
Teki mieleni pois metsästä, ehkä peippojen tuloon asti asti; mene tiedä, vaikka kurkikin jo lähtisi. Kuviani selatessani pysähdyin taannoin ottamiini otoksiin korvameduusoista, joita vielä marraskuullakin satunnaisesti tapaa. Kuvien kiehtovat otukset ovat lokakuulta ulkosaaristosta. Hyytelömäiset meduusat ovat petoja pyydystäen ravinnokseen eläinplanktonia, pieniä kalanpoikasiakin, jollainen keskimmäisessä kuvassa ui. Runsaimmillaan olen nähnyt kuolevia meduusoja rannoille ajautuneina, sillä eläimen meduusavaihe kestää vain kesän. Naaraan tuottamat noin miljoona toukkaa kiinnittyvät meren pohjakiviin, joissa niistä kehittyy polyyppeja ja lopulta vapaasti uivia meduusoja ensi kesäksi.