Punakärpässienet loistavat aina läsnäolollaan. Niistä ei nyt enempää eikä muistakaan sienistä, mutta kielo kiinnostaa minua. Oheisissa kuvissa kielojen maatuvat lehdet kattavat metsänpohjan, nyt jo paljolti puiden pudonneitten lehtien peittäminä. Lajin tieteellinen nimi, Convallaria majalis, viittaa Raamatun Laulujen lauluun, jossa tyttö vertaa itseään laaksojen liljaan. Vain muutama prosentti kieloista kukkii muodostaen kuvassa näkyviä kauniita myrkkymarjoja. Kielo on äänestetty Suomen kansalliskukaksi 1967 itsenäisyyden viisikymmenvuotisjuhlavuonna, joskin sitä esiintyy maapallolla ympäriämpäri, paikoin rauhoitettunakin. Suomenkielisen nimensä kielo on saanut lehtensä muodosta (kieli, kielo). Vanha kansa kutsui kieloa lehmän-, härän- ja koirankieleksi. Kielo on myös naisen nimi ja suosittu lehmän nimenä. Kuvassa kielonmarjojen vieressä on ainavihantia sinivuokonlehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti