miks leivo lennät

Mikäli Pekka Pouta on oikeassa, alkaa torstaina 26.2. kevät ja lumien sulaminen lännessä ja etelässä. Iloitsen siitä, mutta mitä mieltä on muuan mustahattuinen pikkumies: 

 

”Inhoan aurinkoa ja hellettä. Miksi hitossa muuttolinnutkin tulevat tänne kitisemään. Ettekö jo voi päättää, minne asetutte! Pysykää siellä etelässänne!!! Kaiken maailman viherkasvit heilimöivät, ilma on täynnä siitepölyä, perhosia, kärpäsiä ja muuta luonnonsaastetta. Ja jos menee maalle, niin vesi ei maistu millekään, kun siitä puuttuu kloori. YÄK! Onneksi kesä on lyhyt. Pian on taas pimeätä ja kylmää.” (Kari) 

 

Yleisesti ottaen ajattelen toisin, mutta kärpästen käyttäytymisestä minäkään en pidä.

tulihan sitä

sen verran että pystyy Ruissalon sänkipellolle ladun hiihtämään.

talot joen rannalla

Kuvan keltaisessa rakennuksessa vietti viimeiset elinvuotensa Turun maineikkain arkkitehti Erik Bryggman (1891-1955). Rakennus on hänen itsensä suunnittelema. Hänen tunnetuin luomuksensa on Ylösnousemuskappeli Turun isolla hautausmaalla. Kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt Bryggmanin päätyöksi mainittua 1941 valmistunutta kirkkorakennusta on luonnehdittu rakennustaiteen helmeksi. Bryggman perusti oman arkkitehtitoimiston 1923 ja sai ylenpalttisesti toimeksiantoja, kuten kesähuviloita, oppilaitoksia, sairaaloita, teollisuusrakennuksia ja kokonaisia asuinkortteleita. Hän myös restauroi arvorakennuksia toimien esimerkiksi Turun linnan restauroinnin pääarkkitehtina. Ansioistaan hän sai professorin arvonimen. Kerrotaan Bryggmanin kehottaneen rakennusmestareita välttämään vatupassin käyttöä, jotta seinäpinnasta tulisi elävä.

 

Seuraava rakennus on vuonna 1962 valmistunut arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnittelema Asunto Oy Vilénia. Myös hän oli Turussa elämäntyönsä tehnyt ja professorin arvonimellä palkittu. Turussa 1927 syntynyt ja siellä 2018 kuollut Pitkänen oli nuoruudessaan Bryggmanin arkkitehtitoimistossa harjoittelijana. Hänen päätyönään pidetään Turkuun 1967 valmistunutta betonibrutalismia edustavaa Pyhän ristin kappelia ja sitä ympäröivän hautausmaan laajennusta. Hänen töitään ovat mm. Iisalmen kulttuurikeskus ja Turun oikeustalo. Hän suunnitteli myös useita kirkollisia rakennuksia ja niiden korjaushankkeita. Hänen suunnittelemistaan asuinrakennuksista voi sanoa, että niitä on mahdoton määrä. 

 

Kuvan graniittilinna valmistui 1909 arkkitehtien Kurt Wasastjernan ja Gustaf Adolf Lindbergin piirtämänä. Jälkimmäisen elämässä on mielenkiintoisia piirteitä. Tukholmassa 1865 syntynyt, arkkitehdiksi valmistunut Lindberg muutti Suomeen 1898, jossa hänen tunnetuin työnsä oli Noormarkun ruukkiin suunniteltu vuorineuvos Walter Ahlströmin yksityisasunto Havulinna, luvalla sanoen kamala. Suomen-vuosinaan hän kuului vuoden 1905 suurlakon aikana perustettuun suojeluskaartiin saaden surmansa elokuussa 1906 vain 41-vuotiaana Helsingin Hakaniemessä suojeluskaartin ja punakaartin aseellisessa kahakassa. Hänet kuopattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan yhdesä kuuden kalmokaverinsa kera.

inkontinenssi

esteellinen

Aurajoen jää kutsuu ulkoilemaan niin kauan kuin sinne vielä ehtii, sillä sitä iloa ei kauan kestä. Itämeren vesi ei ole ollut yhtä alhaalla sataan vuoteen ja kun matalapaine nostaa sen takaisin normaalikorkeuteen, nousee vesi joen jäälle. Jyrkkien, huonosti suunniteltujen lankonkien takia meno jäälle ja sieltä palaaminen on yllättävän hankalaa. Kaiteen varassa voi kitkutella ylös ja alas, mutta liikuntaesteiset älkööt vaivautuko.

paastoten

Kristinusko toi Suomeen kirkollisen paaston. Kustaa Vilkunan mukaan Raja- ja Itä-Karjalan ortodoksinen väestö noudatti ankaraa paastoa ensimmäiseen maailmansotaan asti lopettaen lihansyönnin viikkoa ennen laskiaissunnuntaita. Varsinaisen seitsemän viikon paaston aikana väki söi kuivatuista ja tuoreista kaloista tehtyä ruokaa. Kasviksina olivat pääasiassa kaskinauriit. 

Luterilaisilla oli erilaisia paaston aikaan kuuluvia kieltoja: hevosilla ei saanut olla kulkusia eikä ihmisillä punaisia tai raidallisia vaatteita. Kehrätä ei saanut, paljo puhe oli kielletty, samoin kirvestyö, päreiden kiskonta, tuhkan liikuttaminen ja pyykkääminen. Karhua ei saanut sanoa karhuksi eikä muitakaan petoeläimiä niiden nimellä. Nykyään luterilainen kirkko suosittaa jäseniään pidättymään kirkollisen paaston ajaksi mm. jostakin turhasta tavasta, kuten...

terve laskiainen!

Menee se laskiainen tallustellenkin. Muinoin laskiainen oli kunnon rokkapäivä, jossa Jalostajan purkkieines ei olisi ollut mitään. Ruoassa piti ennen kaikkea olla rasvaa ja se valmistetiin siansorkista, pavuista tai herneistä. Oheisruokina olivat rasvarieskat ja rasvamakkarat. Peräpohjolassa keitettiin poron koparoista rasvainen lapinvelli, jonka ohessa naposteltiin poron kuulla höystettyä verikakkua. 

joukko

  Joukko jossa ei ole yhtään alkiota on tyhjä joukko.

umpikuja

Vaihteeksi kuvassa ei ole jokinäkymä, vaan näkymä joelta.

kioskihuumoria

Venepaikka on varattu Turun työttömien yhdistyksen Anna duuni-alukselle.

jäältä katsoen

Pitihän Aurajoen jäälle päästä kävelemään, koska ehkä kerran kymmenessä vuodessa pääsi. 

 

Ylinnä kuvissa Turun Tuomiokirkko, epävirallisesti Suomen kansallispyhäköksi sanottu, rakennuksena ei ehkä kaupungin kaunein, mutta kaupunkikuvaa hallitsevin, jota rakennettiin Unikankareen kummulle kauemmin kuin Pietarin Iisakin kirkkoa, jonka valmistuminen kesti 400 vuotta. Vuoden 1827 Turun palo tuhosi kirkon sisustan ja vuonna 1758 valmistuneen tornin, jonka nykyinen muoto on Carl Ludvig Engelin. 

 

- - - - -

 

Pääosa Aurajoen kivisissä kupeissa olevista laivoista on ravitsemisliikkeitä, osa pysyvästi paikallaan, osa myös risteileviä. Jotkut ovat epämääräisesti laivaa muistuttavia ravintolarakennelmia ja muutamat ainakin silmämääräisesti romun rajoilla olevia, kuten matkustajatroolari M/S Airisto, josta alinna on vain osasuurennos.

kyntälän päiväxi

Kynttilänpäivää vietetään normaalisti helmikuun toisena päivänä, mutta jos se osuu arkipäiväksi, sitä vietetään työmarkkinapoliittisista syistä vasta seuraavana sunnuntaina. Yllä olevassa tekstissä Piispa Eerikki Sorolainen selostaa Kynttilänpäivän merkitystä. (Lähde: Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto).

kuvakulma

Eivät ole vuodet veljeksiä. Alakuvasta, joka on otettu 10.2. viime vuonna, näkyy silloinen lumi- ja pakkastilanne. Nyt Suomea kurittaa pakkanen, mutta ei sentään uhkaa humanitaarinen katastrofi, kuten esimerkiksi Venäjän moukaroimaa, kylmän kourimaa Kiovaa, jota haluan muistaa, kun tekee mieleni valittaa talvisäästä.

kylmä ja kylmä

Turussa Ilmatieteen laitoksen mielestä tuntuu kuin -15, mutta Forecan mielestä tuntuu kuin -19. Valinnan mahdollisuus on hyvä etenkin pukeutumisessa.

tuntuu kuin -27

Ihminen pärjää paleltumatta pakkasella, kun mättää riittävästi hynttyitä niskaansa ja muuallekin, mutta toisin on kuusigrammaisten hippiäisten, joiden Suomeen talvehtimaan jäänyt populaatio saattaa nykyisillä kylmillä melkein kokonaan paleltua. Mutta annapa olla: kun muutolta palannut hippiäinen munii toukokuulla 5-13 noin gramman painoista, herneen kokoista munaa ja pusertaa toisen pesueen vielä kesä-heinäkuulla, niin taas saa pakkanen pientä purtavaa, jos äkeäksi käy.

tuntuu kuin -24

helmikuun eka

Tätä ei tapahdu vuosittain, mutta tänä vuonna kipakka pakkasjakso, jonka on ennustettu jatkuvan, antoi turkulaisille ja talvituristeille mahdollisuuden flaneeraamiseen Aurajoen jäällä.