torstai 20. kesäkuuta 2019

mynämäen kirkko

Peni ihminen on saattanut tuntea itsensä todella pieneksi kuunnellessaan mahtavan kirkkkorakennuksen edessä maallista ja taivaallista regimenttiä hallitsevien pappien julistusta katonrajassa sijaitsevasta ulkoisesta saarnastatuolista, jollainen rakennuksen molemmilla sivuilla on.

Maaseudun mahtavimpiin kuuluva Pyhälle Laurentiukselle nimetty Mynämäen kirkko on maamme toiseksi suurin keskiaikainen harmaakivikirkko. Suurin on Lohjalla, jonka seinän vierellä sijaitsee valtioneuvos Johannes Virolaisen ja hänen vaimonsa vaatimaton hauta.

Mynämäen kirkon rakentamisaikaa ei tarkkaan tiedetä. Nykyisen arvion mukaan rakennusajankohta asettuisi jonnekin 1400-luvun alkuvuosikymmenille.

Kirkkoa ei ole hyvin ankaralla kädellä uudistettu, vaan sen on annettu kohtalaisen hyvin säilyttää katolilainen luonteensa.

Suomessa 1500-luvulla valmistettu krusifiksi on alkuperäisellä paikallaan. Sen takana on Pyhän Kolminaisuuden ikkunat. Alttarikaappi 1400-luvulta on 1960 ennallistettu kirkon keskiaikaisen kuorikaapin osista. Sen paikalla ollut ristiinnaulittua esittävä Margareta Capsian 1747 maalaama alttaritaulu löytyy kuvasta,  jonka keskellä on keskiaikainen kalkkikivestä tehty kastemalja.

Kuoriosan oikeassa reunassa on valtaneuvos ja sotapäällikkö Henrik Flemingin ja hänen puolisonsa Ebba Bååtin hautamonumentti vuodelta 1632. Kyseinen kalkkikivestä veistetty Memento Mori (muista kuolevaisuutesi) -tyyppinen muistomerkki on ainoa laatuaan Suomessa. Sen alttarinpuoleisessa päädyssä lukee latinasta suomennettuna: "Tykkänään on turhuutta jokainen elävä ihminen. Minä olin kaikkea, mutta se ei hyödytä mitään. Tyhjään palaa se, joka ei ennenkään mitään ollut. Ihminen, muista että sinun pitää kuolla!" (Suom. Reijo Pitkäranta.)

Muistomerkkiä vastapäätä  on vuodelta 1624 Flemingin perheen epitafi eli muistotaulu, jonka on veistänyt tallinnalainen Tobias Heinze.

Saarnastuoli on virolaisen puunveistäjä Lüdert Heissmanin tekemä vuodelta 1641.

Harrastelijatasoinen maalaus Kristuksen kaste lienee 1600-luvulta.

Urkuparven pelastus- ja kärsimyshistoriaa kuvaavat maalaukset on tehnyt Turkulainen Gabriel Sweidel 1780-luvulla. Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut on vuodelta 1959.

Sivuseinällä ovat Fleming- ja Gyllenflög-suvun hautavaakunat. Votiivilaiva on lahjoitus vuodelta 1820.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti