erkki

Kuvissa on yksinäinen kurki. Eilen pellolle ilmestyi kurkipariskunta ja tämä yksinäinen, kurkiparista erillään pysyttelevä, mikä aiheuttaa vähän aprikointia. Pari- ja paikkauskollinen kurki aloittaa muninnan normaalisti huhtikuun lopulla ja kylminä keväinä toukokuun puolella. Sanotaan, että jos näkee yksinäisen kurjen kuljeksivan pellolla, on se merkki haudonnasta tai epäonnistuneesta pesinnästä. Kurki pullauttaa munan tai kaksi. Pesäpakoiset poikaset kiljuvat äänekkäästi ruokaa. Viime kesänä ei toista emoa eikä perikuntaa näkynyt. Olkoon tämä yksinäinen harhailija sukupuolestaan riippumatta toistaiseksi Erkki. PS. Kurkien paluumuutto jatkuu vielä. PS. PS. Useilla pesivillä kurjilla selkä on ruosteensävyinen, koska se tahriutuu rautapitoiseen tai saviseen suoveteen linnun hautoessa. Minusta Erkin selkä on tahriutunut, mikä näkyy hyvin alimmasta kuvasta. Kurjet ovat perinteisesti pesineet soilla, mutta pesintä on laajentunut myös merenrantojen ruovikoihin.

pallivaha

Nimi Pallivaha ei alkujaan ole viitannut miehisiin genitaaleihin, viiksivahaan tai huonekaluteollisuuden kalusteiden pinnoitteisiin, vaan jääkauden tuomaan siirtolohkareeseen, joka mukaan on nimetty kokonainen Turun asuinalue. Vanhan kansan mukaan kivi on päätynyt paikalleen likeisellä Nunnavuorella asuneen jättiläisen viskaamana. 

Olkoon asia vaikka niin, niin totta on ainakin, että vuonna 1697 kuninkaallinen maanmittari Magnus Bergman merkitsi kiven verotusta varten laatimaansa karttaan rajakiveksi. 

Itä-Götanmaalla Ruotsissa syntynyt Magnus Bergman oli ensimmäinen Turun akatemiasta valmistunut maanmittari. Hän oli laatimassa Turun asemakaavaa 1709–1710 ja kuoli Rymättylässä 1732. 

Pallivaha-nimen alkuosa viittaa kiven pallomaiseen muotoon ja tulee murteisesta palloa tarkoittavasta palli-sanasta. Vaha puolestaan tarkoittaa lounaismurteessa isoa kiveä tai rajakiveä. Murikka on rauhoitettu.

puut vanhat

 ---

"Suvikerrat miljoonat maatuu, kun vierivät ikuisuudet, / ajat kuolevat, ajattomuudet ja kansojen rajattomuudet, / puut vanhat lahoo ja kaatuu, puut nousevat tuoreet ja uudet .."

---

Kaarlo Sarkia 

mitä maa kantaa

Kukkakuvat ovat varmaan monien mielestä tylsiä. Vielä tylsempiä ovat kukkablogien kommentit. Erityisesti keväisin mutta pitkin kesää tekee mieleni kuvata ilman minkäänlaista taiteellista tai tieteellista intentiota kaikkea kiinnostavaa, mitä maa päällään kantaa ja antaa ja mikä ilmassa lentää ja vedessä kelluu. Se on tietynlaista luonnonpäiväkirjan pitämistä. Mukavimmillaan luonnonpäiväkirja esiintyy Pappilan Laurin almanakkamerkinnöissä. Keskimmäisessä kuvassa on kevättaskuruoho ja sen alla ojavedestä kurkottelevia keltakurjenmiekkoja.

uinu samettiturkki

Tämä kuva ei tee oikeutta vainajalle, jollainen löytyi tänäkin vuonna suunnillen samalta paikalta kuin viime keväinen. Luonnostaan sen selkä on musta ja vatsa harmaa, mikä viittaa vesipäästäiseen, Suomen ainoaan myrkylliseen nisäkkääseen. Päästäinen on touhukas ja sen aineenvaihdunta niin vilkas, että se kuolee nälkään päivässä, jos ei löydä riittävästi ruokaa.

herran huoneet

Turkulaissyntyisen arkkitehti Pekka Pitkäsen runsaaseen ja korkealle arvostettuun tuotantoon kuuluu joukko kirkollisia rakennuksia. Hänen päätyönään pidetään Pyhän ristin kappelia Turun hautausmaalla. Melko äskettäin päätyivät purettaviksi kaksi hänen kuusikymmenluvulla suunnittelemaansa betonirakenteista seurakuntakeskusta kirkkotiloineen. 

 

Rakennusten rappiota seurakunnat perustelivat yleiseen tapaan sisäilmaongelmilla ja homevaurioilla ja liian korkeilla korjauskustannuksilla. Museo- ja ELY-keskus olivat ainakin virkansa puolesta rakennusten suojelun kannalla. Olen kolunnut useimmat Varsinais-Suomen kirkkorakennuksista ja ihmeellisesti ne vain ovat vuosisatojen jälkeenkin hyvässä hapessa. 

 

Pallivahan 1968 rakennettu ja 2025 purettu seurakuntakeskus kirkkoineen on muisto vain, kuten kuvista näkyy. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on päättänyt myydä alueen, joille on kaavailtu kahta kerrostaloa. 

 

Toinen purettu kohde oli Hirvensalon seurakuntakeskus, edesmenneen Pekka Pitkäsen luomus vuodelta 1962. Kirkkosalin ikkunaseinän hän oli suunnitellut niin, että optimaalisessa tilanteessa kymmeneltä alkavan jumalanpalveluksen aikana auringonkilo osuu alttariin. Uudessa, 2025 valmistuneen seurakuntakeskuksen kirkkotilassa, on pyritty säilyttämään sama ominaisuus. Pitkäsen peruja on myös peräseinän valkoiseksi maalattu tiiliverhous ja siinä hänelle ominainen risti. (Klikkaa kämmentä ja plussaa). Rakennuksen pääportaikon tasanteella on Emma Jääskeläisen omaperäinen teos Kylväjä.

esteiset ja esteettömät

Taannoisella kahviretkelläni Turun Kakskerran hautausmaan entisen portin tietämillä koin aikamoisen ihmetyksen, sillä ennen kodikkaana kutsuvan kirkkomaan portin tilalle oli ilmestynyt kolossaalinen esteettömyysrakennelma, joka pani miettimään, olisiko asia voitu hoitaa vähemmin vaurioin, esimerkiksi poistamalla portaat eikä rakentamalla niitä lisää. Oheiset kuvat kertovat karua kieltään.

Pysäköintipaikan sijainnin takia hautausmaalle ja sen keskellä olevaan kirkkoon on kulku takapihan kautta, mutta kirkon pääsisäänkäynnille pääsee myös autollakin kuljettavaa esteetöntä reittiä. 

Autojen invalidipaikat on ilmeisesti näköesteisiä varten maalattu räikeän sinisiksi. Väriruutu saattaa sopia ison marketin edustalle, mutta ei pienelle hautausmaalle.

Haitalliseksi vieraslajiksi määritellyt parkkipaikan ohen viitapihlaja-angervot ovat poistumassa kurttulehtiruusuja seuraten.

metsän veteraanit

Turun Ruissalossa on Suomen laajin luontaisesti syntynyt tammisto, jonka vanhimmat puut ovat tosin vain noin 400-vuotisia. Huomattavan paljon on lahoja ja lahoavia pystypuita sekä sammaloituneita maapuita. Vuosittain puita kaatuu myrskytuulissa ja omia aikojaan. Elonsa ehtoopuolella olevat veteraanit ovat arvokkaita ruokailu- ja pesimäpuita luonnon eliöille. Alakuvassa nähdään lahotammen tyveen syntynyt onkalo, jonne usein nakkaan kourallisen pähkinöitä.

l'autostrada del sole

Turku, Martinmäki

kupliva kulma

Nyt on palattava aikajanassa muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin Turussa Martinkadulla sijaitseva asunto-osakeyhtiö Martin kulma oli täyttämässä 70 vuotta lokakuun kuudentena 2021. Tuolloin taloyhtiö päätti juhlia tasavuosia tavallista näyttävämmin tilaamalla rakennuksen pihalle taideteoksen, jonka tekijäksi valikoitui vapain käsin kuvanveistäjä Miika-Lauri Karttunen. Työn tuloksena syntyi teos Kupliva kulma. Pääteoksen lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kadun puolella talon julkisivuun kiinnitetty teoksen pienoismalli sekä rakennuksen yläpihalle asfalttiin maalattu teoksen rakennepiirustus. Pääteos on asetettu pihalle niin, että sen näkee hyvin useimmista asunnoista. 

 

Lisäarvoa teokselle antaa rakennuksen suunnitellut Aarne Ervi (1910 Forssa – 1977 Helsinki), eräs sotien jälkeisen ajan merkittävimmistä suomalaisista arkkitehdeistä ja betonielementtirakentamisen kärkihahmoista, joka on suunnitellut esimerkiksi Turun Yliopistomäen kampuksen rakennukset. Tunnetuin Ervin töistä on Tapiolan keskustasuunnitelma. Hänen töittensä luetteloiminen tiiviissä blogitekstissä ei ole mahdollista. Ohimennen sopii mainita Helsingissä sijaitsevat Porhanian talo ja Töölön kirjasto, jotka ovat monien muistissa.

vuokkojen elämästä

Sinivuokkoja nousee kuin sieniä sateella. Valkovuokot odottavat vielä tuloaan, mutta sitten kun niitä tulee, ei paljosta jää mitään uupumaan.

kuvastimessa

kevään merkki

Nokkosperhonen on varhainen kevään merkki ja jäänyt jo lapsuudesta mieleeni. Sen toukat ovat erikoistuneet syömään nokkosta. Myös äitini erikoistui nokkosiin keräten niitä keväisin keittotarpeiksi, ei niiden terveysvaikutuksen takia, vaan tehdäkseen ruokaa.

kukka ja mehiläinen

Kuulun siihen ikäluokkaan, jossa kodin ja koulun antama sukupuolivalistus rajoittui kukkaan ja mehiläiseen. Ylimmässä kuvassa on kukkakärpänen, mutta se tekee kukan sanssa saman kuin mehiläinen. Seksi merkitsi vain murteellisesti ilmaistua kahvipöydän herkkua.

ajan riento

Jostain on peräisin tieto tai huhu, jonka mukaan erityisesti nuoret miehet ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta luterilaisen kirkon saarnaamasta sanomasta.

syksyyn asti

Keväällä lumen alta paljastuvan pähkinäpensaiden, tammien ja vaahteroiden kuolleiden lehtien muodostaman ruskean karikkeen alla ovat sinivuokot jo syksyllä valmistaneet kukkanuppunsa. Niiden kukittua ottavat vallan valkovuokot, jotka pian antavat vuoron muille kasvikunnan kukoistajille. Karike katoaa sananmukaisesti maan nielemänä ja vihreys peittää metsänpohjan. Ryteikköisestä pähkinäpensastosta kehkeytyy polun varteen metsän vihreä seinä syksyyn asti.

kukat varhaiset

Nämä kevätmetsän paletin väripilkut kuvasin eilen, samana kalenteripäivänä kuin vuosi sitten. Leskenlehti ja sinivuokko ovat kevään ensimmäisiä kukkijoita. Sinisiä vuokkoja on kuvaamillani paikoilla lehtikarike kohta sinisenään. Sinivuokoissa on kiehtovaa niiden yhteistyö muurahaisten kanssa. Muurahaiset näen levittävät sinivuokkoja kuljettamalla siemenpähkylöitä, joissa on niitä hokutteleva lisäke. 

 

Leskenlehden kukkia tavataan sanoa leskenlehdiksi, mutta todellisuudessa vasta näiden pienten aurinkojen kukittua kasvin lehdet tulevat leskinä esiin. 

 

Kumpaakin kasvia on aikoinaan käytetty rohtona, mutta sittemmin ne on todettu läpeensä myrkyllisiksi.  

 

Viime keväänä sain kameraani myös suruvaipan ja nokkosperhosen, mutta sitruunaperhonen ei suvainnut asettua kuvattavaksi. Nyt oli sitruunaperhonen ainoa lepattelija, taaskin etäällä kamerastani.

 

autio maa

Hakusessa vihreät niityt, ylämaan karja, ruovikon reunalla kuljeksivat kurjet, peltojen yllä livertävät leivoset, perhoset, itikat, muurahaiset ja muu kesän kannalta tarpeellinen. Puutiaisista ei ole väliksi.

pääsiäinen soikoon

Vanhan, laajalle levinneen uskomuksen mukaan aurinko tanssii noustessaan pääsiäisaamuna. Helsingissä on ollut tapana, että lapsia ja palvelijoita kokoontui varhain aamulla Alppilan kallioille ihmettä katsomaan. Totta tai ei, mutta räntäsadetta odotellessani ja Matteus-passiota kuunnellessani välitän pilvisen päivän piristeeksi kirjeenvaihtajalta saapuneen kuvan Juornaankylän linja-autoasemalta Myrskylästä.

pähkinöitä tulollaan

puiden elämästä

Ei tule Iso-pukintien lehmuksillekaan vanhuus ilman vaivoja. 

kevättä

Hitaasti mutta varmasti luonto elpyy kesään. Pikkulimaska on noussut ojan pohjavedestä valoa ahmimaan. Pähkinäpensaiden urvut ovat vielä laihoja, mutta pulkistuvat kyllä. Jotkut pensaat näyttävät  vihreää silmujensa kärjillä. Peippo kuuluttaa paluustaan rinta rottingilla. Kirstiä ja Erkkiä odotellaan. Vanhan kansan mukaan "huhtikuun jäätä ei ole uskominen", mutta "kevähinen kehno ilma hyvää ajatteleepi".