läheisriippuvaiset

metsäveljet

päivänsäde

kannas

 Noin kolmenkymmenen vuoden ikäiset koivut reunustavat saarten välille rakennettua kannasta.

käpyset

elon korjuu

Etäläheiseni Pirkanmaan eteläiseltä rajaseudulta lähetti eloisan kuvan kuokkaviljelyksiltään.

syksy saapui

Eivät kesät yli määränsä kestä, mutta uusi odottaa jo lehtipuiden silmuissa. Auringonkukkapelto kerää valoa ja lämpöä. Vuodenaikojen vaihtelu on elämän rikkaus ja pukeutumiskysymys. Talvesta en kaupunkioloissa erityisemmin välitä, mutta monille talvi on vuoden parhainta aikaa. "Se raukka on ja nahjus vaan, ken talveks tupaan jää" kertoo minusta.

elävää vettä

monimuotoisuus

 

Kuva on metsälöstä, jossa kasvustolle on suotu liki itseisarvo. Marjoja ja sieniä saa kerätä ja metsätielle kaatuneet puut voi poistaa, kunhan jättää ne metsään.

sudenpierut

Kuvatessani lähimetsässä tuhkeloparia en huomannut olevani tarkkailun kohteena.

 

Suomenkielisen nimensä tuhkelot ovat saaneet itiöistä, jotka pöllähtävät tuhkan tavoin, kun vanhan sienen päälle astuu. Tuhkeloiden tieteellinen nimi Lycoperdon tulee ranskasta ja tarkoittaa sudenpierua.

vastavalo

valkeaa pitsiä

helminä heijastuvat

trio amanita muscaria

metsämarja

kuusama

terhometsä

päihdyke

Sieniä nousee sateiden välilläkin. Kärpässieni (suku Amanita) lienee saanut kotoperäisen nimensä siitä, että esivanhempamme tekivät kärpäsmyrkkyä liottamalla tämän myrkyllisen sienen paloja maidossa. Punakärpässieni on kaunis mutta myrkyllinen. Sen myrkyt ovat kuitenkin vesiliukoisia, joten siitä saa ryöppäämällä ruokasienen. Raa’an punakärpässienen syöminen ei yleensä tervettä aikuista tapa, mutta synnyttää aistiharhoja, joita on hyödynnetty tai hyödynnetään mm. saamelaisten shamanismissa. Pantterikärpässieni sisältää samoja myrkkyjä kuin punainen kärpässieni, mutta suurempina pitoisuuksina. Valkoinen kärpässieni on kavala tappaja, mutta kavalampi on Suomessa harvinainen kavala kärpässieni, jota on tavattu mm.Turun Ruissalon tammilehdoissa. Suomesta tunnetaan 24 kärpässienilajia, joista osa on syötäviä.

puunhalaajat

marjat pihlajan

pikkulimaska

Polun varrelta äkkiä vilkaisten ojaveden pinta näyttää olevan täynnä vihreää töhnää, mutta eipä vainkaan. Kameraa käyttäen näkee erillisistä kellukasveista koostuvan populaation. Kyseessä on pikkulimaska, monivuotinen putkilokasvi, irtokelluja, jolla ei ole kiinnittyvää juurta. Kun veden pinta laskee alle seitsemän asteen, kasvi painuu pohjaan talvehtimaan. Veden lämmettyä se nousee jatkamaan kasvuaan ja lisääntymistään. Kasvi viihtyy parhaiten rehevöityneissä vesissä.

etanan herkku

ehtoo

kielon jäähyväiset