ahistaa

Vankilaromantiikalla ryyditettyä Kakolanmäkeä ja sen ympäristöä Suomen Turussa räjäytellään ja porataan tiukkaan rakennetuksi kaupunkilähiöksi. Tosin grynderin ylisanojen mukaan se on oleva kohti satamaa laajenevan kaupungin uusi sydän, mutta en mieluusti asuisi moisessa ahtaudessa.

Kakolanmäki ei ole museomäki. Suojelluista vankilarakennuksista on jäljellä osin parvekkeellisiksi muutetut ulkoseinät. Sisäosat on rakennettu ja rakennetaan asunnoiksi, liikehuoneiksi, ravintoloiksi, hotelliksi ja kokoontumistiloiksi. Museoviraston suojelutarpeiksi on riittänyt rakennusten ulkokuorien lisäksi museoselli.

Keskimmäisessä kuvassa on vankilan vartiotorni.

Kallion sisässä on kaupungin vedenpuhdistamo, jonka kyljestä on löytynyt paikka myös maanalaiselle kylpylälle.

Tiilitalon pääsisäänkäynnin risti kertoo kirkoksi vihitystä salista, josta tulee juhla- ja kokoustila.

Kakolanrinteen kolerahautausmaalta kerätyt luut on siirretty muualle ylösnousemusaamua odottamaan. Sen paikalle on rakenteilla lasten päiväkoti. Hautausmaa perustettiin ensimmäisen koleraepidemian (1831–1832) aikaan.

Kakola-nimen on päätelty johtuvan mäen rinteessä olleesta mielisairaalasta, joka ei kuitenkaan tarkoita myöhemmin vankilan yhteyteen rakennettua vankimielisairaalaa.

Jalankulkijoita varten on Kakolanmäen rinteessä kiskoilla liikkuva vinohissi, funikulaari, kansan suussa jumikulaari, koska se on alituisesti jumissa. Hissimatka katutasosta mäelle kestää minuutin.