Kirkon esineistöä pidetään hyvin säilyneenä, mistä on kiittäminen kaupungin porvaristoa ja pappeja, jotka Suuren Pohjansodan aikana ehtivät paeta arvoesineet mukanaan Ruotsiin ennen vuotta 1713, jolloin venäläiset saapuivat kaupunkiin ja tekivät osasta kirkkoa viljavaraston. Vain köyhät jäivät kaupunkiin.
Vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen papit ja porvarit palasivat kirkon kalleuksien kera. Arvokkain esine on Piéta 1400-luvulta kirkon kuorissa alttarin oikealla puolella, mutta siitä ei ole lähikuvaa.
Uusikaupunkilaisen Gabriel Brychténin tekemät kirkkosalin koristemaalaukset ovat vuodelta 1770. Kirkon keskikäytävällä on lukuisia kaupungin porvareiden kalkkikivisiä hautalaattoja 1600-luvulta. Alttari on 1700-luvun alkupuolelta. Saarnastuoli on ostettu turkulaiselta puusepältä vuonna 1648.
Monet taideteokset ovat merenkulkijoiden lahjoittamia ja ulkomailta hankittuja. Ne ovat raamattuaiheisia, paitsi yksi, joka kuvaa Sundholman voutia väkensä kanssa ristiinnaulitun vieressä. (seitsemäs kuva alhaalta lukien). Kaikki he hukkuivat rippikirkkomatkallaan kovassa ukkosmyrskyssä.
Votiivilaivoista vanhin on 1600-luvun puolimailta. Valokuvattavaksi mahdottomasta alttaritaulusta en ole löytänyt mainintaa käsillä olevasta aineistosta, mutta se kuvaa tavanomaisesti maalattua ehtoollisen asettamista.
Entisaikaan kirkoissa oli tarkka istumajärjestys. Viidennessä kuvassa ylhäältä lukien on nuorisolle tarkoitettu parvi. En tiedä, kumpi puoli oli tytöille ja kumpi pojille, mutta kuten kuvasta näkyy, on parven puolivälissä seinä, jolla estettiin nuorison keskinäinen silmäpeli jumalanpalveluksen aikana.
Urkuja ei kirkosta löydä, vain vanhan harmonin ja pienen sähköisen kosketinsoittimen kaiuttimineen.
Viimeisen matkansa on voinut taittaa komeissa hevosten vetämissä vankkureissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti