Olin yhtenä takatalven aluspäivänä Askaisissa muuttolintujahdissa, mutta tuolloin eivät enää pelloilla kuhisseet hanhien, joutsenten ja kurkien sankat parvet. Niinpä oli tyytyminen käyskentelyyn Mannerheim-suvun aikoinaan omistaman Louhisaaren kartanolinnan maisemissa ja kartanon likellä olevan kirkon pihalla.
Panoraamakuvassa näkyvä rakennus on ollut merikylpylä, mutta sittemmin meri on maan kohotessa mennyt menojaan. Eräästä Sakari Topeliuksen kirjasta lainaamastani kuvasta näkee, miten vesi tosiaan on ulottunut aivan rakennuksen tuntumaan.
Askaisten kirkon pihalla olevassa hautakappelissa ovat lahonneet monet Mannerheim-suvun jäsenen luut. Marsalkka Mannerheimin ajatuksena oli, että kuoltuaan hänet kuljetetaan tykinlavetilla hautarauhaan sukunsa vainajien viereen, mutta Suomen herrat päättivät toisin.
C. G. Mannerheim sai vuoden 1918 kansalaissotaa seuranneena vuonna Ruotsin Serafiimi- ja Tanskan Elefanttiritarikuntien kunniamerkit, jotka edellyttivät kantajaltaan vaakunan ja erityisen tunnuslauseen. Vuonna 1922 Mannerheim otti tunnuslauseekseen Candida pro causa ense candido (Puhtain asein puhtaan asian puolesta), minkä voisi ajatella viittaavan myös hänen siihenastisiin sankaritekoihinsa. Lause löytyy kartanon puiston mustasta graniittipaadesta.
Jonkin matkan päässä Askaisten kirkosta sijaitsee Ritaripuisto, jossa on muistokivi erikseen jokaiselle Mannerheim-ristin ansainneelle sotilaalle, myös Pentti Valkoselle, joka rintamaoloissa kapteenina teloitutti pasifisti Arnd Pekurisen tämän kietäydyttyä ottamasta kivääriä käteensä.
Muutamien kilometrien päässä Askaisista sijaitsee Lemun keskiaikainen harmaakivikirkko, jossa Mannerheim kävi rippikoulunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti