Mietoisten ensimmäinen kirkko oli Hietamäen kylässä sijainnut Pyhän Jaakobin puinen kappelikirkko. Kappeli ja Hietamäen seurakunta mainitaan Turun tuomiokirkon Mustassakirjassa (kopiokirja, johon on koottu jäljennöksiä lähinnä Turun tuomiokirkkoon ja sen omistamiin tiloihin liittyvistä asiakirjoista) ensimmäisen kerran vuonna 1366.
Vuodesta 1641 vuoteen 1886 Mietoinen oli Mynämäen kappeli. Nykyisen kirkon rahoitti ja rakennutti kartanonomistaja kreivi Henrik Klaunpoika Fleming Mynäjoen rannalle likelle kartanoaan vuosina 1641-43 saaden kirkkoon patronaattioikeuden, yksinoikeuden valita kirkkoon pappi.
Ennen vuotta 1865 evankelis-luterilaiset seurakunnat Suomessa vastasivat myös paikallishallinnosta ennen kuin maaseudulla kunta-asetuksella erotettiin maallinen kunta evankelis-luterilaisesta seurakunnasta, mihin saakka seurakunnan kirkkoherra toimi myös kunnanjohtajana. Patronaattioikeuden omaavalla kartanonherralla oli mahdollisuus ainakin yrittää käyttää valtaa valitsemansa papin kautta.
Suomessa uusien patronaattioikeuksien jakaminen kiellettiin vuonna 1867. Viimeisinä Suomessa patronaattioikeudesta luopuivat Åminnen kartano Halikossa vuonna 1896 ja Louhisaaren kartano Askaisissa vuonna 1910. Ensin mainitun kartanon omistaa liikemies Björn Wahlroosin poika Thomas Wahlroos.
Mietoisten keskiaikaiseen tapaan rakennettua harmaakivikirkkoa on muutettu monesti sekä sisältä että ulkoa. Erillistä puurakenteista kellotapulian korvaamaan rakennettiin kirkoon 1819 uusklassinen kellotorni.
Hieman minua oudoksuttaa katon ja penkkien tummuus.
Kirkon urut ovat vuodelta 1973, mutta vuodelta 1900 oleva uusgoottilainen urkufasadi on säilytetty.
Saarnastuoli on rakennettu 1750 ja maalattu seuraavana vuonna.
Kirkon vanhinta esineistöä ovat keskiaikainen koivupuinen krusifiksi noin 1500-luvulta ja hiekkakivinen 1200-luvulta oleva kasteallas (ei näkyvillä), jotka lienevät peräisin vanhasta kappelikirkosta. Lahjoituksena saatu könninkello on 1800-luvun puolivälistä. Myös kristallikruunut ovat lahjoituksena saatuja. Kirkon tornista löytyy vaivaistukki, entinen krusifiksi, häpeäpenkki ja jalkapuu. Vaivaistukki vastasi vaivaisukkoa.
Kirkon pihalta löytyy "perinneketo", osa luonnontilaiseksi jätettyä heinikkoa, johon on kylvetty niittykukkien siemeniä. Heinäpusikko pitäisikin nimetä luonnonniityksi, sillä tuskin se koskaan kedoksi muuttuu.
Kiinnostava ja ulkoasultaan kaunis kirkko, vaan enpä noin tummaa sisäkattoa ole missään muualla nähnyt. Tuo kyllä 'ahistaisi' sisällä istujaa. Myös alttaritaulun paikalla olevia krusifikseja on tosi vähän, minä olen käynyt vain yhdessä sellaisessa kirkossa ja toisessa, jossa oli pelkkä piikkiseppeleellä ja sädefiguureilla koristeltu risti.
VastaaPoistaSaarnastuolin katos on todella hieno laatuaan, lieneekö samalta ajalta kuin itse tuoli. Myös urkufasadi on kaunis, suorastaan ylevä.
Kolmannessa kuvassa oikealla reunalla on ilmeisesti kaatuneiden muistomerkki, kiinnostava veistos.
En mene vannomaan, että saarnastuolin katos on samalta ajalta itse tuolin kanssa, mutta luultavasti on. Ainakin samaan aikaan ne on maalattu. Maalari on signeerannut työnsä saarnastuolin katoksen sisäreunaan latinaksi, suomennettuna "Jonas Bergman maalasi (tämän) vuonna 1751". Saarnastuolin rungon väritystä on muutettu, joten tuoli ja katos näyttävät eriaikaisilta (hyvä huomio). Katoksen värit ovat alkuperäiset. Bergman tunnetaan pääosin 1700-luvun jälkipuolen alttaritauluistaan sekä lehtereiden ja saarnatuolien kuvasarjoista. Hän syntyi ja kuoli Turussa saavuttaen korkean iän (1724-1810). Saarnastuolin rakensi puuseppä J. Lindstedt 1750. Mietoisten kirkon sankaripatsas on Jussi Vikaisen käsialaa. Hän on suunnitellut 20 sankaripatsasta tänne lounaiskolkkaan. Hänen veistostyylikseen on märitelty tyylitelty realismi.
VastaaPoista