Tällä päivämäärällä vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Suomalaisesta kulttuurista en sano mitään, mutta Kalevala on Elias Lönnrotin keksimä nimi suullisen kansanrunouden pohjalta luomalleen myyttiselle teokselle, josta hän laati ainakin viisi omaperäistä versiota ja olisi voinut puheittensa mukaan laatia niitä enemmänkin.
On vielä syytä muistaa, että Lönnrot oli editori, joka muokkasi teokseensa muidenkin keräilyjä. Viimeisen version ollessa jo painokunnossa ilmoitti D. E. D. Europaeus Lönnrotille Inkeristä muistiin kirjoittamastaan Kullervo-runosta, josta muokkautui tärkeä osa Kalevalaa.
Nyt Kalevalasta jo yleisesti ymmärrettäneen, että kyseessä on tekijänsä fiktio eikä totenakin pidetty muinaissuomalaisten historiallisten tapahtumien ylöskirjaus, jota jotkut antroposofit ovat lukeneet kuin Raamattua ikään. Onpa olemassa kalevalaista jäsenkorjaustakin.
Kansalliseepoksen asemaan kohonneella Kalevalalla sanotaan olleen suuri merkitys suomalaisten kansallisen identiteetin luojana, mitä sillä ehkä on ollutkin, ainakin taiteen maailmassa. Tosin nykypäivän intersektionistit ovat katsoneet Aino-triptyykin kelvottomaksi Gallen-Kallelan taiteen kaanonissa.
Kalevala oli kansakoulujen lukulistalla, mutta kyllä meidän luokassa luettiin enemmän Kiven "Seitsemää veljestä", ja veljeksiä enemmän kielellisesti helppoa Juhani Ahon "Rautatietä". Kalevalasta oli kyllä kevennetty versio kouluille. Kirjoja tankattiin ääneen tylsänä vuorolukuna.
Kuvissa on Lönnrotin syntymäkoti, Paikkarin torppa Sammatissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti