Kirkko on ainoa keskiajalta säilynyt rakennus Raumalla. Kuorin 1510-luvulla tehdyt seinä- ja holvimaalaukset, joiden pääaiheena on Neitsyt Maria, esittävät tiivistetysti koko raamatullisen pelastushistorian.
Pohjoissaksalainen saarnastuoli 1620-luvulta mainitaan maamme hienoimpiin kuuluvana renessanssiajan puunveistotaiteen tuotteena. Länsi- ja pohjoislehterien kaiteissa olevat apostolimaalaukset ovat 1760-luvulta, urkufasadi vuodelta 1787 ja kirkon penkistö 1890-luvun alulta.
Puinen, mahdollisesti preussilaista alkuperää oleva kolmiosainen alttarikaappi, on 1440-luvun tienoilta. Sen oviin on kuvattu mm. kaksitoista apostolia.
Katosta roikkuva 24-haarainen messinkikruunu on tuotu sotasaaliina kolmikymmenvuotisesta sodasta (1618-1648). Kruunussa olevan pallon kyljessä on sen hankintahistoriaan liittyvä kaiverrus, jossa mm. sanotaan: "Johan Jakobinpoika Weilanus pystytti tämän monumentin Jumalan, Vapahtajamme kunniaksi ja muistoksi jälkipolville. Hän lahjoitti sen rakkaalle kotikirkolleen Rauman kaupungissa samana vuonna, jolloin kuningas Kustaa ja kuningatar Kristiina saavuttivat vihollisistaan riemullisen voiton." (Lahjoittaja oli raumalaisen raatimiehen poika, joka toimi majoitusmestarina Stralsundissa.)
*
Pyhän ristin kultti liittyy jumaluusopillisesti Jeesuksen kärsimyshistoriaan. Sanotaan, että Kristuksen ristin palasia on pyhäinjäännöksinä ympäri Eurooppaa niin paljon, että niistä saisi monta Jeesuksen ristiä. Legendan mukaan yksi kappale niitä olisi ollut Hattulan Pyhän Ristin kirkossakin, mutta kadonnut venäläisten poltettua kirkon Vanhan vihan aikana 1495. (Ruotsin ja Moskovan ruhtinaskuntien välinen sota 1495–1497.)
Upeat kuorifreskot syvine väreineen. Myös urkufasadi on erityisen hieno. Alttari-ikkunan lasimaalauksessa on - jälleen kerran - aiheena Kristuksen kirkastuminen. Olen käynyt Raumalla, mutta en päässyt katsomaan kirkkoa. Ehkä pitäisi tehdä kesäaikaan kirkkokierroksia, kuten sinä, pääsisi näkemään interiööritkin. Siinä olisi minun tapauksessani kysymys myös seurakunnan sisäisen ilmapiirin aistimisesta.
VastaaPoistaIlman mitään kulttuurista motivaatiota en voisi kuvitella kirkkorakennusten ja kirkkopihojen valokuvaamista muuten kuin maiseman osana. Seurakunnan sisäisen ilmapiirin aistimiseksikin pitäisi omata motivaatio ja strategia. Pitäisi ainakin osallistua jumalanpalveluksiin ja kirkkokahveille.
VastaaPoista