Kuvassa on isoisäni isä Sipi (s.1857), kirkonkirjoissa Sigfrid, 82-vuotiaana mökkinsä portailla Seiskarissa toisen vaimonsa ja lapsenlapsensa kanssa talvisodan alkamisvuonna 1939. Hänen ammatikseen on merkitty kalastaja, mikä olikin saaren miesten pääasiallinen elinkeino ennen kieltolain tuloa.
Talvisota syttyi 30.11.1939. Seiskarin noin 700 asukasta evakuoitiin määräyksen mukaisesti jo 11.10. muutamassa tunnissa. Tavaraa sai mukaansa sen verran kuin jaksoi kantaa. Aamuyöllä Suursaari-laiva, perässään proomu, kuljetti saarelaiset Kotkaan. Aluksi heidät sijoitettiin eri puolille Kymenlaaksoa ja myöhemmin Turun saaristoon mm. Merimaskuun, Kustaviin ja Rymättylään. Osa saariin sijoitetuista muutti muualle.
Sipin viimeisiksi elinvuosiksi valikoitui Kustavi, missä hän 87-vuotiaana 1944 kuoli. Etsittyäni turhaan hänen hautaansa kirkkoherra kertoi, että hauta on käytetty uudelleen, mikä on kirkon tulkinta uskontunnustuksessa lausutusta ruumiin ylösnousemuksesta. Sipin kuoltua hänen vaimonsa muutti Virolahdelle, jonne oli asettunut muitakin seiskarilaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti