Maan kohoamisen myötä järveksi (Valkojärvi) kutistunen merenlahden rannalla sijainneet Untamalan, Valkon ja Laitilan kylät yhdistettiin 1300-luvulla kirkkopitäjäksi, jota 1420-luvulle asti nimitettiin asiakirjoissa Untamalan kirkkopitäjäksi, kylistä suurimman mukaan.
Untamalaan oli tarkoitus rakentaa suurempi kirkko viimeistään 1200-luvulla, mutta niin ei käynyt. Paremmat kulkuyhteydet Turussa sijaitsevaan maan hallinnolliseen keskukseen nosti kirkkopitäjän keskuspaikaksi Laitilan, jonne 1480-luvulla rakennettiin Pyhälle Mikaelille omistettu harmaakivikirkko.
Tänään Laitila tunnetaan erityisesti kukkokaljastaan ja munamarkkinoistaan.
Heinäkuussa 1781 koko Untamalan kylä paloi ja kirkko siinä mukana. Neljän vuoden kuluttua rakennettiin uusi kirkko, joka purettiin 1870 ja rakennettiin samoista hirsistä uudelleen sellaiseksi kuin se nyt on.
Kirkkosali on sanamukaisesti karu. Alttaritaulun korvaava näkymä on samantapainen kuin Velkuan kirkon vastaava.
Haluan kyllä mainita taidokkaasti tehdyn himmelin. Taulut kuorissa ovat kupruisia painojärjennöksiä. Ne voisi hävittää ja räksyttävän kellonkin siirtää muualle. Virsikirjoille voisi löytyä siistimpi järjestys, mutta ehkä se olisi liian pedanttista.
Urkuparvella on sähköinen kosketinsoitin kaiuttimineen.
Untamalan ja sen sisarkylien, ylipäätänsä Laitilan, hengelliseen elämään on vaikuttanut opillisesti tiukka renqvistiläinen Länsi-Suomen rukoilevaisuus. Merkittävänä hengenilmiönä on koettu myös 1800-luvun alulla alkanut hyppyherätys, jota voisi verrata myöhempien aikojen Toronton herätykseen tai muuhun hengelliseen intoiluun.
Olisin käynyt kirkkosalia kuvaamassa, mutta juhannuksen takia ovi oli lukossa. Muitakin hölmistyneitä kirkonkiertäjiä oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti