sulka syksylle

metsän kuvat

Vesiputin viereen asettuneen keltakurjenmiekan kukka on vaakunaliljan esikuva. Syksyisen luonnon väriläiskä, punakärpässieni, on koivun ja männyn juurisieni, Vsemmanpuoleinen on vielä vauvaikäinen. Juuri maanpinnalle nousevaa sientä peittää valkoinen suojus, josta osa jää pilkkuina lakin pinnalle. Puna-ailakki kukkii myöhäiseen syksyyn. Pähkinäpensaan urpu on kuin koru. Leutoina talvina se avautuu jo helmikuulla.

muistojemme lehdet

metsä hiljenee

Syksyn myötä metsä hiljenee, mutta ei sentään vaikene. Satunnaiselle kulkijalle kertovat olemassaolostaan esimerkiksi tiaiset, tikka, palokärki, närhi, korppi, varis, mustarastas ja heinäsorsa. 

Mahdollisesti Kaakkois-Suomesta rajaloikkareina tulleet hirvikärpäset ovat inhottava lukunsa korkeimman tahon luomistyössä. Elukat saattavat erehtyä imemään verta ihmisestä, mutta lisääntyäkseen ne tarvitsevat tujauksen hirvieläimestä. 

Pähkinäpensaat välittävät vielä valoa riipiytyneessä lehtimetsässä (kaksi ylintä kuvaa). Eurooppalaisen hasselpähkinäpensaan juurakko saattaa elää jopa tuhat vuotta, maanpäälliset osat vain viitisenkymmentä, mutta juurakosta tunkee uusia varsia. 

Sinivuokko viihtyy hyvin pähkinäpensaan yhteydessä, kuten ainavihreistä lehdistä karikkeen seassa näkyy (saniaiskuva). Alimmassa kuvassa on sortuneen tammen maatuvia osia.

kas vain

enemmän maassa

kuin puussa