otteita runosta

 KORONAARIANGIOGRAFIA*

- - -

jos minä jotakin haluaisin olla,

niin raitiotielinja

joka satamasta kulkee hautausmaalle,

ihmisiä en jaksa enää ollenkaan,

kuuntelen jukeboksia, juon melankoliaani pois.

- - -

Ympärilleni kinostuu pimeä, 

kohta sairaan sakeana kaikesta olen.

- - -

Mikä onkaan valomerkin hetki:

ehtoohämärä vai huomenen koitto?

Jarkko Laine

Jumala saalistaa öisin. Otava 2005. 

 * Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus

ja myssy myös

Käydessäni eilen Turun hautausmaalla katsomassa mitä kallion kylkeen asettuneille ammattimurehtijoille kuuluu, näytti kuolo korjanneen satoa, koska yhdeltä oli pää irti. Mutta ihmeinen on aika, sillä tänään oli pää paikallaan, ja myssy myös.

terveisiä tikalta

Nyt on harmaapäätikoilla meneillään sulkien vaihtoviikot.

sieniä kasvaa

 Metsä on haudanhiljainen. / Kuvittelen kuulevani matojen mutinaa. // Sieniä kasvaa.

karve

Tuuli viskoi hankakarveen tupsukoita polun varrelle.

sudenmarja

Sudenmarja on myrkyllinen kaikilta osin. Myrkyllisyys on myös ihmistä ilmentävä. "Ihminen ihmiselle on susi", kirjoitti roomalainen näytelmäkirjailija Plautus (254-184 eaa) näytelmäänsä Asinaria, latinaksi Lupus est homo homini, non homo.

kasvupaine

On erikoista, miten sekovartinen höttöläinen pystyy hatullaan murskaamaan vaikka asfaltin. Ilmiölle on tieteellinen selitys, mutta tyydyn nyt vain ihmettelemään. Oheisessa kuvassa lahottajasieni työntää tieltään pienen lehtisammalmättään.

yksityisyys

Syksyn portti on aina avoin.

ja rintansa riemusta raikui

 Turun kauppatorilla

krottilanlahti

Krottilanlahti laajoin ruovikoin on luonnonsuojelualuetta suoden ihmisiltä turvatun pesimärauhan monenlaisille siivekkäille. Kevätkesällä oli merikotkilla yhtä juhlaa niiden mässäillessä ruovikossa pesivän tiirayhdyskunnan poikasilla. Yläkuvan etualalla on Ylämaan karjan laidunta. Etäällä metsän reunassa häämöttää lintujentarkkailutorni.

terhokoti

Luontoportissa kerrotaan viehkeästi: Tammen hedelmä on maljamaisen kehdon ympäröimä.

monimuotoista

Lahokannon ympärillä ja päällä sammalta, ketunleipää, lillukkaa, karhukaista, hiirenporrasta, päkinäpensasta, tammipuuta ja paljon muuta. 

PS. Todennäköisesti eniten karhukaisia on kuvan kannolla olevalla sammalella, koska sammal kerää kosteutta ja vesi on tärkeää karhukaisten elämälle. Kuiville joutuessaan  ne pystyvät pysäyttämään aineenvaihduntansa ja siirtymään anhydrobiosiin ainakin kymmeneksi vuodeksi ja elpymään saadessaan vettä niskaansa. Niinpä karhukainen  on tunnettu myös "pienenä vesikarhuna". Pieni se onkin: pienimmillään 0,1 millimetriä ja suurimmillaan 1,5 millimetriä. Karhukaiset eivät ole sosiaalisia, ne eivät kommunikoi keskenään. Ne liikkuvat hyvin hitaasti ja kohdatessaan toisensa vaihtavat suuntaa, paitsi jos aikovat lisääntyä suvullisesti. 

marjat pihlajan

Kulosaari - Leposaari

ilta

Kakskerran kirkolla.

kirkkosuntti

Kerrotaan, että Kakskerran asukkaat saivat tästä suntista vuonna 1686 niin valtaisan lahnasaaliin, että se nähtiin taivaallisena merkkinä kovasti kaivatun kirkon rakennuspaikasta. Saadut sata tynnyriä kalaa myytiin Turun torilla ja tuloilla perustettiin kirkonrakennusrahasto. Brinkhallin kartano lahjoitti rakennusmaan.

lillukka

Tämä on se kasvi, jonka varsiin puhujien sanotaan sanoissaan joskus kompastelevan, mutta voiko niihin edes kuvannollisesti kompastua. Luontoportti kertoo: 

 

Lillukka leviää erittäin tehokkaasti kasvullisesti: kasvin tyveltä kasvavat juurehtivat rönsyt ovat sanonnasta kuuluisia lillukanvarsia. Yhdessä kesässä rönsy voi kasvaa jopa 3,5 metriä ja yhden yksilön rönsyjen yhteispituus voi olla jopa 40 metriä. Rönsyt juurtuvat loppukesästä ja tytäryksilöt itsenäistyvät, kun yhteys emokasviin katkeaa rönsyn lakastuessa.