kylä elää

Kylä elää, kituuttaen ainakin. Käydessäni Iniössä ainoa kylänraitilla näkynyt kulkija oli pappi, joka poikkesi kirkkoon hakemaan ehtoollisvälineitä matkallaan vanhainkotiin. Hän oli erityisen huolissaan syntyvyyden vähenemisestä yleensä ja erityisesti vähäväkisessä entisessä saaristokunnassa, jossa joutui hautaamaan neljä vainajaa yhtä kastamaansa lasta kohden. Eräs viime aikoina haudatuista on Dora Siivonen, Lammholmin saaren viimeinen ympärivuotinen asukas, joka vanhuutensa lopun vietti  vanhainkodissa, jonne menoa sinnikkäästi vastusti niin kauan kuin pystyi elelemään mökissään kasvimaataan ja kissaansa hoidellen. Dorasta tehty dokumentti löytyy Areenasta.

syyssää

maantielautat

Saaristomatkalla oli koronalosseissa kiitettävästi tilaa.

työpaikka iniössä

iniön kirkko

Iniö on entinen Turun saariston kunta, jonka maa-alue muodostuu yli tuhannesta saaresta ja luodosta.

Ainoa varsinainen nähtävyys on pääsaarella sijaitseva, vuosina 1798-1800 Mikael Piimäsen johdolla kivestä ja tiilestä rakennettu melko vaatimaton päätytornillinen pitkäkirkko, jonka piirustukset tehtiin Ruotsin yli-intendentin virastossa vuonna 1796.

Iniön kylässä oli jo keskiajalla puinen kappeli, joka 1600-luvulla todettiin purkukuntoiseksi. Ensimmäinen maininta kappelista on vuodelta 1554.

Seuraava kirkko hankittiin valmiiksi hakattuna Sundista ja pystytettiin nykyisen kirkon likelle. Enempää en asiasta tiedä. Kirkonpaikkaa ja silloista hautausmaata ympäröi hirsistä salvottu, 1600-luvulta alkaen ylläpidetty aita.

Nykyinen prinsessa Sofia Wilhelminalle omistettu kirkko otettiin käyttöön kesäkuussa 1801. Pitkänäperjantaina 1880 se paloi katon ja sisustuksen tuhoutuessa täysin.

Kirkon sisustus uusittiin 1880-81 lääninarkkitehti C. J. Heidekenin piirustusten mukaan uusgoottilaiseksi. Tornin kahdeksankulmainen puinen yläosa sai muotonsa Turun tuomiokirkon tornista. Alttaritauluksi hankittiin Vivi Munsterhjelmin vuonna 1907 maalaama teos paimenista palvomassa Jeesus-lasta. Heideken suunnitteli myös saarnastuolin.

Vuonna 1939 kirkkoon ostettiin Paraisten kirkon vanhat, vuonna 1862 rakennetut urut. Urkuparvi purettiin 1960-luvun remontissa ja urut siirrettiin kuoriin ja korvattiin Hans Heinirichin vuonna 1969 rakentamilla uruilla. Istumapaikkoja kirkossa on 120.

Ylimmässä kuvassa on yhteysalus matkalla Iniöön. Alimmassa kuvassa on kirkon ja sataman välinen vanha kylätie.

mastot ruissalon rannassa

Vuonna 1926 Turun kaupunki pakkolunasti arkkitehti Alex Nyströmin (1869 Helsinki–1926 Turku) 1917 Ruissaloon pankinjohtaja Tor Grotenfeltille piirtämän huvilan Suomen ensimmäiseksi siviililentoterminaaliksi, josta ponttoonikoneilla lennettiin Tukholmaan. Vuodesta 1942 huvilassa on toiminut Turun Pursiseuran seuramaja ja ravintola, jossa oli kiitettävästi tarjolla käsidesiä ja turvavälejä.

Nyström suunnitteli Turkuun useita arkkitehtonisesti tyylikkäitä rakennuksia, mm. Volter Kilven taloksi sanotun rakennuksen, jonne Kilpi muutti 1919 ja kuoli siellä 1939.