ja rintansa riemusta raikui

 Turun kauppatorilla

krottilanlahti

Krottilanlahti laajoin ruovikoin on luonnonsuojelualuetta suoden ihmisiltä turvatun pesimärauhan monenlaisille siivekkäille. Kevätkesällä oli merikotkilla yhtä juhlaa niiden mässäillessä ruovikossa pesivän tiirayhdyskunnan poikasilla. Yläkuvan etualalla on Ylämaan karjan laidunta. Etäällä metsän reunassa häämöttää lintujentarkkailutorni.

terhokoti

Luontoportissa kerrotaan viehkeästi: Tammen hedelmä on maljamaisen kehdon ympäröimä.

monimuotoista

Lahokannon ympärillä ja päällä sammalta, ketunleipää, lillukkaa, karhukaista, hiirenporrasta, päkinäpensasta, tammipuuta ja paljon muuta. 

PS. Todennäköisesti eniten karhukaisia on kuvan kannolla olevalla sammalella, koska sammal kerää kosteutta ja vesi on tärkeää karhukaisten elämälle. Kuiville joutuessaan  ne pystyvät pysäyttämään aineenvaihduntansa ja siirtymään anhydrobiosiin ainakin kymmeneksi vuodeksi ja elpymään saadessaan vettä niskaansa. Niinpä karhukainen  on tunnettu myös "pienenä vesikarhuna". Pieni se onkin: pienimmillään 0,1 millimetriä ja suurimmillaan 1,5 millimetriä. Karhukaiset eivät ole sosiaalisia, ne eivät kommunikoi keskenään. Ne liikkuvat hyvin hitaasti ja kohdatessaan toisensa vaihtavat suuntaa, paitsi jos aikovat lisääntyä suvullisesti. 

marjat pihlajan

Kulosaari - Leposaari

ilta

Kakskerran kirkolla.

kirkkosuntti

Kerrotaan, että Kakskerran asukkaat saivat tästä suntista vuonna 1686 niin valtaisan lahnasaaliin, että se nähtiin taivaallisena merkkinä kovasti kaivatun kirkon rakennuspaikasta. Saadut sata tynnyriä kalaa myytiin Turun torilla ja tuloilla perustettiin kirkonrakennusrahasto. Brinkhallin kartano lahjoitti rakennusmaan.

lillukka

Tämä on se kasvi, jonka varsiin puhujien sanotaan sanoissaan joskus kompastelevan, mutta voiko niihin edes kuvannollisesti kompastua. Luontoportti kertoo: 

 

Lillukka leviää erittäin tehokkaasti kasvullisesti: kasvin tyveltä kasvavat juurehtivat rönsyt ovat sanonnasta kuuluisia lillukanvarsia. Yhdessä kesässä rönsy voi kasvaa jopa 3,5 metriä ja yhden yksilön rönsyjen yhteispituus voi olla jopa 40 metriä. Rönsyt juurtuvat loppukesästä ja tytäryksilöt itsenäistyvät, kun yhteys emokasviin katkeaa rönsyn lakastuessa.

kukkaisten keskellä

 metsäkauris

jälkikasvua

Kirsti ja Erkki tulivat ajallaan, kuten aina, ja siitä alkoi aprikointi, laittaisivatko nämä lopultakin pesän ruovikkoon, jonka reunamilla tapasivat käyskennellä. Vähitellen toivo hiipui ja tarkkailuun tuli pitkä tauko, Äskettäin muuan paikallinen henkilö kertoi, että kurjilla on kaksi poikasta ja mainitsi nähneensä koko perheen yhdessä. Minulla oli onni saada kamerani muistiin emolinnun paimentama, jo teini-ikäiseksi ehtinyt jälkikasvun edustaja.

pelastustie

metsätie

sumussa

putkinotkon herra

 

Viime lauantaina oli radiossa päivän mietelauseena runo kirjailija Joel Lehtosen postuumisti julkaistusta runoteoksesta Hyvästijättö Lintukodolle. Otavan 1979 julkaisemassa painoksessa on Paavo Haavikon kirjoittamaksi merkitty teksti, jonka lyhennän olennaiseen: Hyvästijättö Lintukodolle on se kirja, jonka luen joka kesä joskus heinäkuussa Säämingissä lähellä Lehtosen Putkinotkoa. Se on hänen jäähyväisensä elämälle. (–) Se on kirjailijan elämäntyön tietoinen päätös, lopun enne. 

 

Monet ”hyvästijätön” runot kertovat kivusta, elämään väsymisestä, kaipuusta lähteä ja silti kaihosta elää. Niiden merkitys korostuu tiedosta, että kirjailija kärsi ankarasta, työkyvyttömyyteen johtaneesta selkärankareumasta. Hän hirttäytyi Pohjois-Haagan kauppalan Sankaritien työhuoneessaan 52-vuotiaana. 

 

Lintukoto oli kalamaja Vanajaveden pienessä Vähä-Vohli-saaressa, jonka Lehtonen oli hankkinut kesäpaikakseen luovuttuaan 17 vuotta pitämästään Putkinotkosta, 30 hehtaarin Inhanmaan tilasta. 

 

Joel Lehtosella oli ankara varhaislapsuus. Hän syntyi loppuvuodesta 1881 Säämingin Haukiniemessä Harjun tilalla Karoliina Heikaraisen aviottomana lapsena. Äiti ei suostunut kertomaan lapsen isää eikä isäehdokasta ilmaantunut, vaikka vahvoja arveluja miehestä oli. 

 

Karoliina jätti vain puolivuotiaan poikansa huutolaiseksi. Vuonna 1885 papinleski Augusta Wallenius huusi nelivuotiaan Joelin hoitoonsa 11 vuodeksi. Hän antoi lehtolapselle nimeksi Lehtonen ja avasi hänelle koulutien. Aikuisena Joel uskoi huonon terveytensä johtuneen varhaislapsuutensa kurjista vuosista. 

 

Olen poikennut pyöräilyretkilläni Putkinotkossa muutaman kerran. Ylimmässä valokuvassa on sauna, jossa Joel syntyi. Se on siirretty Harjun tilalta Putkinotkoon. Saunan alkuperäiselle paikalle on pystytetty muistokivi. Toisessa kuvassa on Harjun torppa. Siellä käydessäni talo oli autio, mistä porstuan edustan kasvustokin kertoo. Otin useita kuvia sisältä ja ulkoa, mutta ne ovat jääneet jonnekin, kuten Putkinotkon rakennuksistakin ottamani kuvat. Vain oheiset ovat jääneet.

 

Minulla on joitakin teoksia Lehtosen tuotannosta. Teos Kerran kesällä, 1917 painettu, kuuluu Putkinotko-sarjaan, kuten muutamat muutkin hänen kirjoistaan, joista tunnetuin on Putkinotko, yhdenpäivän romaani.

puut vanhat

- - - -

 

Suvikerrat miljoonat maatuu, kun vierivät ikuisuudet, ajat kuolevat, ajattomuudet ja kansojen rajattomuudet, puut vanhat lahoo ja kaatuu, puut nousevat tuoreet ja uudet. 

 

Kaarlo Sarkia

läheisriippuvaiset

Pikkulimaska on pieni irtokelluva kasvi, jolla ei ole vartta eikä lehtiä, vain muutama vähäinen juurihapsu vihreän kelluttimen alla, joilla se hankkii elantonsa. Se on hyvin läheisriippuvainen, kuten kuvasta ilmenee, mutta lisääntyy suvuttomasti. Luonnon kierrossa pikkulimaska on lähinnä sorsien ruokaa, ja jos olisin kultakala, pitäisin sitä suurena herkkuna, ainakin akvaarioharrastajien mielestä. Talveksi pikkulimaskat painuvat vesistöjen pohjaan noustakseen keväällä tiiviiseen elämäänsä.

martinkirkko

 

Sotalaistenmäen arkkitehtoninen komistus.

sateen jälkeen

Tie metsään ja metsästä pois, hasselpähkinät, ranta-alpi ja ojakärsämö, hiirenvirna ja vesi kielellä.

tammi

"Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut"...

istumatyö

Herneenkorjuuta tihkusateessa. Valtiovarainministerin pitkä käsi saattaa pian ulottua hernepelloillekin.

karunan kirkot

John Stenbäckin suunnittelema kansallisromanttinen Karunan kirkko on rakennettu harmaasta graniitista vuosina 1908–1910.  Helsingin Seurasaaressa oleva Karunan kirkko on nykyisen kirkkorakennuksen edeltäjä ja siitä on pienoismalli tämän näöltään linnamaisen rakennuksen sisällä. Nykyistä kirkkoa koskeviin kysymyksiin vastaili hieman vaitonainen nuorukainen lunttilappua silmäillen. Hän mainitsi kirkossa käyneen vilkkaimpana vierailupäivänä kymmenen katsojaa. 

 

Mutta asiaan: 

 

Kun Karunan kartanon omistaja Arvid Horn päätti nuorena miehenä avioitua Maskun Kankaisten kartanon Ingeborg Gyldenärin kanssa, pidettiin aietta sopimattomana, koska kyse oli serkuksista. Tuomiokapitulikaan ei heltynyt, vaan katsoi asian kuuluvan kuninkaalle. Yritettyään turhaan vuoden ajan saada kristillistä vihkimystä liitolleen sai pariskunta Lohjan kirkkoherralta painostuksen jälkeen vihkimyksen, jota ei kuitenkaan kirkollisesti hyväksytty ja pariskunnalta kiellettiin ehtoollisyhteys ja säädyn mukainen istumapaikka Sauvon kirkon etupenkissä. 

 

Synnytettyään kuudennen lapsensa Ingeborg kuoli ja Arvid avioitui vuonna 1680 laillisesti Maria Elisabet Krusen kanssa, mutta ehtoollis- ja etupenkkikielto säilyi. Tästä suivaantuneena Horn 1685 rakensi omilla rahoillaan kirkon kartanonsa viereen. Näin Karuna sai ensimmäisen kirkkorakennuksensa, jossa Arvid sai istua missä halusi ja osallistua ehtoolliselle. Hän pidätti itselleen patronaattioikeuden eli päätösvallan papin valinnassa, jollainen oli ollut Suomessa vain Joensuun kartanolla Halikossa ja Louhisaaren kartanolla Askaisissa.

cubu

 

Toiveikkaana astuin entisestä kansakoulurakennuksesta tehtyyn Björkbodan kulttuuritalo Cubuun nähdäkseni Pekka Saurin vanhoista pilapiirroksista kootun näyttelyn, mutta mitä vielä: postikortin kokoiset piirrokset oli ripustettu korkealle käytävän hämäryyteen kunnollisen katselun ulottumattomiin. Pettyneenä poistuin, kenties tutustuakseni lähemmin Björkbodan kylään, mutta aika ei antanut myöten.

 

Björkboda on kylä ja entinen rautaruukki Kemiönsaaressa entisen Dragsfjärdin kunnan alueella. Vuonna 1732 perustetun ruukin ympärille kehittyi elinvoimainen kylä tarpeellisin palveluin. 

 

Vuodesta 1887 vuoteen 2018 Björkbodassa valmistettiin lukkoja ja muuta tarpeellista. Muutos on ollut totaalinen. Lukkomuseo  kertoo paikan maineikkaasta menneisyydestä. Tyhjiksi jätetyt työläisten asunnot on varustettu matkailubisnekselle.

 

Vuonna 1783 rakennettu, yksityisomistuksessa oleva ruukinkartano, kuuluu Museoviraston mukaan maamme merkittävimpiin kustavilaisiin kartanorakennuksiin. Kartanon yhteydessä toimii hevoshoitola kylpylöineen kaikkineen.

 

Taalintehtaan ja Björkbodan sekä niihin kuuluvan erittäin suuren maaomaisuuden haltijaksi 1850-luvulla tullut Anders Ramsay kertoo mainiossa muistelmateoksessaan ”Muistoja lapsen ja hopeahapsen” toimistaan ruukin patruunana ja kokemansa konkurssin koettelemuksista.