Tällä Kustavin kirkon kuvauksella aloittaa Volter Kilpi kirjansa Alastalon salissa, jonka ainakin Hannu Taanilan ja Juha Hurmeen uskon lukeneen. Minullakin teos on. Vuotuinen Volter Kilpi -kirjallisuusviikko on juuri meneillään.
Kustavin lounaissuomalainen pitkäkirkko valmistui 1783. Sitä edeltäneet seurakunnan kaksi kappelia purettiin ja niistä jäänyt rakennusmateriaali ja muu tarpeisto käytettiin uuden kirkon hyväksi.
Nykyinen kirkko rakennettiin Kivimaalle 1783 ja sen rakentamisessa käytettiin hyväksi Kunnaraisten vanhan kappelikirkon hirsirunkoa. Rakennus sai vihkimyksessään nimen Gustaf kunnianosoituksena Ruotsin kuninkaalle, joka oli antanut luvan rakentaa kirkon Kivimaan kylälle.
Kirkon alttaritauluna on monista kirkoista tuttu maalaus, jonka alaosassa on ehtoollisen asettaminen ja yläpuolella ristiinnaulitseminen. Aina ei tekijää tiedetä, mutta tämän on maalannut turkulainen taidemaalari Jonas Bergman 1744. Alttarin puinen krusifiksi on valmistettu 1350-luvulla.
Seinällä oleva krusifiksi edustaa tyylillisesti myöhäiskeskiaikaa ja siinä on vuosiluku 1706. Sen yläosaan on maalattu latinankielinen lause, suomeksi "Ristiinnaulitun muisto ristiinnaulitkoon meissä kaiken synnin."
Pyhää Olavia kuvaava puuveistos on 1300-luvun alulta.
Seinällä viimeistä ehtoollista kuvaava maalaus on tullut Seiskarista siirtoväen mukana. Taulun alareunassa on teksti: "Mutta coetelcan ihminen itsiänsä, ja niin syökön tästä leivästä ja juokon Tästä Calkista. Niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman siihenasti kuin Hän tule."
Saarnatuoli on 1640-luvulta ja siinä oleva tiimalasi 1700-luvulta. Saarnatuolin kaikukatoksen päällä olevissa pystylevyissä on aatelissukujen vaakunoita. Sen alaosaa kiertää teksti: "Nah.1. Katso suloisten saarnaitten jalat ovat wuorilla, niiden jotka rauhaa julistavat."
Votiivilaiva Concordian takapeileissä lukee 1753, Constantia on peräisin 1800-luvulta, vanhin on Religio, vuodelta 1759.
Nykyiset urut ovat Raision kirkosta vuodelta 1969. Vanhojen urkujen fasadi vuodelta 1898 on sijoitettu ehostettuna naisten parvelle. Kirkossa ei siis ole kaksia urkuja.
Kellotapuli on siirretty nykyiselle paikalleen 1793 ja siinä on kolme kelloa: isokello, keskivälinen ja vähäkello.
Viimeisessä kuvassa on isoisäni isä Seiskarissa sijainneen kotitalonsa portailla vaimonsa kanssa vuonna 1939, muutamaa kuukautta ennen saaren tyhjentämistä ja väen siirtämistä Turun saaristoon, hänen tapauksessaan Kustaviin. Hän kuoli korkeassa iässä vieraalla maalla 1944. Suku ehti asua Suomenlahden saaressa 300 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti