ystävyyden patsas

Kukkulan takaa pilkottava veistos ei kuvaa korttiporukkaa tai tenuremmiä, vaan turkulaisten ja leningradilaisten välistä ystävyyttä.

hän piileskeli täällä

iltavalo

En ole lintubongari. Nostokurjen tallentuminen muistikortille oli onnellinen sattuma.

kirkolla

Päiväretkelläni Rymättylässä pysähdyin Pyhän Johanneksen kirkolla. Katolisena aikana kirkko oli pyhiinvaelluskohde. Nykyisin Naantaliin kuuluvasta Rymättylän seurakunnasta on ensimmäinen maininta vuodelta 1335. Kirkko on rakennettu viimeistään 1500-luvun alulla. Kirkkosalia kunnostettiin 1927-1928, jolloin mm. kalkkimaalaukset ja veistokset restauroitiin. Museoviraston mukaan rakennus on säilynyt erinomaisesti keskiaikaisessa asussaan, kuten myös taitavasti restauroitu kirkkosali. Olen tehnyt kirkosta esittelyn tai kaksi, joten tällä kertaa nautin vain aurinkoisesta syyspäivästä ja hautausmaan rauhasta.

röölä

Röölä, ent. Röödilä, sijaitsee Otavan saarella nykyisin Naantaliin kuuluvassa Rymättylässä. Matkailuesitteissä Röölä mainitaan pienenä viehättävänä kylänä, mutta kulkija kyllä pettyy, jos sellaiseen luulee menevänsä. 

Kunniansa päivinä Röölässä sijaitsi mm. sillinjalostamo, mylly, raamisaha, sekatavarakauppa ja kaksi pankin sivukonttoria, mutta ennen muuta Röölä tunnettiin sillisatamastaan, johon Saukko-laivasto toi vuotuisen lastinsa.

Rymättyläläisten veljesten perustama kalastusyhtiö aloitti sillinpyynnin ja kalan jalostamisen vuonna 1949. Vuonna 1969 Röölän satamassa purettiin ennätyksellinen 1,23 miljoonan kilon sillisaalis. 

Vuodesta 1965 Rymättylän Säilyke oli Suomen ainoa sillinpyyntiyhtiö ja sen Saukko-laivaston paluu pyyntimatkalta oli valtakunnallinen uutinen vielä 1970-luvulla. 

Sillitehdas lopetettiin 2014, minkä jälkeen tiloissa on ollut muuta tuotantoa.

Vähän nukkavierulta vaikuttava kyläkeskus saariston pienen rengastien varrella pyrkii profiloitumaan matkailukohteena.

Koska Rymättylä on kuuluisa myös perunoistaan, järjestetään Röölässä aina alkukesästä Sillii & uusii perunoi -tapahtuma.

häirikkö

Komealupiini on säädetty haitalliseksi maahanmuuttajaksi, jota ei saa päästää eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. En tiedä, onko määräyksistä poikkeaminen sanktioitu, mutta komealupiini on niin hyvä kotoutuja, että vaikka se ei  saisikaan tulokaslajin statusta, sen olemassaolo faunassamme on pakko hyväksyä. 

Komealupiinin siemenet kestävät itämiskykyisinä vuosikymmenistä vuosisatoihin. Ilman lupiineja tielaitoksen sorapenkoilla ei kasvaisi mikään. Olen pyöräillyt ympäriämpäri maakunnissamme ja tienvarsia nähneenä en oikein ota uskoakseni, että lupiinista tulisi nykyisellään vallitseva tai edes merkittävä piennarlajike.