Kirkossa oleva saarnastuoli 1600-luvulta on perintöä edellisestä kirkosta, uusittu ja otettu käyttöön 1861. Sen sivupeileissä on ikään kuin ohjeeksi saarnamiehille latinankielinen teksti: Ellei saarnaaja ensin itse ole palava, hän ei voi sytyttää sitä, jolle hän saarnaa.
Talonpoikaistyylinen krusifiksi on hankittu kirkkoon 1835. Alttari on 1700-luvulta ja tuotu edellisestä kirkosta. Tavanomaisen surkuhupaisa alttaritaulu ehtoollisen asettamisesta on perimätiedon mukaan ostettu vuonna 1774 Uudestakaupungista 200 taalarin hintaan. En saanut otettua siitä edustavaa kuvaa, mutta ainakin sata samankaltaista löytyy vanhoista kirkoistamme.
Kirkkosalissa on lukuisia keskiaikaisia pyhimysveistoksia.
Jussi Vikaisen vainajan irtopäätä kuvaava punagraniittinen sankariveistos ei ole minusta kiinnostava ideana eikä toteutuksena. John Munsterhjelmin valkoisten muistomerkki ei ole minusta ideana kiinnostava, mutta toteutuksena uljas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti