Kristinusko toi Suomeen kirkollisen paaston. Kustaa Vilkunan mukaan Raja- ja Itä-Karjalan ortodoksinen väestö noudatti ankaraa paastoa ensimmäiseen maailmansotaan asti lopettaen lihansyönnin viikkoa ennen laskiaissunnuntaita. Varsinaisen seitsemän viikon paaston aikana väki söi kuivatuista ja tuoreista kaloista tehtyä ruokaa. Kasviksina olivat pääasiassa kaskinauriit. Luterilaisilla oli erilaisia paaston aikaan kuuluvia kieltoja: hevosilla ei saanut olla kulkusia eikä ihmisillä punaisia tai raidallisia vaatteita. Kehrätä ei saanut, paljo puhe oli kielletty, samoin kirvestyö, päreiden kiskonta, tuhkan liikuttaminen ja pyykkääminen. Karhua ei saanut sanoa karhuksi eikä muitakaan petoeläimiä niiden nimellä. Nykyään luterilainen kirkko suosittaa jäseniään pidättymään kirkollisen paaston ajaksi mm. jostakin turhasta tavasta, kuten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti