elämän keväässä

Virkku sinitiaisten poikasparvi puuhasteli siristen pihlajan oksistossa einettä etsien. Hädin tuskin sain kuviini sormenmittaisen pyrähtelijän, jonka pienuus ilman vertailukohdetta jää kuvissa arvailuksi.

lintukoto

elämän soreus

Soreahiirenporras on todellinen saniaismaailman kosmopoliitti, jota kasvaa ympäri maapallon, mistä vain sopivaa maaperää ja ilmanalaa löytyy. Suomessa se kasvaa runsaana muodostaen paikoin laajoja kasvustoja. Alalajina Suomessa tunnetaan tunturihiirenporras, jota esiintyy tavanomaisena vain Käsivarren Lapin pohjoisosassa. Hiirenrappu kasvaa Grönlannissakin, joka on samalla leveysasteella Suomen kanssa.

iris-rukka

Osuin luontoretkelläni kosteikolle, jossa keltakurjenmiekkakasvusto (Iris pseudacorius) oli jo kukintansa lopulla. Kukanrepaleiden joukosta havaitsin yhden ehjän. Keltakurjenmiekka on Suomessa ainut alkuperäinen lajinsa edustaja. Esimerkiksi siniset siperiankurjenmiekka ja saksankurjenmiekka ovat puutarhakasveja, joita näkee viljelyjäänteinä ja -karkulaisina. Kurjenmiekat mainitaan sukunsa perusteella myös iiriksinä.

tiedoksi

Ei koske rantasipiä.

nätkelmiä ja virnoja

jasmiini kukkii

Jasmiinipensas kukkii ja tuoksuu, tässä Luteerukselle nimetyn kirkon kulmalla. Kimalainenkin sen kukista tykkää. Kukkaisaromi käy hyvin teehen, mutta myös riisiin ja erityisesti lihapulliin?

apinapaistia

Edesmennyt runoilija Paavo Haavikko kertoi lukevansa kerran kesässä Joel Lehtosen runokokoelman Hyvästijättö Lintukodolle. Minä pidän tapana lukea kerran kesässä runoilija Kalevi Lappalaisen Kalevan kantaatti -kokoelmasta runon "Apinapaistia johtajan kesähuvilalla".

"kuin suppusiipilintu

kevyttä täältä lähtö"

 

(Jaakko Tikanoja)

ruusu on ruusu on ruusu

Tämä ei ole juhannusruusu eikä EU:n lainsuojattomaksi julistama (tapettava tavattaessa) ruttulehtiruusu. Tämä on hybridi.

on sitten kesä

 Odotettavissa iltaan asti: sadetta ja paistetta, hyttysiä ja lokinkakkaa.

heiniä ja harakankelloja

Ruissalon metsikön keskellä, paratiisillisessa elossaan, on heinää ja harakankelloja kasvava vehmas, tuulensuojainen niitty, jolle oheiset kuvat eivät tee oikeutta, mutta antanevat jonkinlaisen viitteen maailmasta, joka minua jo ensinäkemällä ja -kuulemalla ihastutti. Taisipa siellä heinäsirkkakin viritellä viuluaan. (Klikkaa niittykuvat suuremmiksi).

ajan riento

Ruissalon tammia on kohdannut kova kohtalo, mutta ei sentään kuolemaksi asti. Tammikääriäisten toukkien ruokailun jäljiltä tammet pienimmästä suurimpaan ovat saaneet ruskean tai harmaan asun. Tuhot ovat toistuneet viidestä seitsemään vuoden välein, mutta puut ovat kestäneet ne. Ensimmäinen tiedetty tuho on vuodelta 1886. Kääriäisekspansio on keskittynyt juuri Ruissaloon, missä on Suomen suurin luontainen tammisto. 

Mutta elämä kulkee kulkuaan: pikkutikat ruokkivat lahossa vaahterassa sijaitsevassa pesässään kiljuvaa pesuettaan, nuori kurkipari kuljeksii tahollaan, Ylämaan sonnikarja märehtii puiden varjossa ja tammet lehtivät ensi kesänä tavalliseen tapaan.

langalla

Kohta heinä heilimöi. Metsänrinnan puiden rusketus ei johdu kuivuudesta eikä orastavasta syksystä, vaan tammikääriäisen Ruissalon tammien lehvästöissä aiheuttamasta tuhosta.

vaihtelevaa pilvisyyttä

rodo

Monilajiset alppiruusut (rhododendron) kukkivat juuri nyt parhaimmillaan. Ruusuja ne eivät ole, vaan kanervakasveja, joista minulle näöltään ja tuoksultaan mieluisin on soilla ja kosteikoilla kukkiva suopursu.

ken tästä käy

Evankeliumiyhdistyksen korttelikirkko. Pyhäkkö on omistettu Martti Lutherille, jota luonnehtisin hänestä lukemieni elämäkertojen valossa aikamoiseksi konnaksi aikansa kontekstissakin. Evankeliset pitävät hengellisen piponsa kireällä ja perustavat uskonsa Lutherin raamatuntulkintaan ja hänen muuhun kristillistä elämää koskevaan ohjeistoonsa. Luther salli ihmisille pieniä paheita, jotta eivät syyllistyisi omavanhurskauteen. Hän itse oli syömäri ja juomari.

portti

Surun portti on avoinna aina, ovi onnen vain kiitävän kerran. (Kaarlo Sarkia)

rannalla

Nämä eivät ole pulla-, vaan villisorsia, joista muka yhden eksyneen valitusta V. A. Koskenniemi kertoo nuoruudenrunossaan kuunnelleen päivin sekä öin. Sinisorsan poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät ravintonsa jo hyvin nuorina, mutta pysyvät piiskutusikäisinä naaraan seurassa. Aksel Törnudd yhdisti V.A.K:n "Rannalla"- runon kansansävelmään 1913 julkaisemassaan Koulun laulukirjassa.

kaksipistepirkko

Kaksipistepirkko orapihlajan oksalla. Suomen kansallishyönteinen on seitsenpistepirkko.

seitsemän veljestä

Veljekset kuin ilvekset, lähtöjään Ylämaan porukkaa, jolle ominaista on laumakäyttäytyminen, kuten yhteisruokailu.

auran rantamilla