Aavistan kuoleman varjon. / Tiedän, että kohtalomme ovat kerätyt nornain* pöydälle. / Tiedän, ettei maahan syövy edes sadepisaraa, / joka ei olisi kirjoitettu ikuisten aikojen kirjaan. / Tiedän: niin totta kuin aurinko nousee, / koskaan en ole näkevä huikaisevaa hetkeä, jona se on taivaanlaella. / Tulevaisuus luo minuun autuaan varjonsa, / se ei ole muuta kuin tulvivaa aurinkoa: / olen kuoleva valon lävistämänä; / kun olen polkenut kaiken sattuman anturani alle, / käännän hymyten elämälle selkäni. *Nornat ovat skandinavisessa mytologiassa kohtalon jumalattaria.
Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti