Turkulaisittain ja valtakunnallisestikin merkittävän arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnittelema Pallivahan tyylikäs kirkko ja seurakuntakeskus on päätetty Turun kaupunginvaltuuston oikeiston äänin purkaa kolmen kuusikerroksisen asuinrakennuksen tieltä. Seurakunta katsoi sakraalirakennuksen kunnostamisen tulevan niin kalliiksi, että saa samalla rahalla rakennetuksi kokonaan uuden monitoimitilan. Museovirasto ja ELY-keskus ovat vastustaneet arvokkaaksi määritellyn rakennuksen purkamista ja kaupungin poliittiset päättäjätkin sen kerran estäneet, mutta merkittävää kansanliikettä ei suojelemattoman, kolme vuotta tyhjillään olleen rakennuksen säilyttämiseksi ole syntynyt.
Seurakuntakeskus on rakennettu vuonna 1968 tiilestä ja betonista ja siinä näkyy selvästi Pitkäsen käsiala sellaisena kuin se esiintyy hänen suunnittelemassaan, 1965-67 rakennetussa Turun Pyhän ristin betonirakenteisessa siunauskappelissa.
Nimi Pallivaha ei suinkaan viittaa miesten kauneudenhoitovoiteeseen, vaan rakennuksen likellä olevaan siirtolohkareeseen, josta koko kaupunginosa on saanut nimensä. Pallivaha on noin 10 metriä korkea kivenlohkare, jonka nimen alkuosa viittaa kiven muotoon, joka tulee murteellisesta palloa merkitsevästä sanasta palli. Vaha puolestaan tarkoittaa lounaismurteessa isoa kiveä tai rajakiveä.
Kivi on rauhoitettu, kirkon saa purkaa.
Enemmän kuin autioitunut tiilikirkko, kiinnostaa tässä kiven ja paikannimen tarina. Ilmeisesti kivi ei kuitenkaan ole kirkon lähimaastossa, kun ei esiinny kuvissasi.
VastaaPoistaSanonpa suoraan kuin ajattelen, että kaikki arvostettujenkaan arkkitehtien tekoset eivät kulkijan silmää ilahduta tai ole käyttäjienkään mieleen.
Kotikirkkoani Keravalla on joku rohjennut arvostella rumaksi. (Ei ole sanoja varmasti kaikkia kirkkoluomuksia nähnyt!) Betoniarkkitehtuuri ei minusta lähtökohtaisesti ole rumaa, kokonaisuus ratkaisee. Kirkkorakennuksissa myös tunnesiteet ja tapahtumamuistot merkitsevät millaisena paikan kokee. Minusta kotikirkkoni on tasapainoisella tavalla moderni. Sitä on sisältä kaunistettu arkkitehdin myötävaikutuksella pitkin matkaa. Ja seurakuntalaiset rakastavat kirkkoaan, sen tiedän.
Ylimalkaan, kun kirkon tilanne tulee taloudellisesti heikkenemään tällä vuosisadalla, ei ole mahdollista pitää kiinni kynsin ja hampain kaikista autioituvista ja rapistuvista kirkkorakennuksista.
Tykkään kovasti Keravan kirkon ulkonäöstä. Minun silmääni se ilahduttaa. Rakennuksen rytmi, seinien väritys ja männyt sen tekevät. Vaikutelma riippuu tietysti siitäkin, mistä kulmasta rakennusta katsoo. Olen kulkenut kirkon ohi lukuisia kertoja, mutta sisällä en ole käynyt.
VastaaPoistaLähimmät luterilaiset kirkot ovat Korsossa Tuusulassa ja Järvenpäässä. Kaikissa olen käynyt, vanhassa Järvenpään kirkossa useimmin. Järvenpään bunkkerikirkko on jo lailla suojeltu. Siellä minusta oli vähän kellarimainen tunnelma. Siitä tulikin vielä mieleni Keravalta Paasikiven Nuorisokylän Valkean Karitsan perunakellari, jossa en ole käynyt.