sipi

 Rantasipi tuli tervehtimään tänäkin vuonna.

käpysato

orjanruusu

Myrskytuuli ripotteli ruusunkukkien terälehtiä ympäri kirkonmäkeä, mutta uusia kukkia on vielä tulollaan.

kukkain kukoistus

skotit

Skotlannista peräisin oleva ylämaankarja on ihmisläheistä, rauhallista ja kiintyvää, sanotaan, ja jotkut eläimistä tuntevat nimensä ja tulevat kutsuttaessa luo. Ennen ikuisuuskutsua niillä on muutamien vuosien työrupeama perinnemaisemien hoitajina. Tämä utelias sarvipää taisi tuntea sielunkumppanuutta minua kohtaan (jos leikillinen ihmistäminen sallitaan).

keltanot

Polunvarren valkovuokkojen kukkeus on vaihtunut keltanoiden kukoistukseen.

ulkoilu

Ruissalon kärjessä oleva Kuuvannokka on kaupunkilaisten merellinen ulkoilupaikka. Alppiruusupuskan edustan kuluneisuus kertoo, että juhannuksena on pehkon edessä räpätty lukuisia selfieitä sosiaaliseen mediaan.

kolme metsäkuvaa

Linnun koto, kurjenmiekan vaakunakukka, rikkikäävän terassiviritelmä.

angelniemen kko

Angelniemen 1772-74 rakennetun kirkon piha sai juhannusretkellä toimia - ties monennenko kerran - eväsretkipaikkana. Peippojen tarmokas helskyttely oli vaiennut, mutta mollipeipon (pajulinnun) haikea virsi vielä virisi.

lähipuoti

Juhannusaattona kassiin sujahti kilo annabellanaperoita ja raparperipiiras.

hiirenporras

Hiirenporras on kaunis saniainen edukseen esiintyessään. Sitä tavataan maapallon kaikilla puolilla. Suomessa esiintyvät lajit ovat soreahiirenporras (kuvassa) ja tunturihiirenporras.

rodo

Kakskerta

keltakurjenmiekka

Keltakurjenmiekka on ainoa Suomessa luonnonvaraisena kasvava kurjenmiekkalaji. Se on vetisten paikkojen kasvi, joka kukkii varsinaisesti kesä-heinäkuulla, mutta kukintaa voi nähdä vielä elokuullakin. Kasvi on kaunis, mutta myrkyllinen, rohtona käytetty.

muffinssi

Olen joskus aikapäiviä sitten kuvannut tämän ekomuffinssin, joka näkyy hyvin kilpailevan säilyvyydessään saksalaisen kakunpohjan kanssa. Leivonnaisten maittavuudesta minulla ei ole arviota.

kääpäherkku

Puun kuolema on rikkikäävän elämä. Olen lukenut, että rikkikääpä on kanalle maistuva sienestäjän herkku. Se ei kuitenkaan ole syysmetsän, vaan kevätkesän herkku, joita olen täällä nähnyt kuolleiden ja kuolevien tammien rungoilla.

kansalliskukka

Kielo on kansanäänestyksellä valittu Suomen kansalliskukaksi vuonna 1967. Suomenkielisen nimensä kielo on saanut lehtiensä muodosta. Perinteisiä nimiä ovat olleet lehmänkieli, häränkieli ja koirankieli. Elias Lönnrot vakiinnutti kasvin nimeksi kielon. Kloonautuvana kielo muodostaa tiheitä peittokasvustoja. Kielo on totuttu ajattelemaan vain valkeana tuoksuvana kukkana, mutta vain pieni osa luonnonkieloista kukkii, joskin kuvassa pienikokoista kukintaa on enemmältikin. Kasvi on läpeensä myrkyllinen, mutta kansanlääkinnässä rohtona käytetty. Brittiläisessä kansanlääkinnässä kielon on kerrottu auttavan eri tavoin valmistettuna muun muassa muistin vahvistamisessa, puhekyvyn parantamisessa ja maalaisjärjen kehittymisessä. (Viimeinen virke on noukittu Wikipediasta. Olisikohan se keinoälyn keksimä.)

konnanmarja

Polunvarren flooraan kuuluu myös kauniisti kukkiva ja tuoksullaan pölyttäjiä houkutteleva, nisäkkäille vaarallinen mustakonnanmarja. Kasvi on läpeensä myrkyllinen eikä sitä passaa edes näpelöidä, sillä se saattaa aiheuttaa ihoreaktion. Kasvin herkullisen näköisten marjojen syömisen tiedetään olleen kuolemaksi lapsille. Linnut sen sijaan voivat huoletta napsia niitä.

kurjenpolvi

Kurjissa pysyäksemme on vuorossa metsäkurjenpolvi. Likempänä maamme puoliväliä sitä saatetaan sanoa juhannuskukaksi. Asuessani Pohjois-Karjalassa sen kukinta osui säännöllisesti juhannuksen tienoille. Carl von Linné on todennut, ettei metsästä löydy komeampaa kukkaa kuin metsäkurjenpolvi. Saatan olla samaa mieltä. Suurina laikkuina se on mitä korein näky. Kuvan yksilö on vaatimaton. Kurjenpolven kukkia on erisuuruisia ja -värisiä. Enimmältään kukat ovat suunnilleen kuvassa olevan värisiä, mutta tunturialueella aivan valkoisia. Kasvin nimi juontuu sen kurjennokkaa muistuttavasta lohkohedelmästä. Retkeilykasviossa hedelmää kuvataan näin: “Hedelmyksen kärkiosa kuivuessaan rullalle kääntyvä siemenen sinkolaite.”

kurjenmiekka

Keltakurjenmiekan kukinta on alullaan. Kasvi on kaunis mutta myrkyllinen. Se tunnetaan myös nimellä Iris (Iris pseudacorus). Kurjenmiekka lienee Ranskan kuningashuoneen ja ristiretkeläisten vaakunaliljan esikuva. Kansainvälisen partioliikkeen tunnus on ehkä sen tunnetuin muunnos.

kaunis eläin

Turun Ruissalossa on maamme tihein kauriskanta. Elikoiden ainoa luonnollinen vihollinen saaressa on metsästäjä. Liian suuri kauriskanta haittaa luonnontilaisten tammikkojen uudistumista. Sorkkaporukka aiheuttaa myös vaaratilanteita saaren kiemuraisella päätiellä. Saarella voi kohdata myös hirven, mäyrän, oravan, supin, pupun, myyrän ja hiirosen.

korkealla kodossansa

Sanakirjan mukaan käpytikan muninta osuu touko-kesäkuulle, mutta tämän pesän tilastopoikkeamat lentävät tuotapikaa avaraan maailmaan.

kukkia varrella tien

perhosten koti

Ruissalon tammissa elää yli 50 perhoslajia. Viime vuonna tammikääriäisen toukat söivät enimmät Ruissalon tammet melkein paljaiksi. Tammet lahoavat oivallisiksi pesäpuiksi tikoille.

kirkonmäeltä

Vihreän vallankumous. Koiranputkisto rehoittaa.

kukkaisat

Tuomet ovat karistaneet kukkansa. Näissä kuvissa ovat vuorossa pihlaja ja sireeni. (Kielitoimiston luvalla en kirjoita syreeni).

post pluviam

vain tuoksu puuttuu

2332 kalm

Kuvissa oleva pihapiiri liittyy Pehr (Pietari) Kalmin henkilöhistoriaan, sillä tälle paikalle, nyk. Turun Hirvensalossa sijaitsevalle Sipsalon tilalle, Ångermanlandissa 1716 syntynyt ja Turussa 1779 kuollut Pietari Kalm perusti ulkomailta, lähinnä Amerikasta, tuomiensa kasvien siemenistä koepuutarhan 1752. Puutarhaa ei tietenkään enää ole ja rakennuskannassakin on tapahtunut muutoksia, mutta muisto elää. 

Kalmin toinen merkittävä koetila sijaitsi Turussa Aurajoen rannalla nykyisen Sibelius-museon paikalla. Piikkiön ja Maarian seurakuntien kirkkoherrana hän julisti myös puutarhanhoidollista ilosanomaa. Jotain näkyvääkin hänen kokeiluistaan jäi, ainakin orapihlaja, villiviini ja tuoksuvatukka. Osa Kalmin hankkimista kasvinäytteistä tuhoutui Turun palossa 1827, osa on Lontoossa ja loput Uppsalassa.

Siementen lisäksi Kalm toi Amerikasta kaksi pussirottaa, joista toinen kuoli kuljetuksessa Atlantilla ja toinen mahdollisesti liikalihavuuteen Turussa. Kalm olisi halunnut lahjoittaa opossuminsa Carl von Linnélle, joka ei kuitenkaan halunnut sitä, sillä hänellä oli jo amerikkalainen pesukarhu.

Turun Akatemiaan perustettiin Kalmille luonnonhistorian ja talousopin oppituoli lakkauttamalla runouden oppituoli, vaikkei hänellä ollut yliopistollista loppututkintoa. Lisäksi hän toimi useita jaksoja Akatemian rehtorina. Hän oli myös Ruotsin tiedeakatemian jäsen ja lukuisten huomionosoitusten kohde. Tähtitieteilijä Liisi Oterman vuonna 1940 löytämä pikkuplaneetta 2332 Kalm on nimetty Pehr Kalmin mukaan.

nälkäiset

Pesäpoikaset kiljuvat nälkäänsä ja ovat kasvaneet sitten viime sunnuntain niin paljon, että emolinnut ruokkivat jälkikasvuaan pesäkolon suulta.