sunnuntai 2. helmikuuta 2020

paraisten kirkko

Ei haitanne poiketa keskeltä talvea keskelle kesää Paraisten keskiaikaiseen harmaakivikirkkoon, erääseen maamme uljaimmista, josta olen kahtena kesänä kerännyt kuvamateriaalia, mutta en riittävästi, mikä merkitsee, että vielä kerran sinne on mentävä. Oheisissa kuvissa on esillä vain muutamia keskeisiä näkymiä.

Kirkko on rakennettu useassa osassa, joista eräs on entisestä sakaristosta 1600-luvulla tehty nk. Suomalainen kirkko suomenkielisen seurakunnan tarpeisiin (viides kuva ylhäältä).

Tutkijoiden käsitykset kirkon rakentamisajasta vaihtelevat 1200-luvun ja 1400-luvun välillä.

Vuosisatojen saatossa kirkossa on tehty suuria korjaus- ja muutostöitä. Kirkon kuori uusittiin 1960-luvulla kokonaan, kun kirkkosali perusteellisesti restauroitiin.

Alttarin edessä sijaitsee Kuitian kartanon hauta, johon on haudattu Klaus Eriksson Fleming (noin 1535–1597) ja Erik Fleming (1517–1548).

Paraisilla sijaitseva Kuitian kivilinna on vanhin Suomessa säilynyt kartano. Sen rakentamisen pani alulle valtaneuvos Joachim Fleming - oletettavasti 1480-luvulla. Sen varhaisin tunnettu omistaja oli Turun piispa Maunu Tavast.

Kirkon lukuisat kalkkimaalaukset latinankielisine teksteineen tehtiin Herran vuonna 1486, mutta monet niistä ovat niin turmeltuneita, etteivät ole enää paljon näkyvissä.

Tilanahtautta väljentämään tehtiin lehterit jo 1600- ja 1700-luvuilla.

Vuonna 1862 rakennettiin urkuparvi.

Alkuperäinen saarnatuoli on siirretty Kansallismuseoon ja kirkossa on Amos Anderssonin lahjoittama jäljennös.  Alttarilaitteen Matias Reimanin tekemine barokkikehyksineen on lahjoittanut 1666 maaherra Erik von der Linde ja hänen vaimonsa Anna Leijonsköld.   Hautajaisvaakunoista vasemmanpuoleinen on Fleming-suvun. Oikeanpuoleinen on alttarilaitteen lahjoittajan.  Jos nimet sanovat jotain, niin sisustuksen marmoroidut paneelit on maalannut Gustaf Finnberg ja lehterinreunojen taulut Gustaf Lucander 1771.   Keskiaikaista esineistöä ovat pohjoissaksalainen krusifiksi ja kalkkikivinen kasteallas.   Kirkkotarhassa on kaksi porttirakennusta 1800-luvun puolivälistä sekä Suomen ensimmäisenä arkkipiispana toimineen Jacob Tengströmin ja hänen perheensä kupukattoinen kalkittu hautakappeli vuodelta 1819.  Alinna Paraisten kirkko 1919. (Satakunnan museo)   

4 kommenttia:

  1. Komia on kirkko Paraisilla kesäisessä asussaan, on komia. Ylin kuva on jollain tapaa erityisen hieno sävyltään, puut alkukesäisessä vehreydessään.

    VastaaPoista
  2. Kirkko on komia, mutta enempi edustuksellinen kuin kotoisa. Kirkon likeltä löytyy "Fredrikan tupa". Fredrika Tengström (myöh. Runeberg) muutti äitinsä kanssa Paraisille Turun palon jälkeen 1827. Siellä hän tapasi kotiopettajana toimivan Johan Ludvikin, jonka kanssa avioitui.

    Runeberg on merkittävin sotarunoilijamme. Hänen on torttukin.

    VastaaPoista
  3. Eipä se tainnut Johan Ludwig leipurina olla kummoinen, olettakaamme, että Fredrika oli asialla. Kuulin eilen asiaa tuntevalta taholta, että Fredrika muinoin tuhosi tortun perusmateriaaliksi kuivuneet vehnäsen, kakun ja pikkuleipien muruset. Vähän siltä tuo maistuukin, mutta nykyleipurit kostuttavat taikinan tilkalla prosenttijuomaa.

    VastaaPoista
  4. Saatan hyvinkin olla sitä mieltä, että runskelin kehitteli porvoolainen kondiittorimestari Lars Henrik Astenius, mutta evidenssi puuttuu. Punssi lienee maistunut Jussille ilman torttuakin. Seuraavaksi laskeudumme laskiaispullaan.

    VastaaPoista