kotipesä

Tässä muurahaiset ovat koonneet lehtometsään sekalaisesta materiaalista melkoisen keon. Suurimmat suomalaismetsien neulaskeot ovat tätäkin huomattavasti suurempia ja jokainen niistä on miljoonien muurahaisten työpaikka ja koti, jossa vallitsee matriarkaalinen järjestys. Muurahaisten heimo on ollut olemassa noin 100 miljoonaa vuotta, mutta varhaisimmat fossiilit ihmisestä on ajoitettu vain noin 300 000 vuoden päähän. 

Muurahaista on usein käytetty eläinfaabeleissa ahkeruuden perikuvana halutessa korostaa työn siunauksellisuutta.

Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä

tapas hyttynen muurahaisen tiellä.

Se hyttynen hyrisi iloista virttä,

ja se muurahainen raahasi hirttä.

– Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää!

– Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää!

Ei enempi pieksänyt toinen suuta,

vaan raahasi, raahasi puuta.

Ja hyttynen katseli häntä tovin.

Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.

Kesän riemuja eivät malta ne maistaa,

vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.

Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa,

joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.

– – –

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän,

lumin peitteli muurahaisen pesän.

Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. –

Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.

 

(Vanha tarina hyttysestä ja muurahaisesta Uuno Kailaan kertomana)