objekteja, joista erityinen on vaahteranlehdillä turhamaisesti somistautunut kuusenrahjus.