eilen

Lehtivainajia laajoina mattoina, sieniä tammivainaan kyljessä, jäkälää pähkinäpensaissa.

lopuillaan

Puiden väri-iloittelu on lopuillaan, mutta vanha, sammaloitunut lehtometsä avoimuudessaan, on hyvinkin mielenkiintoinen ja kuvauksellinen.

Todennäköinen sää

Sotalaistenmäki.

hattuset

terveisiä metsästä

Tämä on vuoden luontokuvani, yksi monista.

silakkamarkkinat

Turun silakkamarkkinoilta löytyy kaikenlaista pässinpökkimistä riisipiirakoihin ja kassilohiruokiin, joskin, ainakin periaatteessa, tuotteista vallitsevina ovat silakkajalosteet ja kilohailit mausteliemineen muovipurnukoissa. Turun silakkamarkkinoiden perustana pidetään vuoden 1636 Aurajoen rannalla järjestettyjä syysmarkkinoita. Sata vuotta myöhemmin kalaa myytiin 134 kalastajaveneestä. Enää ei näy ainuttakaan paattia, toisin kuin esimerkiksi Helsingin vastaavassa tapahtumassa. 

 

Aikoinaan pääministerinä ollessaan Harri Holkeri kehotti köyhiä syömään silakkaa. Juuri nyt saa etenkin norjalaista kassilohta silakkafileitä halvemmalla. Kokonaista silakkaa saa huokeammalla. Kokemuksestani tiedän, että kilosta ehjiä silakoita saa kotona avattuina ja ruodittuina noin 600 grammaa fileitä.

lokakuun päivä

Kostea sumuinen lokakuun päivä syventää syysmetsän lehtimaton värit. Koivut ovat enimmältään riisuutuneet, samoin vaahterat. Pähkinäpensaat ja tammet pitävät pitkään lehtiään otteessaan, tammet jopa yli talven. Pekka Poudan mielestä sää on piinallisen harmaa, mutta minua ei harmaus piinaa. Koreapipoisen punakärpässienen näkeminen ilahduttaa. Vähäinen sateen ropina pähkinäpensaiden lehdillä, käpytikan ”kjik” ja koputus sekä närhien rähinä ovat metsän ääniä.

veräjän takaa

Alemmassa kuvassa tien päässä oleva rakennus on rakennettu 1910-luvulla, mutta tonttia on vuokrattu usealle henkilölle ja yhdelle yhteisölle jo vuodesta 1847, mistä kertyy noin 178 vuotta. Ylemmässä kuvassa olevan pengertien kohdalla on lainehtinut vesi, joka on ylitetty soutupelillä. Autolla saarelle on päässyt jo ainakin kolmekymmentä vuotta. Ruissalon huvilayhteisöön kuuluva kaksikerroksinen päärakennus on luultavasti osina saarelle tuotu entinen hirsiaitta, jolle rakenteellisin keinoin on luotu huvilamainen leima. Veräjää lähempää en päässyt kesäkäyttöistä rakennusta kuvaamaan.

utelias keltainen

lehdet lehdet

Tuuli on riipinyt saarten välisen kannaksen koivut melkein tyhjiksi  Metsämaata peittää lehtimatto, josta päällimmäisinä erottuvat keltaiset vaahteranlehdet. Tammet ja pähkinäpensaat ovat enimmältään pitäneet verkkaan kellastuvat lehtensä. Metsän vallitseva saniainen, koristeellinen sorea hiirenporras, on vihreydessään erityisesti edukseen.

laaksojen lilja

Punakärpässienet loistavat aina läsnäolollaan. Niistä ei nyt enempää eikä muistakaan sienistä, mutta kielo kiinnostaa minua. Oheisissa kuvissa kielojen maatuvat lehdet kattavat metsänpohjan, nyt jo paljolti puiden pudonneitten lehtien peittäminä. Lajin tieteellinen nimi, Convallaria majalis, viittaa Raamatun Laulujen lauluun, jossa tyttö vertaa itseään laaksojen liljaan. Vain muutama prosentti kieloista kukkii muodostaen kuvassa näkyviä kauniita myrkkymarjoja. Kielo on äänestetty Suomen kansalliskukaksi 1967 itsenäisyyden viisikymmenvuotisjuhlavuonna, joskin sitä esiintyy maapallolla ympäriämpäri, paikoin rauhoitettunakin. Suomenkielisen nimensä kielo on saanut lehtensä muodosta (kieli> kielo). Vanha kansa kutsui kieloa lehmän-, härän- ja koirankieleksi. Kielo on myös naisen nimi ja suosittu lehmän nimenä. Kuvassa kielonmarjojen vieressä ainavihantia sinivuokonlehtiä.

asemapäällikkö

Tulee tuosta sienestä mieleeni taannoinen VR:n asemapäällikön virkalakin kupu. Kun Kaisiksen rannan mies Siltasaaren pitkäripaisessa pyysi tiskin takana seisovalta myyjältä asemapäällikköä, löi asiansa osaava myyjä tiskiin Nordforsin pöytäviinipullon, jota alan miehet sanoivat asemapäälliköksi sen kirkkaanpunaisen korkin takia.

elämän koreus

 polun varrella

ennen huomista

muodonmuutokset

pelkistyvää

muodonmuutos

peuraa pakkaseen

Ruissalossa on meneillään kauriiden ja valkohäntäpeurojen harvennus, joka alkoi syyskuun lopulla ja päättyy ensi vuoden helmikuun puolivälissä. Viisikymmentä eläintä aiotaan tuona aikana saada pakastimiin. Metsästyksellä on luonnonsuojelulliset perusteet. Kyseisillä eläimillä ei ole saarella luontaisia vihollisia, joten ne pääsisivät lisääntymään hallitsemattomasti. Myös supikoirat ja minkit saavat ruutia peräänsä. Metsästys ei haittaa luonnossa liikkuvia, koska eläimet kaadetaan väijyksistä. Houkuttimena on nuolukivi, jonka juurella on jotain eläimille herkullista, kuten tähän aikaan vuodesta omenia. 

peto

Kuvasuurennoksessa petokärpänen paistattelee päivää koivun rungolla. Jyväskylän yliopiston biologit eivät lähettämäni kuvan perusteella päässeet kiistattomaan lajinmääritykseen, mutta koska en ole asiantuntija, voin huoleti väittää, että kyseessä on nysäpetokärpänen. Otus on kuin ihminen konsaan, sillä sen tappaa lajitovereitaankin.

sienten elämästä

Ihmeellinen on luonnontilaisen metsän sienien näkyvä maailma. Monet maan alla rihmastona elävät sienilajit kasvattavat maan päälle suvunjatkamistarkoituksessa itiöemän, jotka muodostavat sienten  näkyvän mailman. Ylinnä pantterikärpässieni pyrkimässä aikuisuuteen, johon se ei luultavasti yllä ennen kuin jokin otus, ehkä mäyrä, ahmaisee sen. Pantterikärpässieni sisältää samaa hallusinogeeniä kuin punainen kärpässieni, mutta tuhdimman annoksen. Alakuvan lahottajasienelle on annettu nimi pörhösuomuhelokka kaiketi sen ulkonäön perusteella.

kukoistaa minkä voi

ruovikko

Ruovikko (ryti) ruskettuu vauhdilla. Keväällä se häviää kuin salaa uuden vihreyden työntyessä veden pinnan alta. Ötököitä kuhiseva ruovikko täyttää syksyisin pikkulintujen ravinto- ja levähtämistarpeen. Suomessa kaulushaikara, rytikerttunen ja viiksitimali ovat täysin riippuvaisia ruovikoista. Viiksitimali, entiseltä nimeltään partatiainen, rakentaa pussimaisen pesänsä ruokojen varaan ja pärjäilee talven yli einehtimällä ruo’on siemeniä. Myös kaulushaikara ja ruskosuohaukka pesivät ruovikossa. Ruovikosta paljolti riippuvaisia ovat mm. luhtakana, niittysuohaukka, pajusirkku ja ruokokerttunen.