marjat

Väri on heijastuvaa valoa.

kaatuneitten tie

Turun sotilashautausmaa

toukomettinen

Urbanisoitunutta sepelkyyhkyä, jota vanhastaan on sanottu toukomettiseksi, tapaa näkyvästi ja kuuluvasti kaupunkipuistoista ja hautausmailta. Kumeaääninen huhuilija on riistalintu, jota saa ammuskella 10.8. alkaen. Kuvan yksilö on lennähtänyt tähyilypaikalle, jonne enkeli varmaan on unohtanut tennarinsa.

pähkinäkätkö

Metsäretkellä pähkinälehdossa tulin kurkistaneeksi tammen kyljessä olevaan halkeamaan, ja toden totta: kasa hasselpähkinöitä häämötti lahoavan puun onkalossa. Hädin tuskin sain keinoteltua kamerani jonkinlaiseen kuvausasentoon ja lauottua umpimähkään muutamia salamakuvia, joissa näkyy sekä uutta että vanhaa satoa. Ne saattavat olla pähkinähakin tai närhen varastoimia. Ken tietää. Oravakin niistä tykkää, mutta on hajakätkijä. Siellä täällä polulla näkyi parittaisia pähkinäpaketteja.

luonnon tuote

Tämä tässä ei ole voisilmäpulla eikä kiitos naapurin talkooporukalle, vaan aito luonnontuote Ruissalon suojelumetsässä.

kotipesä

Tässä muurahaiset ovat koonneet lehtometsään sekalaisesta materiaalista melkoisen keon. Suurimmat suomalaismetsien neulaskeot ovat tätäkin huomattavasti suurempia ja jokainen niistä on miljoonien muurahaisten työpaikka ja koti, jossa vallitsee matriarkaalinen järjestys. Muurahaisten heimo on ollut olemassa noin 100 miljoonaa vuotta, mutta varhaisimmat fossiilit ihmisestä on ajoitettu vain noin 300 000 vuoden päähän. 

Muurahaista on usein käytetty eläinfaabeleissa ahkeruuden perikuvana halutessa korostaa työn siunauksellisuutta.

Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä

tapas hyttynen muurahaisen tiellä.

Se hyttynen hyrisi iloista virttä,

ja se muurahainen raahasi hirttä.

– Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää!

– Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää!

Ei enempi pieksänyt toinen suuta,

vaan raahasi, raahasi puuta.

Ja hyttynen katseli häntä tovin.

Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.

Kesän riemuja eivät malta ne maistaa,

vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.

Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa,

joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.

– – –

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän,

lumin peitteli muurahaisen pesän.

Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. –

Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.

 

(Vanha tarina hyttysestä ja muurahaisesta Uuno Kailaan kertomana)