Amberla lienee paikkakunnan nykyisistä suvuista tunnetuin.
Pyhä Margareeta Antiokialainen, ortodoksisessa kirkossa Pyhä suurmarttyyri Marina (Suomen kansanperinteessä Marketta tai Reetta), oli keskiajalla yksi neljästätoista hädässäauttajasta, fiktiiviseksi osoittautunut pyhimys, jonka uskottiin suojelevan vaaroilta ja taudeilta.
Katolisen kirkon pyhimyskalenterista Margareeta on poistettu epähistoriallisena, mutta ortodoksinen kirkko häntä yhä rukoilee.
Reliikkejäkin löytyy: Athos-vuorella, Vatopedin luostarissa, on Pyhän Marinan käsi.
Kirkko näyttää komealta ja komea on nimikin. Tämä pyhimyskultti ei mielestäni oikein istu suomalaiseen uskonmaisemaan, mutta katolista tai ortodoksista perua näitä 'pyhiä' riittää.
VastaaPoistaMihin liittynee otsikkosi, tällä kertaa ei auennut.
Villakoiran ydin tässä on poikkeuksellisesti Tuula Amberlan laulama Lulu. Kuusikymmentä vuotta elokuussa täyttänyt laulava lastenkirjastonhoitaja asuu Vehmaalla. Keskimmäisessä kuvassa on Amberloiden sukuhauta.
VastaaPoistaKatolinen kirkko tunnustaa yli 7000 pyhimystä, joista tärkein on tietenkin Neitsyt Maria. Reformaatiossa hylättiin pyhimyskulttuuri, mutta ei ihan jäännöksettömästi. Ensi kesänä saattaisin käydä Köyliön kirkkoa katsomassa.
Vähän jo tuota ounastelinkin sen sukuhaudan ansiosta. Muistan Tuula Amberlan nimeltä, muttei ainuttakaan hänen laulamaansa laulua ole jäänyt mieleen.
VastaaPoistaKöyliöstä puheen ollen Piispa Henrik on kyllä mielessä, vaikka se talonpoika Lalli lienee tunnetumpi.
Lulusta viis, ja piispa Henrikistäkin, jota pidän fiktiivisenä, katolisen kirkon tarvitsemana suomalaisten paikallispyhimyksenä. 1100-luvulta ei ole minkäänlaista historiallista tutkimusta mahdollistavaa tietoa piispa Henrikiksi sanotusta henkilöstä eikä myöskään hänen surmaajakseen mainitusta talonpoika Lallista. Mutta niin tai näin: luterilaisessa kirkossa vietetään Pyhän Henrikin muistopäivää 19.1. Pyhälle Henrikille omistetussa Turun tuomiokirkossa on tuolloin tavattu järjestää rukoushetki kirkon suojeluspyhimyksen muistoksi.
VastaaPoista