paimion parantola

Paimioon 1933 valmistunut funktionalismia edustava tuberkuloosiparantola oli valmistuessaan Alvar Aallon uljas luomus, kokonaistaideteos ajalla, jolloin Suomessa kuoli keuhkotautiin 10 000 ihmistä vuodessa.

Yläkuvassa vasemmalla on sairaalasiipi, jossa sijaitsivat potilashuoneet. Oikealla sijaitsivat etelään suuntautuvat ilmakylpyparvekkeet, jotka jo kuusikymmenluvulla rakennettiin tarpeettomina umpeen ja muutettiin toimistoiksi ja muiksi tiloiksi.

Päärakennuksen lisäksi Aallon toimisto suunnitteli alueelle yhdeksän muuta rakennusta, joista ylilääkärin asunto toimii nykyään lasten päiväkotina.

Vuonna 1971 parantolasta tuli osa Turun yliopistollista keskussairaalaa. Sen sisätilat remontoitiin yleissairaalakäyttöön ja rakennus nimettiin Paimion sairaalaksi.

Sairaalan toimintojen siirryttyä Turkuun TYKS vuokrasi keväällä 2014 noin puolet rakennuksesta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiölle muun osan jäädessä autioksi.

Viime vuonna Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri luovutti kiinteistökokonaisuuden korvauksetta irtaimistoineen valtion johdolla perustettavalle säätiölle.

Vuonna 1993 Paimion sairaala suojeltiin rakennussuojelulailla. Suojelu kohdistuu entiseen parantolarakennukseen, lämpökeskukseen, yhteisautotalliin, työväen asuintaloon, lääkärien rivitaloon, ylilääkärin asuntoon, hautakappeliin sekä rakennusten ympäristöön. Sairaala on ehdolla UNESCO:n maailmanperintökohteiden luetteloon.

*

Kansanterveyttä kurittaneeseen keuhkotuberkuloosiin ei 1900-luvun alkukymmeninä ollut lääkitystä. Parantoloissa tautisia hoidettiin levolla, ruokavaliolla, liikunnalla, työnteolla ja kirurgialla. Hoitoajat olivat pitkiä ja yleensä tuloksettomia. Maahamme rakennettiin 1930-luvun alulla 16 suurta kansanparantolaa.

Paimion parantola oli eristyslaitos muiden vastaavien tavoin. Säännölliseen päiväohjelmaan kuuluivat peseytyminen, kolme hallimakuujaksoa ja useita hoidon kannalta tärkeinä pidettyjä ravinteikkaita aterioita. Ateria-ainekset saatiin omalta 327 hehtaarin suurtilalta. Työkykyiset miespotilaat osallistuivat aamuisin männikkömetsän siistimiseen ja naispotilaat ahkeroivat liinavaatteiden parissa. Kuumeettomat potilaat osallistuivat säännöllisesti siivous-, pesu- ja tarjoilutehtäviin. Tupakointia, kortinpeluuta, alkoholinkäyttöä, hallimakuusta laistamista ja parantola-alueelta poistumista ei sallittu. Ensimmäisestä rikkomuksesta selvisi varoituksella, mutta toisesta saattoi saada lähdön. Hoidettavat tulivat laitokseen kunnanlääkärin lähetteellä.