tiistai 17. syyskuuta 2019

Pyhän Jaakobin kirkko Paimiossa

Yläneen kirkolta tullessani kutsui Paimion Pyhän Jakobin kirkko käymään, vaikka olen poikennut siellä ennenkin. Kirkkoa koristeltiin häitä varten. Varsinaisia hartauksia ei kirkossa usein ole, mutta jouluna kumminkin. Kirkko rakennettiin Hevonpäähän 1926–1928 edellisen, 1723 rakennetun ja 1909 tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen tilalle, mutta ei enää keskelle kirkkomaata, vaan sen lähellä olevalle kalliolle. Kirkko rakennettiin arkkitehti Lars Sonckin piirustusten mukaan ja palolta säästynyt kellotapuli siirrettiin sen läheisyyteen.

Rakennus ei ole seurakunnan omistuksessa eikä sillä ole omaa pappia. Se on rakennettu yksityisellä rahalla lahjoitusmaalle ja sitä pitää yllä Pyhän Jaakobin seurakuntayhdistys, jolla on oma kirkonkokouksensa ja kirkkoneuvostoa vastaava kirkkotoimikuntansa. Hautojen hoidosta vastaavat vainajien omaiset ja hautausmaan yleisestä kunnosta talkooväki.

On ihmetelty, miksi savipeltojen ympäröimä kirkkotarha on hienoa hiekkaa ja arveltu, että paikka olisi toiminut joskus laivojen painolastina olleiden hiekkasäkkien tyhjennyspaikkana. Meri on aikoinaan ulottunut hautausmaan kiviaidan tienoille asti. Avara peltomaisema on entistä merenpohjaa ja syntynyt maan kohoamisen myötä.

Viksbergin kartanon kirkkoa varten lahjoittamalla maa-alueella on kartanon omistajiin kuuluneen Rehbinder-suvun 1824 rakennuttama hautakappeli. Kappelin on suunnitellut Carl Ludvig Engel.

Jugend-henkisen kirkkosalin sisustuksessa erityistä on saarnastuolin sijoittuminen alttarin taakse. Vanhasta saarnastuolista on muisto postikorttikuvassa. Kaksi alinta kuvaa omistaa Museovirasto.



4 kommenttia:

  1. Onpa erikoinen tarina. Ihan ensin kiinnitin huomiota ylimpään kuvaan, jossa eri aikakausien ja arkkitehtuuristen piirteiden kirjo tulee näkyviin. Liekö vanha alttaritaulu (Ristiinnaulitseminen) ollut kirkossa vielä esillä - ainakin ehtoollinen ja kärsivä Kristus ovat.

    VastaaPoista
  2. Kerrotaan, että kevätsiivouksen aikana tuli riistäytyi irti sakastin kamiinasta ja poltti nopeasti kirkon maan tasalle. En tiedä, mitä kaikkea palolta ehdittiin pelastaa, mutta tauluista kumminkin mainitsemasi ehtoollinen. Kärsivä Kristus ei näyttäisi olevan sama kuin postikorttikuvassa. Lisäksi saatiin turvaan postikortissakin näkyvät krusifiksi ja kynttilänjalat sekä puinen kynttiläkruunu (jota ei kuvissa näy). Seinällä oleva Jaakob vanhempaa esittävä pienoisveistos on tuliainen pyhiinvaellusmatkalta Espanjasta.

    Muista esineistä mainittakoon siirtoväen Johanneksen pitäjästä tuoma kolehtihaavi.

    Kirjallisista lähteistä ilmenee, että Maarianhaminan kaupunkiseurakunnan punatiilestä 1927 muurattu kirkko noudattelee arkkitehtonisesti samaa muotokieltä kuin Paimion Pyhän Jaakobin kirkko. Lars Sonck suunnitteli molemmat. Maarianhaminassa en ole kirkkoihin tutustunut.

    VastaaPoista
  3. Olen käynyt Maarianhaminan kirkossa viimeksi 2013. Käynti oli pikainen eikä jättänyt kovin selkeitä muistikuvia. Yritin etsiä kymmenien valokuva-albumien joukosta sitä, jossa kirkon kuvia pitäisi olla. Toivotonta. (Mitä jälkipolvet minun ja meidän matkojen kuvilla tekevät, ihmettelen nyt. Tässä ongelmassa - ja vielä lisäksi päiväkirjojen - ei mikään pikkuinen kuolinsiivous auta. Olisiko iso rovio ratkaisu?)

    VastaaPoista
  4. Ettei vain kävisi kuolinsiivouksessa niin kuin Kivennokan Hevonpään kirkossa. Toivottavasti vakuutukset ovat kunnossa.

    VastaaPoista