sieniä kasvaa

 Metsä on haudanhiljainen. / Kuvittelen kuulevani matojen mutinaa. // Sieniä kasvaa.

karve

Tuuli viskoi hankakarveen tupsukoita polun varrelle.

sudenmarja

Sudenmarja on myrkyllinen kaikilta osin. Myrkyllisyys on myös ihmistä ilmentävä. "Ihminen ihmiselle on susi", kirjoitti roomalainen näytelmäkirjailija Plautus (254-184 eaa) näytelmäänsä Asinaria, latinaksi Lupus est homo homini, non homo.

kasvupaine

On erikoista, miten sekovartinen höttöläinen pystyy hatullaan murskaamaan vaikka asfaltin. Ilmiölle on tieteellinen selitys, mutta tyydyn nyt vain ihmettelemään. Oheisessa kuvassa lahottajasieni työntää tieltään pienen lehtisammalmättään.

yksityisyys

Syksyn portti on aina avoin.

ja rintansa riemusta raikui

 Turun kauppatorilla

krottilanlahti

Krottilanlahti laajoin ruovikoin on luonnonsuojelualuetta suoden ihmisiltä turvatun pesimärauhan monenlaisille siivekkäille. Kevätkesällä oli merikotkilla yhtä juhlaa niiden mässäillessä ruovikossa pesivän tiirayhdyskunnan poikasilla. Yläkuvan etualalla on Ylämaan karjan laidunta. Etäällä metsän reunassa häämöttää lintujentarkkailutorni.

terhokoti

Luontoportissa kerrotaan viehkeästi: Tammen hedelmä on maljamaisen kehdon ympäröimä.

monimuotoista

Lahokannon ympärillä ja päällä sammalta, ketunleipää, lillukkaa, karhukaista, hiirenporrasta, päkinäpensasta, tammipuuta ja paljon muuta. 

PS. Todennäköisesti eniten karhukaisia on kuvan kannolla olevalla sammalella, koska sammal kerää kosteutta ja vesi on tärkeää karhukaisten elämälle. Kuiville joutuessaan  ne pystyvät pysäyttämään aineenvaihduntansa ja siirtymään anhydrobiosiin ainakin kymmeneksi vuodeksi ja elpymään saadessaan vettä niskaansa. Niinpä karhukainen  on tunnettu myös "pienenä vesikarhuna". Pieni se onkin: pienimmillään 0,1 millimetriä ja suurimmillaan 1,5 millimetriä. Karhukaiset eivät ole sosiaalisia, ne eivät kommunikoi keskenään. Ne liikkuvat hyvin hitaasti ja kohdatessaan toisensa vaihtavat suuntaa, paitsi jos aikovat lisääntyä suvullisesti. 

marjat pihlajan

Kulosaari - Leposaari

ilta

Kakskerran kirkolla.

kirkkosuntti

Kerrotaan, että Kakskerran asukkaat saivat tästä suntista vuonna 1686 niin valtaisan lahnasaaliin, että se nähtiin taivaallisena merkkinä kovasti kaivatun kirkon rakennuspaikasta. Saadut sata tynnyriä kalaa myytiin Turun torilla ja tuloilla perustettiin kirkonrakennusrahasto. Brinkhallin kartano lahjoitti rakennusmaan.

lillukka

Tämä on se kasvi, jonka varsiin puhujien sanotaan sanoissaan joskus kompastelevan, mutta voiko niihin edes kuvannollisesti kompastua. Luontoportti kertoo: 

 

Lillukka leviää erittäin tehokkaasti kasvullisesti: kasvin tyveltä kasvavat juurehtivat rönsyt ovat sanonnasta kuuluisia lillukanvarsia. Yhdessä kesässä rönsy voi kasvaa jopa 3,5 metriä ja yhden yksilön rönsyjen yhteispituus voi olla jopa 40 metriä. Rönsyt juurtuvat loppukesästä ja tytäryksilöt itsenäistyvät, kun yhteys emokasviin katkeaa rönsyn lakastuessa.

kukkaisten keskellä

 metsäkauris

jälkikasvua

Kirsti ja Erkki tulivat ajallaan, kuten aina, ja siitä alkoi aprikointi, laittaisivatko nämä lopultakin pesän ruovikkoon, jonka reunamilla tapasivat käyskennellä. Vähitellen toivo hiipui ja tarkkailuun tuli pitkä tauko, Äskettäin muuan paikallinen henkilö kertoi, että kurjilla on kaksi poikasta ja mainitsi nähneensä koko perheen yhdessä. Minulla oli onni saada kamerani muistiin emolinnun paimentama, jo teini-ikäiseksi ehtinyt jälkikasvun edustaja.

pelastustie

metsätie

sumussa

putkinotkon herra

 

Viime lauantaina oli radiossa päivän mietelauseena runo kirjailija Joel Lehtosen postuumisti julkaistusta runoteoksesta Hyvästijättö Lintukodolle. Otavan 1979 julkaisemassa painoksessa on Paavo Haavikon kirjoittamaksi merkitty teksti, jonka lyhennän olennaiseen: Hyvästijättö Lintukodolle on se kirja, jonka luen joka kesä joskus heinäkuussa Säämingissä lähellä Lehtosen Putkinotkoa. Se on hänen jäähyväisensä elämälle. (–) Se on kirjailijan elämäntyön tietoinen päätös, lopun enne. 

 

Monet ”hyvästijätön” runot kertovat kivusta, elämään väsymisestä, kaipuusta lähteä ja silti kaihosta elää. Niiden merkitys korostuu tiedosta, että kirjailija kärsi ankarasta, työkyvyttömyyteen johtaneesta selkärankareumasta. Hän hirttäytyi Pohjois-Haagan kauppalan Sankaritien työhuoneessaan 52-vuotiaana. 

 

Lintukoto oli kalamaja Vanajaveden pienessä Vähä-Vohli-saaressa, jonka Lehtonen oli hankkinut kesäpaikakseen luovuttuaan 17 vuotta pitämästään Putkinotkosta, 30 hehtaarin Inhanmaan tilasta. 

 

Joel Lehtosella oli ankara varhaislapsuus. Hän syntyi loppuvuodesta 1881 Säämingin Haukiniemessä Harjun tilalla Karoliina Heikaraisen aviottomana lapsena. Äiti ei suostunut kertomaan lapsen isää eikä isäehdokasta ilmaantunut, vaikka vahvoja arveluja miehestä oli. 

 

Karoliina jätti vain puolivuotiaan poikansa huutolaiseksi. Vuonna 1885 papinleski Augusta Wallenius huusi nelivuotiaan Joelin hoitoonsa 11 vuodeksi. Hän antoi lehtolapselle nimeksi Lehtonen ja avasi hänelle koulutien. Aikuisena Joel uskoi huonon terveytensä johtuneen varhaislapsuutensa kurjista vuosista. 

 

Olen poikennut pyöräilyretkilläni Putkinotkossa muutaman kerran. Ylimmässä valokuvassa on sauna, jossa Joel syntyi. Se on siirretty Harjun tilalta Putkinotkoon. Saunan alkuperäiselle paikalle on pystytetty muistokivi. Toisessa kuvassa on Harjun torppa. Siellä käydessäni talo oli autio, mistä porstuan edustan kasvustokin kertoo. Otin useita kuvia sisältä ja ulkoa, mutta ne ovat jääneet jonnekin, kuten Putkinotkon rakennuksistakin ottamani kuvat. Vain oheiset ovat jääneet.

 

Minulla on joitakin teoksia Lehtosen tuotannosta. Teos Kerran kesällä, 1917 painettu, kuuluu Putkinotko-sarjaan, kuten muutamat muutkin hänen kirjoistaan, joista tunnetuin on Putkinotko, yhdenpäivän romaani.

puut vanhat

- - - -

 

Suvikerrat miljoonat maatuu, kun vierivät ikuisuudet, ajat kuolevat, ajattomuudet ja kansojen rajattomuudet, puut vanhat lahoo ja kaatuu, puut nousevat tuoreet ja uudet. 

 

Kaarlo Sarkia