Tutkiessani Turun hautausmaalla muuatta hautakiveä huomiotani kiinnitti kapinavuotena 1918 nelivuotiaana kuollut Sally Margaretha Bäckström. Kuolinvuosi alkoi askarruttaa mieltäni. Tuulikki Pekkalaisen kansalaissodan lapsikuolemia käsittelevästä kirjasta Lapset sodassa 1918 löysin Sallyn, josta kaikessa tylyydessään oli merkintä: valkoinen, kuolintapa tuntematon. Hänet oli ilmeisesti vanhempiensa yhteiskunnallisen vakaumuksen mukaan ideologisesti määritelty.
Pikkulasten kuolinsyyksi mainitaan tilastoissa useimmiten harhalaukaus ja vahingonlaukaus, mutta merkintöjen totuudellisuudesta ei voi olla varma. Löytyy myös kuristamalla tapettu kolmiviikkoinen lapsi, ammuttu 1-vuotias ja ”murhattu” 3-vuotias. Pienokaisia kuoli myös sairauksiin.
Lapsisotilaat olivat sekä punaisten että valkoisten puolella yleensä 14–15-vuotiaita, mutta löytyy myös 8-vuotias luodista surmansa saanut ”sotilas”. Muuan 13-vuotias poika ammuttiin yhdessä isänsä kanssa. Kaksitoistavuotias tyttö ”poltettiin asuntoonsa”. Lahdessa tyttöjä ammuttiin juoksuhautoihin. Esimerkkejä riittää.
Valkoisten kenttäoikeus tuomitsi myös lapsia ammuttaviksi. Nuorimmat teloitetut olivat kolme 12-vuotiasta ja 9-vuotias. Lapsivankeja vankileireillä oli 1482. Kadoksiin jäi 21 lasta, tyttöjä ja poikia. Arvailujen varaan on heidän kohtalonsa jäänyt.
Huh -!
VastaaPoistaKauhistuttava esimerkki nelivuotiaasta, joka ehkä kuoli aatteen palon uhrina. Muukin kuolinsyy on tietysti mahdollinen, mutta miksi sitten "valkoinen"?
Huhhuh.
Tänään on tyttöjen oikeuksien päivä.
Sallyn elämä alkoi Turussa ja päättyi lyhyeen Turussa. Kuolinsyytä voi vain arvailla. Kaikki kansalaissotaan yhdistetyt lasten kuolemat eivät suoranaisesti liittyneet taisteluihin tai väkivaltaisuuksiin, mutta yllättävän paljon on mainintoja lapsiin kohdistuneista vahingonlaukauksista ja harhaluodeista. Seuraavaksi eniten on räjähdysonnettomuuksia. Viime aikoina sisällissodaksi nimetystä tapahtumasta on tullut sukupolvet ylittävä kansakunnallinen trauma, jonka loppua ei näy.
PoistaTotta tuo viimeinen lause vastauksessasi kommenttiin. Jokainen sota jättää syvät jäljet, joiden arpeutuminen voi viedä useita sukupolvia, jos sittenkään. Lasten kohtalo sodissa on jäänyt "isompien" asioiden jalkoihin. Näin jälkikäteen mietittynä, lasten elämä suuressa mittakaavassa ei tainnut olla isommiksi koettujen asioiden rinnalla kovinkaan tärkeä. Tuona aikana lapsikuolleisuus oli suurta ja ilmeisesti sodassa lapsi sinne ja toinen tänne ei aiheuttanut sellaista kohua kuin nykymaailman aikaan. Vanhempien ja läheisten tunteet eivät paljoa vaa'assa paina, kun vallan kahvassa roikkuvat päättävät miten maa makaa ja taistelee. Historia on voittajien historiaa, yksilöiden kohtalolla ei niissä kirjoituksissa ole tilaa. Kirjoititpa aiheesta, mielessäni käy sellainen myllerrys ettei paremmasta väliä...:)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Yhdyn kannanottoihisi. Olen viime aikoina lukenut Hannah Arendtin kirjoja joissa hän pohtii mm. sitä, mikä saa tavallisen ihmisen, esimerkiksi tunnollisen perheenisän, ryhtymään murhatekoihin, kuten Saksassa tapahtui. Suomen veljessodalla oli sosiaaliset erityispiirteensä, mutta sotatoimien synnyttämä raakuus kukoisti niin punaisten kuin valkoisten puolella ja huipentui voittaneen osapuolen pystyttäminä kuolemanleireinä. Vuoden 1918 tapahtumat jakavat yhä kansaa.
VastaaPoista