Vartsalan lossille matkatessaan voi levähtää Kustavin kirkolla. Rakennus on maamme vanhin, 1676 valmistunut puinen ristikirkko, jollaisia löytyy maastamme vain viisi, toiseksi vanhimpana Hiittisten kirkko.
Rakennuksen lisäksi minua kiinnostaa Kustavin kirkon hautuumaa, jossa on nurmen alla lukuisasti Seiskarin saaresta evakuoituja sukulaisiani. Kun taannoin en löytänyt isoisäni isän hautaa, päätteli kirkkoherra lähettämässään sähköpostissa, että hautapaikka on jo pantu kiertoon. Sitähän käytännössä on kirkon uskontunnustuksessaan julistama ruumiin ylösnousemus. Ennen se tapahtui lapiolla, nyt kaivurilla.
Äskeisellä käynnilläni huomioni kiinnittyi hautakivessä olevaan tekstiin: Tässä lepää maallinen majani. Kyseessä on Lokalahdella 30.5.1873 syntynyt ja Kustavin Katkurun saaressa 14.11.1974 kuollut Ossian Kuusinen, joka 14-vuotiaana matkasi kotitilalta Kustaviin ja teki siellä kunnioitettavan pitkän renginuran ummistaen silmänsä 101-vuotiaana. Kuusivuotiaana isästään orvoksi jäänyt Ossian kertoi haastattelijalle aikansa "kulutusjuhlasta":
"Ja sillo ei ollu minkänkaltast appu yhteiskunnan pualest. Että jossei ne sit eläny, ni saiva kual. Mut et ei me kokonas ilma ruakka sentä koska oltu, mutta ei ruaka mittä semmost ollu, ko nykyaikan. Eikä sillo vaadittu siltaval, ko ny. Et ko ol ruisjauho ja peruni ja silakka, ni ei sillo mittä puutteest viäl puhuttu. Mut sit, kute niitäkä ollu, ni sit ruvetti puhuma puuttest."
Kirkkomaalla on myös "kulttikirjailija" Volter Kilven hauta. Muitakin Kilpiä hautakivien alla on.
Hautausmaan vieritse kulkee edellisessä postauksessa mainittu Tukholman ja Turun välinen Suuri Postitie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti