Kampin hautausmaan laidalla sijaitseva C. I. Engelin piirustusten mukaan väliaikaiseksi rakennettu puiden keskellä piileksivä pyhäkkö on vanhin pääkaupungin nykyisistä jumalanpalvontapaikoista. Sitä alettiin rakentaa 1824, koska Senaatintorilla sijainnut Ulrika Eleonoran 1727 rakennettu kirkko päätettiin purkaa kaupungin rakentamisen tieltä.
Ulrikan kirkon yhteydessä oli hautausmaa, jonka rauhaa vartioivat nykyisin vainajien leposijojen päälle rakennetut talot, kadut ja tori. Kampin hautausmaakaan ei ollut vain se pieni pläntti, jota ruttopuistoksi sanotaan, vaan jatkuu kaupunkirakenteen alle.
Vanha kirkko vihittiin käyttöönsä 1826. Helsingin Hietalahden niemellä sijaitseva hautausmaa, jonne on jo haudattu yli 12600 vainajaa, vihittiin käyttöönsä kolmisen vuotta myöhemmin.
Helsingin vanha kirkko on valoisa, siisti ja virallinen. Ulrika Eleonoran kirkosta on saarnastuoli vuodelta 1726. Sieltä myös arvellaan olevan Bulevardilla Norra Svenska församlingenin varastossa säilytettävän viinikannun, jonka kyljessä olevasta latinankielisestä kirjoituksesta ilmenee, että se on hankittu Helsingin tullessa Suomen pääkaupungiksi.
Reijo Pitkärannan latinasta suomentama teksti kannun kyljessä on seuraava: ”Kaupungin kirkko sai kaunistuksekseen tämän kannun vuonna 1812, kun keisari Aleksanteri I, Suomen hyväntekijä ja suuriruhtinas, julisti Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi. Viinikannu hankittiin omin varoin.”
Muuta edellisestä kirkosta saatua esineistöä ovat alttarikehys, urut (nykyisin Särkisalon kirkossa Salossa), kattokruunu ja eräät penkit.
Kirkon alttaritauluna on Robert Wilhelm Ekmanin vuosina 1846–48 maalaama ”Jeesus siunaa lapsia” -teos.
Koska Engelin alkuperäissuunnitelmaan kuulunut kellotapuli jäi rakentamatta, jäi kirkko kelloitta. Nykyisin niiden virkaa toimittaa sähköinen kellolaite.
Alinna Engelin vesivärimaalaus Ulrika Eleonoran kirkosta.
Tiesin Ulrika Eleonoran kirkosta, mutaa miten se liittyy nykyiseen Vanhaan kirkkoon, sitä en tiennyt. Kiinnostavaa. Minulla ei ole omakohtaisia siteitä Vanhaan kirkkoon, mutta pidän sen yksinkertaisesta valoisasta interiööristä. Väliaikaistahan kaikki tavallaan on, mutta siinä tuo kirkko vain yhä seisoo, vaikka onkin hallinnollisesti yksi Tuomiokirkkoseurakunnan kirkoista.
VastaaPoistaKeskiaikaisten kuvakirkkojen jälkeen vaikutelma oli häkellyttävä, vaikka olen käynyt kirkossa ennenkin, muutenkin kuin turistina. Hengen uudistus kirkossamme oli alullaan, kun kävin sielä kuuntelemassa, millaisesta hengestä oikein oli kysymys.
VastaaPoista