liekit

Kuusisto KKO

ruovikko

Kakskerta, kirkkosuntti

valaistut

Kakskerta

Vahdon kirkko

Ruskon seurakuntaan kuuluvan Vahdon nykyinen, järjestyksessään kolmas puukirkko, rakennettiin 1803 Tukholman yli-intendenttikonttorissa tehtyjen piirustusten mukaan. Sen pystyttämiseen käytettiin 1688 rakennetun kirkon hirsiä. Kirkkoon kuuluva erillinen kellotapuli korvattiin 1873 rakennuksen yhteyteen liitetyllä kellotornilla.

Kuvia Vahdon kirkosta olen pantannut, koska minulta harmikseni puuttuu yhä kuva Teodor Schalinin 1906 maalaamasta alttaritaulusta, joka esittää Jeesuksen ilmestymistä ristin äärellä oleville opetuslapsilleen. Tosin en usko kuvan puuttumisesta olevan erityisempää haittaa. Sitä korvaamaan olen oheistanut  kuvan Petter Langin edelliseen kirkkoon 1747 maalaamasta viimeistä tuomiota esittävästä alttaritaulusta.

Historialliselta esineistöltään kirkko on varsin vaatimaton, vaikka on jo lajissaan kolmas. Vanhin esine on puinen krusifiksi vuodelta 1665. Kirkkoa on eri syistä korjattu ainakin seitsemän kertaa.

Kirkonkellon piirtokirjoitukset julistavat kunniaa Jumalalle korkeuksissa ja mainitsevat, että kello hankittiin Jumalan kunniaksi kirkon käyttöön laillisesti vuonna 1708 seurakuntalaisten kustannuksella ja muiden suosiollisella avustuksella.

Urut on rakennettu 2001.

brinkhallin kartanolla

Kuvissa oleva Brinkhallin kartano sijaitsee nykyisin Turkuun kuuluvalla Kakskerran saarella meren ja Kakskerranjärven välissä. Ennen Turkuun liittämistä Kakskerta oli itsenäinen kunta.

Brinkhallin kartanon historia ulottuu 1500-luvun loppupuolelle, jolloin paikalla oli kivitalo, jonka ensimmäinen omistaja oli vuonna 1571 aateloitu Turun linnan käskynhaltija Hans Eerikinpoika, joka kirjallisten lähteiden mukaan kuului Brinkkalan sukuun, josta tila sai nimensä. Suku omisti myös Turun Suurtorin varrella olevan Brinkkalan talon, jonka parvekkeelta joulurauha julistetaan.

Rakennuksen vaiheista ei paljon tiedetä, mutta se kuitenkin, että se rapistui pahoin. Talonpaikan uusi kukoistus koitti, kun nykyinen kartanolinna 1793 valmistui. Sen suunnitteli ja rakennutti Gabriel Bonsdorff, vuodesta 1819 aateloituna von Bonsdorff, arkkitehtuuriinkin perehtynyt Suomen ensimmäinen arkkiatri, Turun akatemian professori ja Collegium medicumin esimies.

Päärakennus on luultavasti maan ensimmäinen puhtaaseen uusantiikin tyyliin rakennettu kartano. Huoneita siinä on 15 ja pinta-ala noin 360 neliömetriä. Päärakennuksen takana oli karjapiha ja vuonna 1942 pommituksessa tuhoutunut, vuonna 1795 rakennettu suurellinen harmaakivinavetta, jonne olisivat mahtuneet saaren kaikki lehmät.

Pihan itä- ja länsisivuille rakennettiin kavaljeerisiipi ja konttorisiipi. Aluetta komistivat sekä ranskalainen että englantilainen puutarha.

Kartanon maille rakennettiin myös Kakskerran kirkko ja sen viereen von Bonsdorffin suvun hautakappeli.

Porvoossa 1762 syntynyt Gabriel Bonsdorff kuoli Turussa 1831. Marraskuun 22. on hänen kuolinpäivänsä.

Kartano oli suvun omistuksessa vuoteen 1873, minkä jälkeen omistajat vaihtuivat tiuhaan, kunnes Georg Werner Ramberg ja hänen rouvansa myivät sen Turun kaupungille vuonna 1968.

Kartano sai rauhassa rappeutua vuoteen 1991, jolloin se määrättiin rakennuslain nojalla suojeltavaksi. Vuonna 2003 se siirtyi Suomen kulttuuriperinnön säätiön omistukseen.

*

Punaiset väentuvat mäellä on kunnostettu matkailijoille. 

Erikoinen rakennus kartanoon vievän tien varrella ei ole käymälä, vaan kaivohuone. Se alapuolella olevassa kuvassa on kokonaisuudessaan kartanon pihapiiri. 

Yleiskuvassa lähimpänä on leivintupa ja sen takana jokin talousrakennus. 

Perimmäisenä pihalla on kavaljeerisiiveksi nimetty rakennus. Vastapäätä sitä on konttorisiipi, aikoinaan tilanhoitajan asunto ja toimisto, nyt kahvila. 

Aluetta hallitsevan päärakennuksen takaa kalliolta aurinkoisena hetkenä otetussa kuvassa pilkottaa Kakskerranjärvi. Selkäni takana olevalta kalliolta näkyisi meri.

Metsän reunassa on kylmävarasto, jonne voin kokemukseni perusteella kuvitella halkaistut sianruhot, lihatiinut ja makkarat.

Kartanoa käytettiin television Hovimäki-sarjan kuvauksissa, jonka peruina on ravistunut kulissirakennus pihan perällä. Kartanossa on kuvattu osin myös Aki Louhimiehen elokuva Käsky. 

Viimeisessä kuvassa on kartanon editse vievä Kakskerrantie, jonka toisella puolella tilan maat jatkuvat Kakskerranjärveen asti.

helsingin vanhin?

Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalla alueella on Helsingin kaupunginhallituksen hankkima hautakivi palvelijatar Maria Eufrosyne Anderssonille, jonka on väitetty saavuttaneen peräti 117 vuoden iän. Hänen väitetään syntyneen 1828 Viipurissa ja kuolleen 1946 Helsingissä asuttuaan siellä viimeiset 110 vuottaan. Valitettavasti luotettavat lähteet hänen syntymä- ja kuolinajastaan puuttuvat. Maria Andersson oli naimaton ja lapseton.

Mikäli hänen eliniäkseen mainitut vuodet pitäisivät paikkansa, hän kuuluisi maailman kymmenen vanhimman ihmisen joukkoon. Häntä vanhemmaksi on pyörein vuosin elänyt vähintään yksi ja enintään kaksi henkilöä. Vanhempi heistä, ranskalainen Jeanne Calmet, eli varmuudella 122-vuotiaaksi. Nuoremman, japanilaisen Shigechiyo Izumin, väitetään eläneen 120-vuotiaaksi, mutta riittävä evidenssi puuttuu.

Kuvassa Maria Andersson kotonaan keittämässä kahvia. Kuva on vuodelta 1934. Kuvaaja on Pietikäinen ja aineisto Museoviraston.

ydinperhe

Armas Tirronen Karjalaan kadonneille.

portaat

Johanna Häiväojan kuolonenkeli on minusta outo luomus, mutta olkoon taitelijalla vapautensa.

pakastemarjat

tammisaaren kirkko

Tammisaari oli Suomen ensimmäinen keskiajan jälkeen perustettu kaupunki. Sen ensimmäisen kirkon rakentamisajasta ei ole täsmällistä tietoa, mutta on päätelty, että puurakenteinen temppeli pystytettiin joskus 1500-luvun puolivälillä.

Uusi, kivestä rakennettu kirkkorakennus, saatiin käyttöön vuonna 1680. Puukirkko purettiin kymmenen vuotta myöhemmin.

Isonvihan aikaan 1700-luvun alulla venäläiset vandalisoivat uuden kirkkorakennuksen, mutta eivät sentään polttaneet sitä. Kirkko paloi vasta kesällä 1821, kun kaupunkipalosta lennähtäneet kipinät sytyttivät rakennuksen paanukaton. Seinät jäivät pystyyn. Barokista uusklassismiin muutetun kirkon jälleenrakentaminen valmistui kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Kirkon pääsisäänkäynnin yläpuolella on Gustaf Adolf Lejonhufvudin ja hänen vaimonsa hiekkakivinen vaakunareliefi. Raaseporin kreivikunnan haltuunsa saanut Lejonhufvud oli antanut 1651 käskyn kivikirkon rakentamisesta.
  Kuoriseinällä on tulipalosta pelastunut barokkityylinen alttarilaite ja Tukholmasta 1797 ostettu ristiltäottoa esittävä taidemaalari Lorentz Pasch nuoremman tekemä alttaritaulutaulu, eräs Corneliis de Vos´n öljymaalauksesta tehdyistä lukuisista toisinnoista.   Saarnastuoli on kopio tulipalossa tuhoutuneesta ja sitä koristaa kuvaus armonvälineistä.  Lasimaalaukset, joita on kaksi, toteutti 1920 luvulla Karin Mazeitti-Slotte. Ne sijaitsivat alunperin kahtapuolen alttaritaula, mutta koska niiden katsottiin riitelevän alttarilaitteen kanssa, ne sijoitettiin pitkille seinille ja kuori-ikkunat muurattiin umpeen. Kuvassa on maalauksista vain toinen, sillä auringonpaiste esti toisen kuvaamisen.  Urut on lahjoitus vuodelta 1842. Pillistön keskellä on lahjoittajan, Berndt Erik Inbergin, muotokuva.   Votiivilaiva on uustuotantoa vuodelta 1997. Sen lahjoittaja ja tekijä, tammisaarelainen Heimo Kaunisranta, on käyttänyt rakentamiseen 4600 hammastikkua.  Pääsisäänkäynnin vieressä oleva oleva morsiusmatto on Saga Peitson suunnittelema, Tammisaaren käsityökoulun oppilaiden kutoma ja Tammisaaren marttayhdistyksen lahjoittama.  Yleisvaikutelmani kirkkosalista oli siisti, valoisa, melko persoonaton ja hieman porvarillinen siten kuin minä sen ymmärrän.

väri on valoa

pikkukoski

Villen lähettämä kuva Pikkukoskesta. Aikoinaan ihmettelin Oulunkylän uimarannalla moista nimeä, mutta aikaa myöten selvisi, että paikalla on todella ollut eräs Vantaanjoen koskista, joka on räjäytetty ja louhittu ainakin jääpadon syntymisestä aiheutuvan tulvan estämiseksi ja tukinuiton edistämiseksi. Korkea kallio on muistona kadonneesta koskesta, jonka louhinnasta syntynyttä väylää yritetään kunnostaa lohien vaellusreitiksi.

syysnäkymiä arabianrannasta

lähetti Ville. (Klikaten kuvaa näkymät paranevat.)

Yläkuvassa olevan Vantaanjoen suulle Kustaa Vaasa perusti Helsingin 12.6.1550, mutta kauppamerenkulun kannalta huonoon paikkaan, mistä Pietari Brahe 1640 määräsi kaupungin sijoitettavaksi Vironniemelle nykyiseen Kruununhakaan väljempien vesien varrelle. Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan  porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Vanhan kaupungin lahden ranta jätettiin silleen.

lammassaari arabianrannasta kuvattuna

Kuvaaja: Ville Hotanen

pallivahan kirkko

Turkulaisittain ja valtakunnallisestikin merkittävän arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnittelema Pallivahan tyylikäs kirkko ja seurakuntakeskus on päätetty Turun kaupunginvaltuuston oikeiston äänin purkaa kolmen kuusikerroksisen asuinrakennuksen tieltä. Seurakunta katsoi sakraalirakennuksen kunnostamisen tulevan niin kalliiksi, että saa samalla rahalla rakennetuksi kokonaan uuden monitoimitilan. Museovirasto ja ELY-keskus ovat vastustaneet arvokkaaksi määritellyn rakennuksen purkamista ja kaupungin poliittiset päättäjätkin sen kerran estäneet, mutta merkittävää kansanliikettä ei suojelemattoman, kolme vuotta tyhjillään olleen rakennuksen säilyttämiseksi ole syntynyt.

Seurakuntakeskus on rakennettu vuonna 1968 tiilestä ja betonista ja siinä näkyy selvästi Pitkäsen käsiala sellaisena kuin se esiintyy hänen suunnittelemassaan, 1965-67 rakennetussa Turun Pyhän ristin betonirakenteisessa siunauskappelissa.

Nimi Pallivaha ei suinkaan viittaa miesten kauneudenhoitovoiteeseen, vaan rakennuksen likellä olevaan siirtolohkareeseen, josta koko kaupunginosa on saanut nimensä. Pallivaha on noin 10 metriä korkea kivenlohkare, jonka nimen alkuosa viittaa kiven muotoon, joka tulee murteellisesta palloa merkitsevästä sanasta palli. Vaha puolestaan tarkoittaa lounaismurteessa isoa kiveä tai rajakiveä.

Kivi on rauhoitettu, kirkon saa purkaa.