silliä ja sanaa

Jatkettuani matkaani Hangasta (ks.alempaa "össen kyydissä")  Rymättylään poikkesin Röölän sillisatamassa ja Rymättylän keskiaikaisessa, 1500-luvun alulla rakennetussa kuvakirkossa, joka kalkkimaalauksineen ja runsaine pyhimyskuvineen henkii vahvaa paavinuskoa.

Ylinnä kuvassa on Suomen sillikonttori Röölän entisessä sillisatamassa, jonne Saukko-laivasto toi mm. Norjan ja Islannin vesiltä pyytämänsä saaliin - parahiksi varhaisperunoiden kyytipojaksi, sillä Rymättylä oli ja on myös tunnettu perunapitäjä. 

Saukko-laivasto kalasti silliä 1940-luvun lopulta 1970-luvun puolivälille, kunnes kannan romahdus lopetti pyynnin. 

Rymättylän Sillikonttori on Suomen ainut sillitehdas. Tien toisella puolella olevassa rakennuksessa on silliperinnemuseo. 

Museaalinen on myös Rymättylän Pyhän Johanneksen kirkko. Ristin mies ei esittelyä kaipaa, mutta ikkunasyvennyksessä on kuvattuna epäonnistunut yritys tappaa Pyhä Sebastian ampumalla hänet  täyteen nuolia. Legendan mukaan hän Jumalan armosta toipui tullakseen nuijituksi hengiltä. Sebastianin mainitaan olleen salakristillinen keisarillisen henkivartioston upseeri, joka jäätyään kiinni uskostaan määrättiin keisari Diocletianuksen käskyllä tapettavaksi nuolilla. Diocletianus oli Rooman keisarina 284-305. Hänen aikanaan vainottiin kristittyjä, koska keisari halusi itse olla Dominus et Deus.

Ikkunan vasemmalla puolella puureliefi esittää Pyhää Johannesta, jonka kerrotaan nojanneen Jeesuksen rintaa vasten.

Ikkunakuvaa on syytä klikata kahdesti, jotta se selkenee.

metsätie

Tällä kuvassa olevalla Turun Ruissalon metsätiellä saattaa olla eri muodoissaan ikää 177 vuotta, päätellen siitä, että tien päässä olevan kaupungin huvilapalstan ensimmäisenä vuokraajana mainitaan vuodelta 1847 kauppias J. D. Ginman. Ruissalossa ei ole yksityistä maanomistusta. Kummituspuu ja kurjenmiekat ovat tien varrelta.

choraeuksen lähde

Kun Turun Ruissalon saari jaettiin 1846 huvilapalstoihin, varattiin kansalaisille promedaari eli yleinen käytävä huvituksineen palstalle, jossa sijaitsi Choraeuksen lähde. Paikalle rakennettiin ravintola 1848. Sijaintia ei kuitenkaan pidetty onnistuneena. Käytävä siirrettiin 1860 muualle ja puistolle tärkeä lähde, jonka äärellä ihmisten kerrotaan nostellen maljojaan ja juoneen paviljongissa sen vedestä keitettyä teetä, jäi silleen. 

Lähde sai nimensä Turun akatemiassa 1799–1802 toimineen kaunopuheisuuden dosentin, pappina ja runoilijanakin ansioituneen Mikael Choraeuksen (1774–1806) mukaan. Sen kivinen pyöreä allas ja sitä ympäröivä kiveys valmistuivat vuonna 1849. Altaan tienpuoleiseen reunaan on hakattu teksti FONS CHORAEI PHOEBEI PERENNIS – runoilija Choraeuksen alati pulppuava lähde. 

Lähde on aikapäiviä sitten ehtynyt eikä ole kolmisen vuotta sitten valmistuneen ulkoisen  ennallistamisen jälkeenkään osoittanut elonmerkkiä.

kokous

pöntöt

Nämä pöntöt ja betoniporsas kuvaavat hyvin Turun kaupungin liikennesuunnittelijoita, kaavoittajia ja päätöksentekijöitä. Kaupungin ahdas keskusta ei kaipaa oheisen kaltaisia kaduntukkeita eikä myöskään mammuttimaisia linja-autoja eikä skuuttareita; eikä jalkakäytävien tukkiminen ns. terrasseilla tee Turusta Pariisia, jossa muuten skuuttibisnes on kielletty. Jos kaupungin päättäjät olisivat aikoinaan osanneet katsoa nenäänsä pidemmälle, hoituisi kaupungin ydinkeskustan ja lähiympäristön julkinen liikenne tänäänkin ihmisystävällisesti kiskoilla. Vielä löytyy kaupungista vanhat raitiovaunuhallit ja muutamia pätkiä museaalisia ratikankiskoja niiden edestä.

össen kyydissä

Nauvon vierasvenesatamasta tunnin matkalle yhteyalus Östernillä Seilin kautta Hankaan. Seilissä toimii 1800-luvun alussa rakennetussa mielisairaalassa Turun yliopiston hallinnoima Saaristomeren tutkimuslaitos. Alueesta on oudon historiansa takia tehty Saaristotien turistirysä. 

Seili oli 1600- ja 1700-luvuilla leprasairaiden karkotuspaikka. Potilaiden piti tuoda mukanaan 20 taalaria sekä laudat ruumisarkkuaan varten. 

Lepran nujerruttua saarelle rakennettiin hourula naisille. Paluumatkaa ei heillekään suotu. Hoitona oli pitkään jumalansana, ruoka ja viina.

Vielä kuusikymmenluvun alulla Lapinlahden sairaalasta lähetettiin Seiliin parantumattomiksi diagnosoituja sairaita. 

Saaristomeren tutkimuslaitos aloitti toimintansa entisen hospitaalin tiloissa 1962. Tällä matkalla en poikennut saareen.

eloa on paljon

Kanadanhanhet tarkkailevat valkoposkihanhien kulutusjuhlaa. Sepelkyyhky ei ole moinaskaan.

marjat

Väri on heijastuvaa valoa.

kaatuneitten tie

Turun sotilashautausmaa

toukomettinen

Urbanisoitunutta sepelkyyhkyä, jota vanhastaan on sanottu toukomettiseksi, tapaa näkyvästi ja kuuluvasti kaupunkipuistoista ja hautausmailta. Kumeaääninen huhuilija on riistalintu, jota saa ammuskella 10.8. alkaen. Kuvan yksilö on lennähtänyt tähyilypaikalle, jonne enkeli varmaan on unohtanut tennarinsa.

pähkinäkätkö

Metsäretkellä pähkinälehdossa tulin kurkistaneeksi lehmuksen kyljessä olevaan halkeamaan, ja toden totta: kasa hasselpähkinöitä häämötti lahoavan puun onkalossa. Hädin tuskin sain keinoteltua kamerani jonkinlaiseen kuvausasentoon ja lauottua umpimähkään muutamia salamakuvia, joissa näkyy sekä uutta että vanhaa satoa. Ne saattavat olla pähkinähakin tai närhen varastoimia. Ken tietää. Oravakin niistä tykkää, mutta on hajakätkijä. Siellä täällä polulla näkyi parittaisia pähkinäpaketteja.

luonnon tuote

Tämä tässä ei ole voisilmäpulla eikä kiitos naapurin talkooporukalle, vaan aito luonnontuote Ruissalon suojelumetsässä.

kotipesä

Tässä muurahaiset ovat koonneet lehtometsään sekalaisesta materiaalista melkoisen keon. Suurimmat suomalaismetsien neulaskeot ovat tätäkin huomattavasti suurempia ja jokainen niistä on miljoonien muurahaisten työpaikka ja koti, jossa vallitsee matriarkaalinen järjestys. Muurahaisten heimo on ollut olemassa noin 100 miljoonaa vuotta, mutta varhaisimmat fossiilit ihmisestä on ajoitettu vain noin 300 000 vuoden päähän. 

Muurahaista on usein käytetty eläinfaabeleissa ahkeruuden perikuvana halutessa korostaa työn siunauksellisuutta.

Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä

tapas hyttynen muurahaisen tiellä.

Se hyttynen hyrisi iloista virttä,

ja se muurahainen raahasi hirttä.

– Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää!

– Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää!

Ei enempi pieksänyt toinen suuta,

vaan raahasi, raahasi puuta.

Ja hyttynen katseli häntä tovin.

Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.

Kesän riemuja eivät malta ne maistaa,

vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.

Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa,

joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.

– – –

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän,

lumin peitteli muurahaisen pesän.

Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. –

Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.

 

(Vanha tarina hyttysestä ja muurahaisesta Uuno Kailaan kertomana)

kukkaisten keskellä

Turun Ruissalossa on alueellisesti Suomen tihein kauriskanta, vaivoiksi asti. Vaikka niitä on mukavaa nähdä, ne ovat vaaraksi autoliikenteelle ja syövät tammentaimia haitaten tammistojen luontaista uudistumista. Niinpä niitä jousimiehet kannanhoidollisesti ahkerasti harventavat, jopa 200 eläintä metsästyskautena, mutta eläinten määrä runsastuu nopeasti entiselleen. Ruissalossa elellään jokseenkin turvallisesti saaressa, mutta Helsingissä isot ja pienet sorkkaeläimet eivät malta pysyä Keskuspuistossa, vaan tulevat kopsuttelemaan keskelle kaupunkia.

sanoi kettu

Happamia, sanoi faabelissa kettu, joka ei yltänyt pihlajan marjoihin. Alkuperäisessä, Aisopoksen nimiin pannussa tarinassa, on kyse viinirypäleistä, joita kettu nolona väitti raaoiksi. Kansanperinteessä pihlajien runsaalla marjasadolla oli monia merkityksiä. Erittäin hyvä marjavuosi saattoi enteillä vaikkapa sotaa, mutta myös hyvää naimaonnea ikäneidoille.

kanadalaiset

Kanadanhanhi on hanhistamme kookkain. Valkoposkihanhen tapaan se on nurmikonsyöjä ja kakkii syödessään puolentoista minuutin välein.

kalman koura

pizza

Ei, tämä ei ole pizza, tämä on karhunkääpä.

metsän pitsiä

Koivunurpujen ja hämähäkin kudelman yhteistyö.