kesäpäivä angelniemellä

Kokkila on kylä Suomessa, entisen Angelniemen kunnan alueella, jossa ei ole taajamia. Poikkesin äsken siellä. 

Kylän lossirannalla taannoin ensimmäistä kertaa seistessäni ei mikään viitannut siihen, että olisin entisen itsenäisen kunnan hallinnollisessa keskuksessa, jota sillä erää edustivat kioski, baari, uusiokäytössä oleva juustovarasto sekä vene- ja uimaranta, kuten nytkin. Angelniemen kunnian päivinä Kokkilassa oli pankki, terveysasema, useita kauppoja, meijeri ja posti. Koulua ei sentään ole vielä lopettu ja bussi käy rannalla kääntymässä. Yhtään skuuttaajaa ei näkynyt. 

Alueen väkiluku oli 843 vuonna 1880. Nykyisin se on 374. Itsenäisenä kuntana ja seurakuntana Angelniemi oli vuosina 1916–1966, minkä jälkeen se liittyi takaisin emäpitäjäänsä Halikkoon, joka vuonna 2009 liitettiin Saloon. 

Angelniemi muodostuu osasta mannerta ja osasta Kemiönsaarta. Kokkilanselkä erottaa osat toisistaan. Angelniemen kirkko sijaitsee saaren puolella, mutta valtaosa väestöstä asuu mantereella. Kirkon siirtämisestä Kokkilaan keskusteltiin useasti 1800-luvulla, mutta kirkonkylä jäi syntymättä. 

Kirkko rakennettiin 1772–74 korkealle kalliolle meren äärelle, kuten kuvista näkee. Kirkossa pidetään kesäaikana palveluksia kaksi kertaa kuukaudessa ja talvikautena kirkollisina juhlapyhinä. 

Kuriositeettina mainittakoon, että Björn Wahlroosin omistukseensa hankkima Halikon Joensuun kartano käytti Angelniemen kappelin papinvaalissa nimitysoikeutta 1700-luvun lopulta 1870-luvulle. 

 * 

Ylimmässä kuvassa on Kokkilan lauttarantaa hallitseva arvorakennus. Vene ehkä ilmentää kokkilalaisten käsitystä huumorista. Sitä seuraavassa kuvassa on näkymä yleiseen venerantaan ja siitä edelleen kalannarraajiin. Kirkko ja kirkkoranta ovat Kemiönsaaresta. Rojulla estetisoidut kivirauniot ovat rajapyykkejä.