torstai 1. lokakuuta 2020

syyskuun viimeiset

Ilokseni ehdin ennen lehtipuhallinporukkaa Turun hautausmaalle vaahteranlehtiä kahistamaan ja hautoja katselemaan. 

Ylinnä enkeliveistoksen koristaman hautakiven alla oleva Pekka Uschanoff oli savenvalaja Muolaan Kyyrölässä. Kotiseutukronikoijan mukaan Kyyrölässä joka kolmas mies 1930-luvulla oli ainakin sivutoiminen potintekijä. Talvisodan alla kylässä oli  pottiverstaita, kornuja, noin seitsemänkymmentä.

Rami Sarmasto, laulaja ja näyttelijä, menehtyi 27-vuotiaana auto-onnettomuudessa, jossa oli mukana  hänen kihlattunsa Tamara Lund, joka selviytyi onnettomuudesta katkenneella kylkiluulla. Tamara Lundin hauta on Turun Kakskerran kirkkomaalla. Rami Sarmaston äiti eli pitkän elämän ja pääsi kuolemassa poikansa viereen.

Ajatuksia saattaa herättää hautakivi, jossa lukee pelkästään ÄITI, monien mielestä suomen kielen kaunein sana. Haudan hallintaoikeus on päättynyt ja jos sitä ei jatketa eikä kiveä poisteta vuoden kuluessa, vie seurakunta kiven ja ehkä äitienpäiväruusunkin.

Bror (Buntta) Arne Napoleon Wahlroosin hautakivi seisoo samassa rintamassa jääkäriupseerien hautakivien kanssa. Muistokirjoituksessa isästään Björn Wahlroos kertoo, ettei isä pystynyt askeltamaan edes viittäsataa metriä ilman matkalukemista. Hän luki aina milloin se oli mahdollista, ja kaiken mahdollisen, postiluukustakin putoilevan.

Kuvassa olevan hautausmaan korkeimman muistokiven kirjoitusta en muista, mutta käyn joskus parsimassa aukon. 

Lopuissa kuvissa on lähinnä maisemallisia objekteja, joista erityinen on vaahteranlehdillä turhamaisesti somistautunut kuusenrahjus.

4 kommenttia:

  1. Ei liene yllätys, että kuljeskelen mielelläni hautausmailla, varsinkin vanhoilla sellaisilla. Samaa taipumusta näen myös sinussa ja meitä samanlaisia on useita. Syksyn värit antavat oman värikylläisen mausteensa hautausmaiden kauneuteen. Hautakivi, jossa on vain teksti "Äiti", on liikuttavaakin liikuttavampi ja tosiaan, sen vieressä on ilmoitus hallintaoikeuden päättymisestä. Voi olla, että vuoden kuluttua koskettavaa hautakiveä ei enää ole. Koristeellinen risti ja lappeellaan pönöttävä hautakivi lienevät muistoja aikaisemmilta ajoilta, liekö niiden kohdalla enää ketään haudattuna, olisivatko vain pois siirrettyjä paikaltaan. Kirjoituksesi kasvatti lihaa luiden ympärille, pelkkä kuvasarja ei olisi vaikuttanut samalla tavalla...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitat viimeistä kuvaa. Valurautaisia ristejä katkeilee ja hautakiviä kaatuu. Kuvalliset elementit valaistusta myöten osuivat kohdalleen. Hautakivessä sukunimi Alku saattaa herättää metafyysisen mielleyhtymän, kuten minulla. Kivessä on neljän naisen nimet.

      Poista
  2. Rami Sarmaato! Olin menossa opiskelemaan Tampereen yliopiston Draamastudioon ja olin nähnyt Sarmaston esiintyvän siellä sun täällä. Tamara Lundin laulamisesta en ollut mitenkään varma, mutta osasivat ne laulaa yhdessäkin.Asuin tätini luona Porissa sen kevään, piti lukea ylioppilaskirjoituksiin.

    Perhe oli hajonnut, asuin tätini kanssa. Luin ja surin Sarmastoa, vaikka en mitenkään kuvitellut häntä mihinkään erityiseen rooliin omassa elämässä-

    Olin nähnyt Sarmannon Käärmeennahkatakissa, se ei laulanut yhtä hyvin kuin miten lauloi se sen leffan Käärmeennahkatakkipoika, Marlon Brando tai Paul Newman, en muista kumpi. Mutta sillä oli rakastettunaan Annan Magnani. Sille venäläinen astronautti toivotti sieltä Vostokistaan (?) "Hyvää yötä!". Maailman kaunein nainen, maailman parhaita näyttelijöitä oli, ehdottomasti.

    VastaaPoista
  3. Kiitos muisteluksesta!

    VastaaPoista